BERLIN
28.9. - 3.10.2019
Palataanpa kuukausi ajassa taaksepäin. Olin Tallinnassa parin päivän koulutuksessa kollegani kanssa ja aloitin vuosittaisen pidemmän lomani välittömästi koulutuksen päätyttyä. Kollegani matkustaessa takaisin Suomeen minä puolestaan suuntasin Berliiniin. Saavuin sateiseen suosikkikaupunkiini lauantaina. Majoituin aivan Warshauer Strassen aseman lähistöllä isossa Airbnb-kattohuoneistossa, joka oli heittämättä upein Airbnb-asunto, jossa olen majoittunut. Majoittajani oli erittäin mukava, arviolta viisikymppinen nainen, jonka kanssa lähdimme tuona lauantain alkuiltana yhdessä syömään. Tv-sarjamakumme oli samankaltainen, joten yhtenä iltana katsoimme
Stanger Thingsin toisen tuotantokauden lähes kokonaan, sillä hän ei ollut vielä nähnyt sitä. Olin toki välillä myös omissa oloissanikin. Loppuvaiheessa matkaani huoneistossa majoittui toisessa huoneessa amerikkalainen 73-vuotias rouva, joka osoittautui aivan mahtavaksi tyypiksi. Heti tavatessamme päädyimme juttelemaan keittiön pöydän ääreen neljäksi tunniksi! En tietenkään viettänyt kaikkea aikaani hulppeassa kattohuoneistossa vaan olin yleensä kahdeksan tuntia päivästä liikkeellä. Kuuden päivän Berliinissä oleskelun aikana satoi melkein joka päivä enemmän tai vähemmän. Kamera ei ollut sattuneesta syystä kovin ahkerassa käytössä. Yhtenä iltana kävi myös jonkinlainen maailmanlopun tuuli, joka riepotti puista alas isoja oksia pitkin katuja. Itse asiassa oli ehkä aivan hyvä, että sää oli enimmäkseen sateinen, sillä se ikään kuin pakotti ottamaan rennommin. Vietin siis pitkiä aikoja kahviloiden tuoleilla tai sohvilla kirjoja lukien.
Sunnuntaina kävin brunssilla
Elfidassa ja viereisellä
Boxhagener Platzin kirpputorilla, mutta välillä satoi niin paljon, että piti paeta sadetta kahvilaan. Olin tietenkin unohtanut sateenvarjoni asunnolle eikä Berliinissä ole sunnuntaisin kaupat auki. Pisimmän sadekuuron jälkeen päätin lähteä takaisin asunnolle lepäilemään, sillä illalla oli vielä vuorossa
Marissa Nadlerin keikka
Kantine am Berghainissa. Kävin ennen keikkaa ulkona syömässä ja tällä kertaa muistin sen sateenvarjon. Ilman sitä ei olisi oikein pärjännytkään kastumatta. Onneksi minulla oli myös puhelimen offline-kartta käytössä, koska ilman sitä en olisi löytänyt Berghainiin. Vaikka olen luuhannut Berliinissä lukuisia kertoja en ole koskaan käynyt Berghainissa. Reitti sinne johti pimeiden sivukujien ja mutaisen joutomaan poikki, mutta lopulta löysin keikkapaikalle. Matkalla näin kaksi tien poikki vilistävää rottaa, mikä aiheutti loppumatkaksi kauhunsekaista jännitystä, sillä
in-ho-an rottia. Keikka oli mahtava enkä paluumatkalla enää kohdannut rottia.
Maanantai valkeni aurinkoisena. Aamupalan nautin
Fine Bagels /
Shakespeare & Sonsissa, kuten parina seuraavanakin päivänä. Aamupalan ja lukuhetken jälkeen kävelin kuvaamaan katutaidetta läheiselle
RAW-alueelle. Ei mitään muistikuvaa, mitä muuta olen sinä päivänä tehnyt. Taisin kierrellä kaupoilla ja käydä
Amritissa syömässä. Tiistaina oli vuorossa sään puolesta oikein kunnon kaatosadetta. Se ei minua haitannut, sillä olin viisaana varannut leffalipun Potsdamer Platzilla sijaitsevaan CineStar Originaliin, joka näyttää elokuvia alkuperäisellä kielellä dubbauksen sijaan. Kävin katsomassa
Good Boysin. Elokuva oli hulvaton, ja etenkin Lucasia näyttelevä Keith L. Williams oli aivan mainio! Matka Potsdamer Platzille ja sieltä takaisin Warschauer Strasselle kestää pienen ikuisuuden ja paluumatkalla törmäsin vielä ikävään ongelmaan. Metro oli suljettu muutaman pysäkin väliltä tulipalon vuoksi eikä bussejakaan kulkenut tietöiden vuoksi. Ei auttanut kuin kävellä muutama kilometri, mutta tuossa vaiheessa ei enää onneksi satanut. Kaiken kävelyn jälkeen palkitsin itseni illallisella
Burgeramtissa.
Tiistaina sää oli jälleen sateinen aamupäivällä, mutta sitten aurinkokin näyttäytyi. Kävelin hetken eräällä hautausmaalla ja lounastin
Maria Bonitassa. Päätin jostain syystä heti syömisen jälkeen mennä vielä istuskelemaan ja lukemaan nurkan takana sijaisevaan
Suicide Sue -kahvilaan. Tilasin vain kivennäisveden ja istuuduin lukemaan. Katsoin epäuskoisesti viereiseen pöytään, sillä siinä istui jonkun ystävänsä kanssa Merrill Beth Nisker, taiteilijanimeltään
Peaches. Hetken rohkeutta kerättyäni kysyin saisinko ottaa hänestä Polaroid-kuvan, jonka hän sitten signeeraisi. Tuo oli muuten ensimmäinen päivä koko Berliinin reissulla, kun minulla oli Polaroid-kamera mukana! Juttelimme hetken ja kuultuaan urban exploring harrastuksestani (juuri siitä syystä minulla oli se Polaroid-kamera mukana) Peaches suositteli minulle erästä valokuvanäyttelyä. Tuosta yllättävästä kohtaamisesta toivuttani suuntasin suunnitelmieni mukaisesti kuvaamaan Kopenhagener Strassella sijaitsevaa osittain hylättyä tai ainakin rapistunutta rakennuskompleksia (siitä kuvia luvassa huomenna). Seuraavaksi lääkitsin makeahampaani kolotusta
Brammibal's Donutsissa suussasulavalla vegaanidonitsilla ja Caramel Coffee Fritz-kolalla. Loppupäivä/ilta meni pakatessa, sillä keskiviikko oli viimeinen päiväni Berliinissä. Keskiviikkona ehdin vielä käydä katsomassa Peachesin suositteleman
No Photos on the Dance Floor! -näyttelyn
C/O Berlin -museossa. Näyttely esitteli Berliinin klubiskeneä vuodesta 1989 nykypäivään, pääosin valokuvien ja videoiden kautta. Berliinin klubiskene sai alkunsa muurin murruttua, jolloin hylättyihin tehtaisiin ja toimistorakennuksiin alkoi nopealla tahdilla syntyä klubeja. Museossa oli lisäksi Robert Frankin mustavalkoisia otoksia esittelevä
Unseen-näyttely. Robert Frank kuoli vain muutamaa viikkoa ennen kuin kävin katsomassa kyseisen näyttelyn.
Koska olin syönyt hyvin kevyen aamupalan, päätin syödä kunnolla ennen lentokentälle lähtöä. Ehdin katsastaa kaksi uutta tuttavuutta: australialaisen
Tucker Brunch Barin (
Wühlischstrasse 1) ja sudanilaisen
Marafinan (
Wühlischstrasse 17). Tuckerissa söin maittavan avokado - pekoni - eggs benedict - leipä - salaattiannoksen ja kuvittelin, että Marafinan kolmen euron halloumiannos on varmasti pieni ja mahtuu vielä hyvin. Se osoittautuikin isoksi annokseksi salaattia ja halloumia maapähkinäkastikkeella pitaleivän sisällä. Eipähän tarvinnut syödä loppupäivän aikana enää mitään. Molemmille erittäin vahva suositus, menen varmasti joskus uudelleen! Ruokailun jälkeen kuvasin vielä erään
hylätyn paikan matkalla asunnolle, minkä jälkeen kiirehdin lentokentälle. Berliinistä matka jatkui vielä Wieniin.
I spent the first week of my almost 4-week-long vacation in Berlin. I ate truly amazing food (two new acquaintances worthy of mention are Tucker Brunch Bar and Marafina on Wühlischstrasse), read a lot in cafes, visited a museum, saw Marissa Nadler live @ Kantine am Berghain, did some shopping and some urban exploring, went to the movies (Good Boys) and unexpectedly met Peaches!
