perjantai 29. maaliskuuta 2019

Lisbon Azulejo, Part I




Lisbon_2019_162



Lissabonin lukemattomat kauniit kaakelit (azulejo) saivat minut huokailemaan ihastuksesta!



Lisbon_2019_129
Lisbon_2019_173
Lisbon_2019_98
Lisbon_2019_132
Lisbon_2019_115
Lisbon_2019_172Lisbon_2019_174Lisbon_2019_102Lisbon_2019_108




Lisbon_2019_119
Lisbon_2019_138
Lisbon_2019_175Lisbon_2019_157Lisbon_2019_93Lisbon_2019_100Lisbon_2019_161



Oh, all the gazillion different, beautiful azulejos in Lisbon made me swoon!



torstai 28. maaliskuuta 2019

On A Lisbon Road




Lisbon_2019_192



Puolentoista viikon loma Lissabonissa on ohi. On ollut jo reilun viikon. Rakastuin kyllä periaatteessa Lissaboniin, mutta myös vihastuin siellä tulenpalavasti pariin asiaan. Nämä asiat olivat täysin arvaamaton liikenne sekä ne iänikuiset ylämäet kapeine kujineen. Julkinen liikenne Lissabonissa oli Berliinin selkeään ja saksalaisella tarkkuudella toimivaan vastaavaan verrattuna lähinnä vitsi. Metro, se toimi kyllä melko sujuvasti, mutta sen avulla pääsi harvoin kovin lähelle niitä paikkoja, mihin halusin. Ratikoiden ja bussien suurin ongelma oli siinä, että niissä ei millään lailla kuulutettu - tai näkynyt taululla - mikä seuraavan pysäkin nimi on. Tämä johti siihen, että pysäkkejä piti laskea, mikä oli ongelmallista siinä vaiheessa, kun ratikka/bussi ei pysähtynytkään kaikilla reittinsä pysäkeillä. Toinen vaihtoehto oli kurkkia ikkunasta silmä tarkkana pysäkin nimi silloin, kun bussi/ratikka sille pysähtyi. Pysäkkien nimet oli yleensä kirjoitettu niin pienellä ja vaihteleviin lokaatioihin, että niiden kyttääminenkään ei ollut järin tehokas tapa. Voi niitä lukuisia kertoja, kun jäin kulkuvälineestä joko aiottua pysäkkiä aiemmin tai pari myöhemmin.. Aikataulut, niistä Lissabonissa ei tiedetty mitään. Ratikoissa ja busseissa oli tarkkojen aikataulujen sijasta intervallit eli millä tiheydellä ne kulkivat. Nekään eivät monesti pitäneet paikkaansa, sillä joku oli esimerkiksi saatanut pysäköidä ratikkakiskoille tai muuta vastaavaa.



Lissabon on rakennettu seitsemälle eri kukkulalle ja korkeusero kahden vierekkäisen kadunkin välillä saattaa olla huima. Kartalla lyhyeltä ja helpolta näyttävä 500 metrin matka voikin olla koko pituudeltaan jyrkkää ylämäkeä. Matka ei tässä tapauksessa enää tunnu lyhyeltä eikä varsinkaan helpolta. Suurin osa Lissabonin kaduista ja kujista on äärimmäisen kapeita, enkä ikinä uskaltaisi ajaa niillä. Luultavasti kuolisin silkkaan kauhunsekaiseen stressiin, jos joutuisin itse ajamaan Lissabonissa autolla. Muistuupa mieleen eräs taksimatka lentokentältä airbnb-asunnolle, jolloin luulin kuolevani. Kuski ajoi tuhatta ja sataa, vaihteli kaistoja kuin mielipuoli, huusi solvauksia auton ikkunasta toisille kuskeille ja etsi ajaessaan asuntoa puhelimensa google mapsia käyttäen. Lopulta hän peruutti täydellä vauhdilla arviolta 50 metriä jyrk-kää ylämäkeä asuntokompleksin oven eteen, kun tajusi ajaneensa ohi. Ihmeen kaupalla selvisin kuin selvisinkin tuosta automatkasta. Kun matkan suurimmista ärsytyksistä on nyt valitettu, niin mainitaan vastapainoksi niitä asioita, joita Lissabonissa rakastin: valo, värikkyys, katutaide, azulejot (kaakelit), ruoka, kissat!



Lisbon_2019_206
Lisbon_2019_208
Lisbon_2019_201
Lisbon_2019_187
Lisbon_2019_203
Lisbon_2019_225






Lisbon_2019_228Lisbon_2019_212
Lisbon_2019_205
Lisbon_2019_210
Lisbon_2019_217



Matkan purkaminen kuviksi ja tarinoiksi alkaa nyt hieman nurinkurisessa järjestyksessä Belémin kaupunginosasta, jonne tein muutaman tunnin piipahduksen viimeisenä päivänäni Lissabonissa. Luultavimmin tulen hyppimään jatkossa tarinoideni kanssa aikajanalla sattumanvaraisesti eteen- ja taaksepäin. Julkiseen liikenteeseen palatakseni, odotin bussia Belémiin arviolta 40 minuuttia monen muun ihmisen kanssa. Voin kertoa, että hermohan siinä ehti mennä.. Olin jo muutenkin huonolla tuulella aamuisen matkatavarasäädön, lähtöpäivän ja nihkeän, harmaan sään vuoksi. Kun sitten vihdoin pääsin Belémiin, niin aurinkokin näyttäytyi ja olo keveni hetkessä. Jono pastéis de nata -leivoksia myyvään kuuluisaan Pastéis de Belém -kahvilaan oli äärimmäisen pitkä ja sisälläkin oli niin täyttä, että luovutin suosiolla. Noita herkullisia leivoksia tuli matkan aikana syötyä runsaasti kyllä muissa kahviloissa. Lounaaksi nautin hampurilaisaterian Belémin Honoratossa, nam! Kävelin Belémin tornille asti, ja noukin joenrannalta muutaman minikokoisen simpukankuoren taskuuni. Torniin en jaksanut jonottaa sisälle, sen näkeminen ulkoapäin riitti tällä kertaa. Museoita Belémissä on useita, mutta minulla ei ollut aikaa vierailla niissäkään. Sen sijaan suuntasin askeleeni erääseen hylättyyn palatsiin, mutta siitä lisää myöhemmin!



Lisbon_2019_204Lisbon_2019_194
Lisbon_2019_230
Lisbon_2019_197Lisbon_2019_199
Lisbon_2019_191
Lisbon_2019_221



It's been over a week since I got back from Lisbon. I spent a week and a half there and really fell in love with some aspects of Lisbon but hated a couple too. The ineffective public transportation (except the metro) and those really steep hills got me frustrated so many times! The busses and trams did get you to where you were going but they were often late because there were no precise timetables, cars might have parked on the tracks and so on. Whilst on board you didn't know what the next stop was going to be because there were no announcements or noticeboards. A few times I got off on a wrong stop because of this. The taxi ride I took from the airport to my airbnb-apartment was horrible, thought I was gonna die in a fiery car crash or something. Survived though. The things I absolutely loved about Lisbon were the colorful buildings, street art, azulejos, food and cats!



Let's start unraveling the trip in an un-chronological fashion as these photos were taken on the last day of my trip in Belém. I didn't have the patience to wait in line at Pastéis de Belém but did have lots of pastéis de nata pastries elsewhere during my trip. I had a delicious hamburger lunch at Honorato. Other than that I basically just walked around Belém for a few hours, gathered some tiny sea shells from the shore in front of Belém Tower and explored an abandoned mansion (I'll get to that later on)! 




torstai 21. maaliskuuta 2019

Once in Lisbon




Polaroid_Lisbon_2019_10



Polaroideja Lissabonista! Lähes kaikki niistä on kuvattu vintage polaroidkameralla hylätyissä paikoissa, ja suuressa osassa kuvista seikkailee ystäväni Maria pupu-naamari päässään. Naamarista tulee varmasti tulevaisuuden urbex-retkiemme pakollinen rekvisiitta!



Polaroid_Lisbon_2019_14
Polaroid_Lisbon_2019_11
Polaroid_Lisbon_2019_15
Polaroid_Lisbon_2019_16
Polaroid_Lisbon_2019_13
Polaroid_Lisbon_2019_12
Polaroid_Lisbon_2019_8






Polaroid_Lisbon_2019_4
Polaroid_Lisbon_2019_17
Polaroid_Lisbon_2019_2
Polaroid_Lisbon_2019_7
Polaroid_Lisbon_2019_1
Polaroid_Lisbon_2019_3
Polaroid_Lisbon_2019_5
Polaroid_Lisbon_2019_6



A bunch on Polaroid Originals (600 color film for vintage cameras) I took in Lisbon, a lot of them featuring by friend Maria in a bunny mask. Almost all of them were shot in abandoned places. The bunny mask will surely be with us in the future whenever we go urban exploring together!