sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

30 Seconds To Mars @ Helsingin Jäähalli


Perjantaina suuntasimme Bubblen kanssa päivällä Stockmannille 30 Seconds To Marsin nimmarinjakotilaisuuteen. Saavuimme paikalle vajaa tunti ennen tilaisuuden alkua. Jono oli jo tuolloin kiemurteleva, varmaan kilometrin pituinen, ja meidän tulomme jälkeen se vain piteni koko ajan. Voitte varmaan muuten kuvitella, kuinka kuuma siellä oli! Jännittää alkoi kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun lähestyttiin pöytää ja selvästi näki Jaredin ja Shannonin (Tomo ei ollut mukana). Aurinkolaseihin sonnustautunut Shannon signeerasi levynkanteni ensin, sanoi "moi", sitten nopeasti liukuhihnameiningillä levy Jaredin käsiin. Sitten se mies nostaa hitaasti katseensa, katsoo suoraan silmiin niillä uskomattoman kauniilla, sinisillä silmillään ja sanoo lempeästi "moi", hymyilee. Sanoin, varmasti idioottimainen hymy huulillani, "Hi". En ole kunnolla toipunut niistä silmistä vieläkään. Sana "moi" on saanut aivan uuden merkityksen. Pitääkö kiusata tuollaisilla miehillä!? Onneksi muuten mentiin paikalle ajoissa, sillä paikalle myöhemmin saapunut ystäväni kertoi, että tilaisuus oli lopetettu kesken. Kaikki halukkaat eivät siis saaneet levynkansiinsa nimmareita.


Illalla oli siis kyseisen bändin keikka Helsingin Jäähallilla. Värikoodina oli sinivalkoinen ja päälleni eksyi siis mukana olleista vaatteista se ainut sinivalkoinen yksilö. Silmiin sudittiin musta glittermeikki, yllättävää. Hallille saavuimme vasta ovien jo avauduttua. Eturivi ei ollut todellakaan tavoitteena, emmekä pitäneet kiirettä. En ottanut kameraa mukaan, koska kuvittelin, ettei sitä kuitenkaan saa viedä Jäähallille. Todella monta kameraa siellä kuitenkin yleisössä näkyi olevan, mutta narikkajonossa eräs tyttö  joutui jättämään kameransa järjestysmiehien huomaan. Järjestelyt toimivat näköjään yhtä sujuvasti kuin aina.. Ensimmäisen lämppärin, Street Drum Corpsin jo aloitettua kävelimme kentälle. Bubble totesi: " Me ollaan kotona!" Niin olimme. Bändin laulaja muistutti kaukaa erehdyttävästi True Bloodin Vampire Billia..ei mikään huono juttu. Tämän aikana tanssittiin jo kuin viimeistä päivää! Eli Street Drum Corps hoiti lämppärin hommansa hyvin. Toisena lämppärinä lavalle kiipesi Carpark North. Uusimman levyn kuunteleminen on jäänyt minulta kovin vähälle, mutta viimeisenä soitettu vanhempi biisi "Human" rokkasi aivan täysillä! 


Sitten verho laskeutui lavan eteen. Yli puolen tunnin odottelun jälkeen valot vihdoin sammuivat ja Escape alkoi huutomyrskyn saattelemana. Kun verho lopulta putosi, yltyi huuto entisestään. Keikan aikana pääsin aina vain lähemmäs ja lähemmäs ja lopuksi olin jo toisessa rivissä.


(kuvat: 0-03 bubble, 04 pinjuu's photostream)

Jared laulatti ja huudatti yleisöä paljon. Miehen ääni ei välillä aivan kestänyt, eikä mikään ihme. Pidän siitä, että artisti puhuu keikoilla yleisölle muutakin kuin sen "thank you" biisien välissä. Jared kyllä puhuikin, erittäin paljon.  The Kill-biisin aikana mies hyppäsi yleisöön ja vähintään sillä hetkellä taannuin kirkuvaksi teiniksi. Ja kyllä, pääsin kuin pääsinkin kosketusetäisyydelle.

