sunnuntai 5. lokakuuta 2014

The Dead You Leave Behind





Südwestkirchhof Stahnsdorf & Wilmersdorfer Waldfriedhof on Saksan toiseksi suurin hautausmaa. Se sijaitsee noin tunnin matkan päässä Berliinistä. Itse matkustin ensin junalla Potsdamiin ja sieltä bussilla melkein hautausmaan porteille (pysäkki Bahnhofstr). Silloin oli heinäkuinen lauantai ja olin päättänyt nousta hyvin aikaisin ja ehtiä Potsdamiin jo yhdeksäksi aamulla. Suunnitelmana oli ensin käydä katsomassa Potsdamin linnoja, sitten seikkailla yhdessä hylätyssä paikassa ja lopuksi vaellella hautausmaalla. Suunnitelmat eivät aivan tuolla tavalla toteutuneetkaan, sillä heräsin täysin pöllämystyneenä, mutta hyvin levänneenä kello yhdeltä päivällä! Suuntasin siis suoraan hautausmaalle. Sieltä lähtiessäni olin aivan poikki, alkoi tulla hämärää ja kameran akku oli lopussa, joten ehkä myöhäinen herääminen olikin hyvä asia.





Hautausmaa avattiin vuonna 1909. Toisen maailmansodan aikana Adolf Hitler halusi suunnitella Berliinin uudestaan suuremmaksi Germania-nimiseksi kaupungiksi. Monet Berliinissä sijainneista hautausmaista olivat tämän suunnitelman tiellä, joten osa niistä siirrettilin Stanhsdorfin hautausmaalle. Toisen maailmansodan jälkeen Stahnsdorfin hautausmaa oli puolestaan kommunistien maaperällä ja se jätettiin yli neljäksi vuosikymmeneksi oman onnensa nojaan, minä aikana monet haudoista rapistuivat ja metsä ympärillä kasvoi kasvamistaan. Koska kyseessä on siis Saksan toiseksi suurin hautausmaa se todellakin on val-ta-va. Tästä näette hautausmaan kartan. Joku idiootti (lue: minä) ei ottanut sitten sellaista mukaansa, kun lähti  hautausmaan uumeniin. Ensi kerralla olen viisaampi. Olin hautausmaalla melkein viisi tuntia enkä todellakaan ehtinyt käydä sen jokaisessa kolkassa. Uskon kyllä nähneeni siitä melko suuren osan. Stahnsdorfin hautausmaa on aivan omaa luokkaansa. Paikoin se on kuin mikä tahansa muu suhteellisen tavallinen hautausmaa ja paikoin näkee vain metsän reunustamia pitkiä teitä. Jos ei tietäisi olevansa hautausmaalla, luulisi välillä olevansa vain tavallisessa metsässä. Sitten yhtäkkiä silmänurkasta näkyykin auringonvalossa kylpevien valtavien mausoleumien rivi ja suu loksahtaa auki. Näin kävi minulle muutaman kerran. Taisinpa välillä päästää epäuskoisen ihastuneena ääneen suustani sanat "Mitä helv..?!"



Näin hautausmaalla ehkä noin 15 ihmistä, joista suurin osa oli matkassa pyörillä. Niin, se myös kertoo hautausmaan valtavasta koosta. Kun kello alkoi lähestyä kahdeksaa ja hautausmaan sulkemisaikaa, en tiennyt yhtään missä olin. Viimeinen tunti oli lähinnä kirjaimellisesti juoksemista. Lopulta hieman ennen kahdeksaa huomasin kyltin, joka osoitti uloskäynnin suunnan. Taisin olla hautausmaan porteilla aika lailla tasan kello kahdeksan. Mutta eivät nämä kuvat nyt vielä tähän loppuneet, niitä riittää vielä parin postauksen verran.




Südwestkirchhof Stahnsdorf & Wilmersdorfer Waldfriedhof near Berlin is the second largest cemetery in Germany and it was opened in 1909. During WWII and Adolf Hitler's reign there was a plan to redesign Berlin into a vast city called Germania and many cemeteries in Berlin were in the way of this plan. As a result many of them were moved to Stahnsdorf cemetery which became a communist ground after the war. It was left untended for over four decades and during that time the graves started to decay and the forest around kept on growing. So, like I said before, this cemetery is huge, huuuge! Here's a map of the whole cemetery. I was an idiot and didn't take a map with me when I entered it. Next time I won't be so dumb. I saw about 15 people in the near five hours I was there and almost all of them had bikes.  

Stahnsdorf cemetery is really a place like no other.  At times it seems like a fairly common cemetery but then around the corner you see an endless road by trees. If you didn't know were at a cemetery you'd just think you were in the woods. And then, after that road suddenly you see an array of mausoleums from the corner of your eye and your jaw just drops. I had a few of those moments. The cemetery closed at eight and I had no idea where I was when it was nearing that time. The last hour I was literally just running from place to place and luckily got out almost precisely at eight. But the photos don't end here, there's still many to fill at least a couple of posts.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti