maanantai 30. maaliskuuta 2020

KEEP AWAY




Polaroid_3_2020






Polaroid_3_2020_2



Polaroid Originals, coronavirus edition.



perjantai 27. maaliskuuta 2020

NEVER TEAR US APART




Marvila_2019_70



Urbaania löytöretkeilyä Marvilassa, Lissabonissa (2019).




Marvila_2019_3
Marvila_2019_4
Lisbon_2019_712Lisbon_2019_715Marvila_2019_32



Urban exploring in Marvila, Lisbon (2019).



lauantai 21. maaliskuuta 2020

ON UUSI AAMU LISSABONISSA




Lisbon_2019_607



LISBON

7.-17.3.2019




Päätin ihan tietoisesti keskittyä virtuaaliseen matkailuun tämän pelottavan koronavirustilanteen vastapainoksi. Koronauutisia tulee ovista ja ikkunoista yhä kiihtyvällä tahdilla ja mielenterveyden säilyttämiseksi on hyvä välillä lukea jotain muutakin. Palatkaamme siis vuodentakaiseen reissuuni Lissaboniin. Sain matkan jälkeen aikaiseksi julkaista useita postauksia, mutta paljon jäi tuolloin vielä kertomatta ja näyttämättä. Tässä on nyt massiivinen kokonaiskertomus matkasta kymmenien kuvien kera. Tiedättekö muuten sen tunteen, kun toteaa että on aiemmin muokannut suuren osan kuvista aivan päin honkia? Muita perfektionisteja siellä ruudun toisella puolella? Tällä kertaa sanon sisäiselle perfektionistilleni kuitenkin että anna olla. Vietin viime maaliskuussa Lissabonissa puolitoista viikkoa. Rakastuin Lissabonissa moniin asioihin (värikkyys! kaakelit! kissat! katutaide! ruoka!), mutta en muistele lämmöllä sitä arvaamatonta liikennettä ja niitä iänikuisia ylämäkiä.


TORSTAI 7.3.2019

Saavuin Lissaboniin torstaina päivällä. Ensimmäisen kosketuksen Lissabonin epämieluisaan liikenteeseen sain heti matkalla lentokentältä majapaikkaan. "Kuski ajoi tuhatta ja sataa, vaihteli kaistoja kuin mielipuoli, huusi solvauksia auton ikkunasta toisille kuskeille ja etsi ajaessaan asuntoa puhelimensa google mapsia käyttäen. Lopulta hän peruutti täydellä vauhdilla arviolta 50 metriä jyrk-kää ylämäkeä asuntokompleksin oven eteen, kun tajusi ajaneensa ohi". Siinä minä sitten seisoin sateessa matkalaukkujeni kanssa asuntokompleksin edessä ja mietin olenkohan edes oikeassa paikassa. Livahdin sisään samalla kun joku tuli asuntokompleksista ulos ja alhaalla oleva posteljooni neuvoi minut oikeaan suuntaan asuntoa kohti. Majoittajani oli asunnolla vastassa ja tarjosi minulle ensitöikseen herkullisen pastel de nata -leivoksen! Asunnolle päästyäni vesisade ulkona yltyi yltymistään ja migreenikin iski. Otin särkylääkkeen ja painuin suosiolla nukkumaan. Sade taukosi illalla, mutta en jaksanut enää lähteä yksin pimeällä ulos seikkailemaan.


PERJANTAI 8.3.2019

Aamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Suomen kylmän talven jälkeen se tuntui taivaalliselta. Päivä kului enimmäkseen asunnon lähettyvillä (Principe Real) sekä Baixa-Chiadon alueella. Valokuvailin (moni tämän postauksen kuvista on otettu tuona perjantaina), shoppailin, turisteilin, muodostin käsitystä Lissabonista ja jouduin valitettavasti tekemään tuttavuutta jo muutaman jyrkän mäen kanssa. Vierailin muun muassa Chiadossa sijaitsevalla Largo do Carmo -aukiolla, goottilaistyylisen Carmon luostarikirkon raunioilla (Igreja do Carmo) ja sen arkeologisessa museossa (MAC). Carmon kirkko tuhoutui suurelta osin vuonna 1755 Lissabonia järisyttäneessä maanjäristyksessä, mutta onneksi jotain säilyi. Museokaupasta ostin kauniin keraamisen kulhon, joka on muuten ollut hyvin ahkerassa käytössä arjessani. Illallista söin airbnb-asunnon lähellä sijaitsevassa Crispy Mafyassa. Yksi parhaista ystävistäni saapui Lissaboniin matkaseurakseni hyvin myöhään illalla. 