Aivan ihana yllätys oli mieletön L490, jonka aikana vain tanssin silmät kiinni:


Ihanat yllätykset jatkuivat tämänkin jälkeen. Jaredin ääni kuului, mutta miestä ei näkynyt lavalla missään. Spottivalaistus katsomossa vihjasi, että mies oli edellisen instrumentaalin aikana hiipinyt, tai siis luultavasti juossut, yleisön keskelle katsomoon kitaran kanssa. Seurasi kolme akustista ihanuutta: Capricorn (A Brand New Name), Was It A Dream ja uusi biisi Revenge, joka oli aivan ihana!


(Jos ihastuit biisiin kuten minä, niin kuuntelepa myös tämä live, jossa on mukana jousia. Täydellistä!)



Vaikka vannon kenttäpaikan nimeen, niin tuolla hetkellä olisin halunnut olla katsomossa!

Nuo neljä biisiä olivat minulle keikan parhaimmat. Rakastan akustista kitaraa. Tuollaisia rauhallisempia hetkiä muuten tarvittiin. Muiden biisien aikana vain hypin itseni uuvuksiin saakka ja lauloin kurkku suorana. Keikan jälkeen oli arvatenkin aivan järjetön hiki ja jano. Eksyin Bubblesta jo aivan keikan alussa, mutta onneksi olimme sopineet, missä nähdään keikan jälkeen. Suunnitelmissamme oli treffata Mikaela keikalla, mutta se ei harmikseni nyt onnistunut. Oli muuten ihme, että ääneni ei keikan jälkeisenä aamuna ollut kuin raakkuvalla korpilla. Keikka oli siis ihana, onneksi ei jäänyt väliin! Settilista näytti tältä:

Escape
Night Of The Hunter
Attack
Vox Populi
From Yesterday
This Is War
100 Suns
A Beautiful Lie
L490
Revenge
Capricorn
Was It A Dream
Search And Destroy
The Kill
Closer To The Edge
Hurricane
Kings And Queens

Loppuun on aivan pakko linkittää vanha, huippuhauska Jaredin ja Shannonin haastattelu :D

6 kommenttia:

  1. Mietinki et ehitköhän postata tän eka, ja että kui samanlaista tekstiä tulee - mä nimittäin kirjotin omani jo eilen ja tulin nyt vaan julkaseen sen :D Mut ei ne nyt onneks oo kirjaimelleen samanlaisia :D

    Voi oli kyllä kivaa<3 Arvaa vaan kuka on nyt flunssassa. Kiitos niiden jäätyneiden jalkojen, I bet. Ja luultavasti joku yleisössä räki mun päälle tjsp x)

    Nii ja ai että toi paras haastattelu ikinä<3 :D

    VastaaPoista
  2. Hassua. Minulle Jared Leto on ensisijaisesti ja ainoastaan Unelmien sielunmessun näyttelijä. =D En osaa kuvitella häntä muihin rooleihin, vaikka hän hoitaisikin ne onnistuneesti. Jotenkin mustavalkoista minttua ehkä. =)

    VastaaPoista
  3. Ehkeh, teidän fiilikset oli ihan samat kuin meillä ;O) Itse jouduin puimaan tuota sinisilmä-asiaa tunnin verran tavattuani Jaredin. Minä muuten näin teidät Stokkalla, tunnistin Bubblen tukan mutta olitte sen verran kaukana etten kehdannut ruveta kiljumaan, olisi teinit vielä luulleet että pojat tuli paikalle ;O)

    VastaaPoista
  4. bubble: Joo ei onneks oo aivan samoi :D Mulla ei ihme kyllä oo flunssaa eikä mitään *koputtaa puuta* Olin ihan innoissani ku löysin ton haastiksen taas, parasta :D

    Minttu-Maaria: Heh :D

    Mikaela: Yllättävää :D Olisi ollut hyvin mahdollista, että olisit saanut aikaan huutomyrskyn, vaikka olisit kiljaissut meidän nimet :D Me muuten luultiin yhtä irokeesipäistä turvamiestä ensin Jarediksi :D

    VastaaPoista
  5. Hihii, vai että sai moi ihan uuden merkityksen. :D

    VastaaPoista
  6. Joa: Kyllä sai. Ei sitä sanaa voi enää ajatella ilman, että muistuisi Jared ja sen silmät mieleen :D Varmaan en voi enää töissä ollessa sanoa asiakkaillekaan moi :D

    VastaaPoista