My Dear London

Matka Lontooseen alkoi ystäväpariskunnan kanssa perjantaina 13. päivä Ryanairin lennolla Stanstedin kentälle. Matka sinne sujui hyvin ja bussilla myös Lontoon keskustaan. Siellä meidät toivotti tervetulleeksi piiskaava vesisade ja tuuli. Saavuimme vesisateen kastelemina hostelliimme Astor Victoriaan ja liian monet portaat kavuttuamme painuimme pian nukkumaan.

Lauantaina herätyskello soi liian aikaisin, mutta pakkohan sitä oli nousta. Ulkona paistanut aurinko huijasi meitä pahemman kerran! Auringonpaistetta ei kestänyt kauaa vaan sää muuttui pian sateiseksi ja tuuliseksi. Iso osa matkasta sisälsi metroseikkailua. Todella moni metroasema ja linja oli kokonaan suljettu, mikä sekoitti reittisuunnitelmamme totaalisesti. Onneksi Lontoon metro on helppo tapaus. Sen ainut ongelma on järkyttävän kuuma, seisova ilma ja aika ajoin liika tungos. Muun muassa Notting Hill Gate -asema oli suljettu, minkä vuoksi jouduimme kävelemään Portobellon marketille pidemmän kautta. Tämä ei olisi muuten haitannut, mutta yhä yltyvä vesisade ja lähes myrskyisä tuuli eivät tehneet matkasta mukavaa. Suojaksi ostetut halvat sateenvarjotkin kääntyivät ympäri ja rikkoontuivat muutenkin jo parin minuutin kuluttua. Pääsimme lopulta Notting Hilliin ja Portobellolle. Kävelimme kadun läpi kylmissämme sadekuurojen säestämänä. Vähän väliä pujahdimme lämpimiin kauppoihin sateelta ja tuulelta pakoon.

Peltisiä kylttejä myyvässä paikassa olin tulla hulluksi!
Olisin tahtonut vaikka mitä. Nämä kolme pääsivät mukaani:

Hauska suklaakyltti päätyi keittiöön

Tämä pääsi nimensä mukaisesti vessan oveen

No Smoking - kyltti etsii vielä paikkaansa

Portobellolla oli myös aivan ihastuttava cupcakes-kauppa, jonka suuri valikoima aiheutti valinnanvaikeutta. Olisi tehnyt mieli ostaa vaikka kuinka monta. Lopulta voiton vei kuitenkin Red Velvet -cupcake, joka osoittautui suussasulavan makeaksi herkuksi. Nam.

Löysin yhdestä kaupasta suloisen cupcake-purnukan, joka
tällä hetkellä koreilee keittiössä ihanan peltikyltin ja
mummulan vintiltä löydetyn Arabian kannun seurassa.

Hempeillä väreillä jatkettiin ja
tällainen ihanuus tarttui mukaan.

Portobellosta jatkoimme Camdeniin. Camden Market ei pettänyt tälläkään kertaa. Voisin käyttää siellä kaikki rahani.. Yritin kuitenkin rajoittaa ja ostin vain tummansinisen pitsisomisteisen mekon, valkoisilla sydänkuvioilla koristellun ruskean villatunikan, ihanan puisilla napeilla varustetun harmaan myssyn sekä pari joululahjaa.

Ilta vietettiin perinteisessä englantilaisessa pubissa. Camdenista ostettu pitsimekko pääsi jo liikenteeseen. Pubi oli tunnelmallinen ja granaattiomenadrinkki hyvää. Melutasokaan ei ollut kovin paha ja musiikkikin oli suurimmaksi osaksi hyvää. Kaiken kaikkiaan siis mukava tapaus.

Matka jatkuu vielä huomenna..

Patrick Wolf @ London Palladium

Patrick Wolfin keikka Lontoossa sopi todellakin teatteriin, sillä sitä spektaakkelimainen keikka todellakin oli, ihanaa teatteria! Monet asuvaihdokset, vierailevat esiintyjät (Gwendoline Christie, Alec Empire & Florence Welch), kuoro sekä jousisekstetti tekivät keikasta unohtumattoman. Kaikkein unohtumattomin tietenkin oli Patrick itse. Patrickilla oli aivan järjetöntä energiaa lavalla! Ja se tarttui kyllä yleisöönkin. Kannatti myös toivoa. Lontoon keikalla kuultiin ne kaksi lempibiisiäni, jotka Tavastian keikalla jäivät uupumaan: Wind in the Wires ja The Libertine.