Lisbon_2019_75Lisbon_2019_460Urbex_Monsanto_2019_15Lisbon_2019_42
Lisbon_2019_87
Lisbon_2019_94
Lisbon_2019_55Lisbon_2019_3Lisbon_2019_26



LAUANTAI 9.3.

Lauantaiaamuna suuntasimme Lissabonin kuuluisimmalle hautausmaalle: Prazeresin hautausmaalle (Cemitério dos Prazeres: osa I, II & III). Se sijaitsee kaupungin länsipuolella entisessä Prazeresin pitäjässä, jonka mukaan hautausmaa sai aikoinaan nimensä ("prazeres" tarkoittaa nautintoja). Nykyään hautausmaa kuuluu Estrelan kaupunginosaan. Huristimme hautausmaalle bussin kyydissä, mutta matka ei sujunut täysin ongelmitta. "Ratikoiden ja bussien suurin ongelma oli siinä, että niissä ei millään lailla kuulutettu - tai näkynyt taululla - mikä seuraavan pysäkin nimi on. Tämä johti siihen, että pysäkkejä piti laskea, mikä oli ongelmallista siinä vaiheessa, kun ratikka/bussi ei pysähtynytkään kaikilla reittinsä pysäkeillä. Toinen vaihtoehto oli kurkkia ikkunasta silmä tarkkana pysäkin nimi silloin, kun bussi/ratikka sille pysähtyi. Pysäkkien nimet oli yleensä kirjoitettu niin pienellä ja vaihteleviin lokaatioihin, että niiden kyttääminenkään ei ollut järin tehokas tapa". Harhaan siis mentiin, sekä bussilla että vielä kävellenkin. Löysimme lopulta hautausmaalle, joka osoittautui upeaksi paikaksi. Lisäksi siellä vaelsi kymmeniä ihania kulkukissoja. Eräs vanha nainen ruokki niitä pienestä mausoleumista käsin. Suurin osa kissoista oli hyvin arkoja, mutta pari niistä teki lähempää tuttavuutta. Hautausmaalla luuhaamisen jälkeen oli luvassa hieman urbaania löytöretkeilyä lähellä sijaitsevassa puistossa. Tapada das Necessidadesia sanotaan yhdeksi Lissabonin kauneimmista puistoista, eikä suotta. Massiivisen ja monipuolisen puiston sisällä oli siis muutamia hylättyjä rakennuksia, lukittujen aitojen sisällä tosin. Valokuvia pystyi kuitenkin ottamaan. Lounastimme japanilaisessa ravintolassa Sakurassa, mikä osoittautui huippuvalinnaksi! Ruoka tilattiin pieninä annoksina (max. 5/tilaus), mutta tilata sai niin monta kertaa kuin halusi. Tällä pyrittiin vähentämään ruokahävikkiä ja jos ei jaksanut syödä kaikkea tilaamaansa, joutui maksamaan pienen "sakon". Mahtava konsepti ruokahävikin vähentämiseksi ja ruoka oli todella hyvää ja edullista. 



SUNNUNTAI 10.3.

Viikon viimeisenä päivänä oli vuorossa LX Factoryn sunnuntaimarkkinat/kirpputori. LX Factory on "hylätylle tehdasalueelle rakennettu boheemi kompleksi, joka pitää sisällään muun muassa ravintoloita, kahviloita, kauppoja (kirjakauppa Ler Devagar oli must!) ja katutaidetta". Arvaatte varmaan jo paikan kuvailusta, että ihastuin LX Factoryyn oitis! Löysin Ler Devagar -kirjakaupasta upean kuvitetun painoksen Patti Smithin Just Kids -romaanista. Se oli saatava. Hamstrasin myös eräästä myyntikojusta halvalla emalipinssejä (mm. tällaisen, tällaisen ja tällaisen). Loppupäivän agendaan kuului katutaiteen valokuvaamista ympäri Lissabonia. Illemmalla nappasimme vielä mukaamme makeita ja suolaisia leivonnaisia Restauradoresin metroasemaa vastapäätä sijaitsevasta Fábrica da Nata - Pastéis de Natasta. Kävimme siellä useamman kerran matkan aikana. 



MAANANTAI 11.3.

Seuraava viikko alkoi matkalla Sintraan (osa I & II), joka sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Lissabonista. "Meillä oli ajatuksissa vierailla päivän aikana kolmessa linnassa, ja että kävelisimme parin kilometrin matkan ensimmäiselle etapille. Sintraan päästyämme päätimme, että emme todellakaan lähde vuorenrinteen kävelypoluille seikkailemaan vaan hyppäsimme bussiin kohti Quinta da Regaleiraa eli Regaleiran palatsia. Matka bussilla kesti kiemuraisia ja kapeita teitä pitkin melko kauan ja sitten piti vielä kavuta muutama sata metriä sisäänkäynnille. Saatuamme käsiimme paikan kartan, tajusimme että koko päivä meneekin ainoastaan Quinta da Regaleiran valtavan alueen (4 hehtaaria) tutkimisessa. Palatsin ympärillä on nimittäin valtavasti luolastoja ja puutarhoja täynnä sammaloituneita kivirakennelmia, vehreää kasvistoa, valtavia puita sekä isoja ja pieniä polkuja. Ylhäällä vuoristossa oli niin vehreää, kaunista ja silti rauhallista muista turisteista huolimatta".



Lisbon_2019_519_2Lisbon_2019_421Quinta da Regaleira_2019_108Quinta da Regaleira_2019_1
Quinta da Regaleira_2019_8Tapada das Necessidades_2019_23Lisbon_2019_636Tapada das Necessidades_2019_20



Lisbon_2019_74
Marvila_2019_86Lisbon_2019_76Lisbon_2019_73
Lisbon_2019_63
Lisbon_2019_701



TIISTAI 12.3.2019

Matkaseurani lähti takaisin Suomeen aikaisin tiistaiaamuna, minä jäin vielä nauttimaan Lissabonin lämmöstä. Vaihdoin airbnb-asumusta pienempään ja edullisempaan. Uusi majapaikkani sijaitsi aivan Lissabonin ydinkeskustassa, Baixan kaupunginosassa. Tiistai kului lähinnä majapaikan vaihdossa ja melko päämäärättömässä haahuilussa kaupungilla. Syömässä kävin Dear Breakfastissa ja Flora & Faunassa. Molemmille vahva suositus. 



KESKIVIIKKO 13.3.2019

Keskiviikkona vierailin pienellä, mutta kauniilla englantilaisella hautausmaalla (Cemitério dos Ingleses) sekä luonnonhistoriallisessa museossa (Museu National de História Natural e da Ciência) ja viereisessä kasvitieteellisessä puutarhassa (Jardim Botânico de Lisboa). Museo ja kasvitieteellinen puutarha tosin olivat hienoinen pettymys. Alkuillasta lepäilin asunnolla, sillä illalla suuntasin Ólafur Arnaldsin konserttiin. Konsertti oli Coliseu dos Recreiosissa, joka sijaitsi vain noin kilometrin tasaisen kävelymatkan päässä asunnolta. Keikan jälkeen on parasta, kun voi vain kävellä kotiin/majapaikkaan. 



TORSTAI 14.3.2019

Torstaille olin suunnitellut urbaania löytöretkeilyä. Kohteenani oli 1960-luvun lopulla avattu ja vuonna 2001 hylätty ravintola, joka tosin on ollut vuoden 2017 syksystä saakka yleisölle avoin näköalapaikka Miradouro Panorâmico de Monsanto (osa I & II). Lähdin matkaan bussilla, mutta tein kesken matkan lyhyen suunnittelemattoman pysähdyksen Amoreirassa, kun huomasin bussin ikkunasta pitkän graffitintäyteisen seinän. Valokuvasin usean värikkään graffitin ja jatkoin sitten matkaani. Saavuin Monsantoon eräälle bussipysäkille lähelle näköalapaikkaa. Näköalapaikka sijaitsee Monsanton valtavan metsäpuiston sisällä. Metsäpuisto on kooltaan 2 500 eekkeriä, joten on parasta tietää näköalapaikan tarkka sijainti ennen kuin lähtee puistoon seikkailemaan. Minulla oli kyllä tulostettu kartta, mutta onnistuin silti menemään harhaan. Erehdyin kulkemaan leveää hiekkatietä asfaltoidun autotien sijasta. Olisi kannattanut seurata sitä autotien sivua, sillä näköalapaikka oli noin kahdensadan metrin päässä. Tein sitten helteessä useamman kilometrin kiertoreitin pitkin hiekkateitä. Lopuksi kuljin metsän keskellä pientä polkua ylös vuorenrinnettä. Löysin lopulta paikalle hikisenä ja uupuneena. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista, sillä näköalapaikka oli upea! Vietin useita tunteja valokuvaten näköalapaikan jokaista kolkkaa. Kun sitten lopulta pääsin takaisin kaupunkiin, söin herkullisen hampurilaisaterian A Cultura do Hamburgúerissa.



