Töissä on kuollutta. Lähes kaikki muut ovat koulutuksessa, minä kuulun niihin harvoihin, joiden työhuoneessa palavat valot. Hiljaisuuden rikkoo ajoittain remontin äänet, en ilmeisesti pääse remonteista töissäkään eroon. Aamupäivä vapautui kirjallisille töille, käytän kahvitaukoni netissä haahuilemiseen, sillä mitä sitä nyt yksin kahvihuoneeseen raahustaisi. Kuuntelen musiikkia vain huomatakseni että kaiutin särisee niin voimakkaasti, että äänet vääristyvät. Palaan hiljaisuuteen ja muistelen niitä pysähtyneitä ja rauhallisia hetkiä, kun seikkailin Berliinin hautausmailla.
It's dull as tombs around here at work. Most of my co-workers are away and I'm one of the few people here. Intermittent sounds of renovation break the silence and it seems I can't escape renovation even at work. My morning freed up for paperwork and I'm using my coffee break to loiter around the internet. I try to listen to music only to discover that the loudspeaker is broken and the sound cracks. I return to silence and reminisce the quiet and serene atmosphere of Berlin's cemeteries.