Todellinen yllätys oli Florence + The Machinen Florence Welchin vierailu The Bachelorin aikana! Jos Patrickin ääni kuulosti koko keikan ajan aivan loistavalta, niin samaa voi sanoa tämän naisen äänestä. Aivan mahtavaa kuunneltavaa. Etenkin tämä aiheutti totaalisia kylmänväreitä. Gwendoline Christie vieraili lavalla muutamaan otteeseen: biiseissä Oblivion, Theseus, Thickets sekä Damaris.

Alec Empire oli mukana biiseissä Count of Casualty, Battle, Hard Times sekä Vulture. Keikan loppupuolella Hard Timesin tahdittamana koko Palladiumin yleisö nousi istuimiltaan tanssimaan ja hurraamaan. Tanssiminen sekä korviahuumaava taputus ja huuto jatkui usean biisin ajan. Yksi keikan parhaimpia hetkiä minulle oli The Libertine. Yleisö jatkoi tanssimista Damariksen, Tristanin, Eulogyn ja The Magic Positionin aikana. The Sun is Often Outin aikana yleisö rauhoittui istumaan. Ja taas tuli todistettua se, että en yksinkertaisesti vain pysty kuuntelemaan kyseistä biisiä livenä ilman muutamaa kyyneltä. Patrick oli keikan aikana silminnähden onnellinen ja hyvällä tuulella. Sitä todistivatkin sanat "This is the happiest I've ever been in my life. This is really a night to remember..I'm going to cry". Myös muut ihanat välispiikit lämmittivät mieltä ja saivat useaan otteeseen nauramaan. Keikan lopetti Vulture, jonka aikana Patrick seisoi pyörivällä diskopalloalustalla! Ja yleisö villiintyi jälleen tanssimaan.

Aina keikkojen aikan huomaa ajattelevansa, että kyllähän minä nyt muistan, mitä ja missä järjestyksessä ainakin kolme ensimmäistä biisiä olivat. Taas täytyy todeta, että keikan jälkeen mitään tarkkaa muistikuvaa ei ollut. Ilman netin avustusta olisi täysin mahdotonta saada settilistaa oikeaan järjestykseen. Palladiumin keikalla kuultiin siis uusimman The Bachelor -levyn kaikki muut biisit Blackdownia ja The Messengeria lukuunottamatta ja settilista näytti kokonaisuudessaan ja järjestyksessä tältä:

Divine Intervention
Overture
Wolf Song
Wind in the Wires
Oblivion
Paris
The Shadowsea
Theseus
Who Will?
Bluebells
Pigeon Song
Thickets
The Bachelor
Epiloque
Count Of Casualty
Battle
Hard Times
The Libertine
Damaris
Tristan
Eulogy
The Magic Position
The Sun Is Often Out
Vulture

Keikkayleisöä oli aina teini-ikäisistä kuuskymppisiin miehiin ja naisiin asti. Joukkoon mahtui jos jonkinlaista. Ennen keikan alkua käytin aikani Palladiumin kauniiden puitteiden ihastelun lisäksi ihmisten asujen katselemiseen. Täytyy kyllä sanoa, että niistä huomasi olevansa Lontoossa. Eräällä naisella oli pallomaiseksi tupeeratut neonvioletit hiukset, joissa oli pienempiä ja yksi jättimäinen oranssi hiuskukka. Naisella oli myrkynvihreä samettimekko ja sukkahousut sekä röykkiöittäin raskaita, kultaisia koruja. Toki joukkoon mahtui paljon "perusvaatteisiin" pukeutuneita, mutta paljon erikoisia asuja pisti silmään. On muuten hassua, kuinka ulkoisen olemuksen perusteella pystyy usein aavistamaan keikalle tulevt ihmiset. Metrossa katselin parin naisen asuja ja mietin, että aivan varmasti ovat tulossa keikalle. Enkä ollut väärässä.

Olen kuullut huhuja, että keikasta olisi tulossa livelevy, mutta saa nähdä pitävätkö huhut paikkansa. Toivottavasti. Bongasin myös kameramiehen lavan reunalta.. Keikka oli niin uskomaton, etten voi tarpeeksi hyvin sitä kuvailla. Voin vain todeta keikasta Patrickin sanoin, että: "This is a night I will never forget, thank you!"