Urbex_Monsanto_2019_104Urbex_Monsanto_2019_17Urbex_Monsanto_2019_42
Lisbon_2019_419
Lisbon_2019_159
Lisbon_2019_623Lisbon_2019_36Tapada das Necessidades_2019_7Lisbon_2019_682



PERJANTAI 15.3.2019

Aamupalapaikakseni oli jo tässä vaiheessa vakiintunut aivan majapaikan vieressä sijaitseva, erittäin suosittu Nicolau. Aamupalan lisäksi söin siellä matkan aikana pariin kertaan myös illallisen. Aamupalan jälkeen hyppäsin bussiin kohti Marvilaa. Vaikka Marvila onkin muuttumassa trendikkäämmäksi kaupunginosaksi niin suuri osa siitä on edelleen hylättyä. Tämä seikka teki Marvilasta minulle erittäin kiinnostavan kohteen. Aluksi valokuvailin katutaidetta vanhan tehtaan (Fábrica Braco de Prata) ulkopuolella. Nykyään tehdas on hyötykäytössä oleva kulttuurikeskus, ja se pitää sisällään muun muassa elokuvateatterin, kirjakaupan, baarin ja ravintolan. Katutaiteen kuvailun jälkeen lähdin kävelemään Marvilan läpi kulkevaa junarataa kohti. Tutkin aluetta radan molemmin puolin ja löysin useita hylättyjä kohteita (postaukset osa IIIIII)! Marvila oli täynnä kontrastia:  uusia kerrostaloja, joiden seinillä komeili valtavia värikkäitä muraaleja ja vanhoja ränsistyneitä sekä hylättyjä rakennuksia. Kävelin lopulta Marvilan, Beaton, Grilon ja Xabregasin kaupunginosien  halki aina koristelaattamuseolle (Museu Nacional de Azulejo) asti. Tuon kävelymatkan aikana söin muuten koko matkan ainoan pahan ruuan jossain pienessä ravintolassa, jonka nimeä en muista. Tarjoilija ei puhunut juurikaan englantia ja menu oli portugaliksi. Tilasin sokkona jotain kalaa ja juuresmuussia, mutta ruoka oli omaan makuuni niin pahaa, että en kyennyt syömään siitä kuin pienen osan. Koristelaattamuseo sen sijaan oli ihan kelpo museo, mutta toki kaikkein upeimmat koristelaatat/kaakelit olivat Lissabonin kaduilla.



LAUANTAI 16.3.2019

Lauantain vietin Alfaman kaupunginosassa. Ensi töikseni suuntasin Feira da Ladra -kirpputorille, joka pidetään aina tiistaisin ja lauantaisin. Kyseessä on suurelle alueelle levittäytyvä kirpputori, jonka tutkimisessa vierähti paljon aikaa. Välillä piipahdin kirpputorialueen reunoilla sijaitsevissa kahviloissa juomassa vettä ja muita virvokkeita, sillä päivä oli erittäin lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kirpputorin jälkeen kävin kuvaamassa hylätyn aukion "aivan São Jorgen linnan vieressä. Mutta joidenkin idioottien toimesta tuo alue oli reunustettu korkeilla aidoilla! Onneksi aitojen takaakin sai ihan kelvollisia kuvia, mutta kyllä kuulkaa vitutti. Olin liikkeellä sen verran myöhään päivästä, että jono vieressä olevaan linnaan oli varmaan kilometrin pituinen, enkä jäänyt jonottamaan". Nälkä kurni jo vatsassa, joten kävin syömässä Augustossa. Tämän jälkeen kävelin pitkin Alfaman kapeita katuja alaspäin kohti Baixaa. Pysähdyin Miradouro de Santa Luzia  -näköalapaikalla kuullessani huumaavaa kitaramusiikkia. Kuuntelin pitkän tovin mielettömän taitavan duon - Port do Soulin - esiintymistä, ja jatkoin sitten matkaani kohti majapaikkaa. Luvassa oli vielä pakkaamista, sillä seuraavana iltana palaisin Suomeen. 



Lisbon_2019_15
Lisbon_2019_166Feira da Ladra_2019_3
Lisbon_2019_1Feira da Ladra_2019_1Feira da Ladra_2019_14
Lisbon_2019_167
Lisbon_2019_634




SUNNUNTAI 17.3.

Sunnuntai oli viimeinen päiväni Lissabonissa. Lentoni takaisin lähti vasta illalla, joten ehdin nauttia Lissabonista vielä puolen päivän verran ja tarkoituksena oli vierailla Belémin kaupunginosassa. Matkatavarat piti kuitenkin saada muutamaksi tunniksi jonnekin säilöön. Raahauduin matkalaukkuni kanssa kahteen eri paikkaan, joissa oli maksullisia ja lukollisia säilytyslokeroita, mutta molemmissa paikoissa kaikki tarpeeksi isot lokerot olivat käytössä. Kolmas kerta toden sanoi, onneksi, kun kolmannessa paikassa oli vapaita lokeroita. "Odotin bussia Belémiin arviolta 40 minuuttia monen muun ihmisen kanssa. Voin kertoa, että hermohan siinä ehti mennä.. Olin jo muutenkin huonolla tuulella aamuisen matkatavarasäädön, lähtöpäivän ja nihkeän harmaan sään vuoksi. Kun sitten vihdoin pääsin Belémiin, niin aurinkokin näyttäytyi ja oloni keveni hetkessä. Jono pastéis de nata -leivoksia myyvään kuuluisaan Pastéis de Belém -kahvilaan oli äärimmäisen pitkä ja sisälläkin oli niin täyttä, että luovutin suosiolla. Lounaaksi nautin hampurilaisaterian Belémin Honoratossa, nam! Kävelin Belémin tornille asti, ja noukin joenrannalta muutaman minikokoisen simpukankuoren taskuuni. Torniin en jaksanut jonottaa sisälle, sen näkeminen ulkoapäin riitti tällä kertaa. Museoita Belémissä on useita, mutta minulla ei ollut aikaa vierailla niissäkään. Sen sijaan suuntasin askeleeni erääseen hylättyyn palatsiin", jonka olin bongannut bussin ikkunasta Belémiin saapuessani. Se oli yksi koko reissun upeimmista urbex-kohteista ja mahtava päätös matkalle! Sitten olikin jo aika lähteä lentokentälle.



Laitetaan tähän loppuun vielä tiivistetysti reissun ruokasuositukset, sillä söin Lissabonissa aivan älyttömän hyvää ruokaa. Varsinaisia ruokakuvia tallentui kameraan kuitenkin äärimmäisen vähän. Ei minulla ollut sellaiseen aikaa, piti syödä!  Suuret suositukset näille paikoille: Dear BreakfastFlora & Fauna, A Cultura do HamburgúerSakuraFábrica da Nata - Pastéis de NataCrispy MafyaNicolauAugusto ja Honorato.



Lisbon_2019_714Lisbon_2019_638
Lisbon_2019_651
Lisbon_2019_652Lisbon_2019_629
Lisbon_2019_666_2
Lisbon_2019_670_2
Lisbon_2019_618
Lisbon_2019_663_2
Lisbon_2019_691
Lisbon_2019_628



We're all going through tough times with the corona virus situation and all day every day the news are filled with more information about it and the state of our countries. I thought about doing some virtual travel to maintain my mental health, it's necessary to occasionally read about something else than corona. Here's a long post about my entire trip to Lisbon a year ago. I did a bunch of posts many months ago but there's still so much to tell about. The new stories will only be in Finnish though, I don't have the energy to translate all of it. But I have to say that the food I ate in Lisbon was soooo good. Sorry for the lack of food photos, I didn't have to time to photograph such things as I was too busy eating them! So here are some food recommendationsDear BreakfastFlora & Fauna, A Cultura do HamburgúerSakuraFábrica da Nata - Pastéis de NataCrispy MafyaNicolauAugusto and Honorato.