London Calling

Huomenna kutsuu Lontoo ja sunnuntaina pääsen jälleen näkemään ihanan Patrick Wolfin livenä. Etenkin biisi "Damaris" on soinut viime päivinä lakkaamatta. Valoitetaan hieman tämän biisin taustaa, joka liittyy kiinteästi Patrickin esi-isiin. Patrickin tutkiessa juuriaan East Sussexissa hän löysi isänsä puolen esi-isien hautakivien joukosta puisen ristin, johon oli kaiverrettu vain nimi Damaris. Damaris osoittautui 1880-luvulla eläneeksi mustalaisnaiseksi tai pakanaksi, joka ei kuulunut kirkkoon. Katolisen kirkon asema tuona aikana Bredessa, East Sussexissa oli hyvin hallitseva. Damaris rakastui papin poikaan Lewisiin, mutta koska Damaris ei kuulunut kirkon piiriin, kiellettiin heidän avioliittonsa jyrkästi. Damaris kuoli "särkyneeseen sydämeen", mikä siihen aikaan oli hienovaraisempi nimitys itsemurhalle. Biisi onkin kirjoitettu Lewisin näkökulmasta tämän tapahtuman jälkeen. Biisin urut ja rummut on muuten nauhoitettu St. Georgen kirkossa, jonka maaperällä rakkaustarina yli sata vuotta sitten tapahtui.

Take You By The Hand

Lauantai-ilta alkoi herkuttelulla Oulun kauneimpaan,
vaaleanpunaiseen rakennukseen vasta avatussa Puistolan
Bistrossa. Kirsikkavalkosuklaamousse keksimurujen sekä
hedelmien kera osoittautui aivan TAI-VAAL-LI-SEK-SI!

Minun ja Bubblen päästyä käsiksi tähän unelmaan ei
kestänyt montaa minuttia, kun lautanen näytti tältä:

Jännästi muotoillusta vesikannusta oli
yllättävän helppo kaataa vettä

Puistolan Bistro vakuutti siinä määrin, että

sekä dining että deli-puolia täytyy päästä
kokeilemaan mahdollisimman pian

Vessat olivat hauskasti tynnyreiden sisällä

Herkuttelun jälkeen oli luvassa ihana elokuva
(500) Days Of Summer. Bubble näki tämän
ensimmäisen kerran, minä ehkä viidennen.
Näin sen tosin vasta ensimmäisen kerran
valkokankaalta, mikä on aivan eri asia, kuin
tihrustaa elokuvaa oman läppärin ruudulta.
Elokuva oli yhtä ihana kuin muistinkin. Keskityin
tällä kertaa hieman tarkemmin ihastelemaan
Summerin asuja. Kuvan harmaa mekko on
niin kaunis ♥

Ilta jatkui lempibaarissa eli 45 Specialissa.
Toivelista oli tuttuun tapaan mukana,
tällä kertaa muinoin viedyn Lomake 1:n
seuraaja. Emme enää täysin muistaneet,
millainen ensimmäinen lomake oli ollut,
mutta osoittautui, että dj:llä oli se teipattuna
pöytään! Tämä piristi mieltä kummasti :D

Päällä oli seuraavaa:
mekko - Bik Bok
bolero - Divided

kaulakoru Anne-Julie Aubry

takki -Vila

kaulahuivi - Monki

kengät - Andiamo
laukku - Camden Town, Lontoo
lapaset - saatu lahjaksi

You Can Never End Love

Viimeviikkoinen perjantai-ilta alkoi tutulla ja turvallisella 45 Specialin köökeilyllä Bubblen, Nekun ja Saran kanssa. Dj:nä toimi tällä kertaa Muodin Huipulle-ohjelmastakin tuttu Antti P. Nelivitosen tutusta musasta poiketen herra soitti muun muassa vanhoja lastenlauluja! Meitä ne viihdyttivät.

Jälkiruoka syötiin Bisketissä Halloweenin hengessä. Sieltä jatkoimme iltaa Nekun luona viinilasillisen ja vinyyliltä kuunnelluiden lastenlaulujen kera (Mikki Hiiri merihädässä ja muita klassikoita). Jossain vaiheessa ne alkoivat kuitenkin kyllästyttää ja vaihdoimme ihanaan aussineitoon Kate Miller-Heidkeen. Ilta jatkui Nuclear Nightclubissa Bubblen ja kahden muun ystävän kanssa.

80th Disorder veti hyvän keikan, mutta Manboy loisti,
kuten aina. Pojat heittivät kiertueensa viimeisen keikan
ja se oli aivan mahtava. Mitään muuta heiltä ei voisi
odottaakaan. Välispiikit herättivät useaan otteeseen
hilpeyttä. Settilista näytti tältä:

Tässä teillekin hieman maistiaisia keikalta
sekä kuvien että videoiden muodossa

Kuvat ryöstetty Bubblelta (paitsi 04),
videot itse kuvattuja

How The World Ends


Advice


Mirror

Water


Nyt on laskelmien mukaan 10 Manboyn keikkaa takana
ja parhaimpana Manboyn livevetona säilyy yhä kaksi vuotta
sitten Oulun Kuusisaaressa soitettu Passion
(vihaan sitä, kun YouTube aina pikselöittää kaikki videot!)