She'll Be Down When The Mountain Let's Her Go

Tiedättekö kun tuntuu siltä, että suurin osa matkalta otetuista (tai ihan mistä tahansa) kuvista on ihan huonoja eikä pieni muokkauskaan auta asiaa. Ne ovat liian epätarkkoja tai väärän värisiä ja kaikki muukin mahdollinen on väärin. Sen siitä saa, kun on liiaksi tuota perfektionistin vikaa. Tässä yhteydessä on muuten varmaan hyvä mainita, että en omista enkä ole ikinä käyttänyt Photaria, joten kuvanmuokkausohjelma ja -taitoni ovat hyvin alkeelliset. Olen kauan taistellut sen kanssa, ostanko järkkärin vai en. Päädyn aina kuitenkin vastaukseen "ei", koska en jaksaisi raahata sitä mukanani enkä opetalla kuvaamaan sillä kunnolla. Siitä huolimatta katsellessani muiden ottamia upeita kuvia (varsinkin tajuttoman hienoja makrokuvia!) alkaa usein ärsyttää, että ei ole sitä parempaa kameraa eikä taitoa käyttää sitä. Ihan itseään ja laiskuuttaan saa syyttää, joten on myös melko turha valittaa.. Mutta jos valittamisesta saisi palkkaa niin olisin jo miljonääri.

Nyt kuitenkin siihen varsinaiseen asiaan! Kävin Wienissä ollessani Kahlenbergin (ja samalla Reisenbergin, ehkä jonkin muunkin, sillä niistä ei oikein ottanut selvää) kukkuloilla jopa kolmeen eri otteeseen. Olisikohan ollut ensimmäinen ilta Wienissä, kun meillä oli ystäväni kanssa aikomuksena mennä ruokailemaan viinitupaan nimeltä Weingut am Reisenberg. Hyppäsimme bussin numero 38A kyytiin ja jäimme pois pysäkillä Cobenzl Parkplatz. Siitä lähdimme kävelemään kukkulaa alas kiemurtelevaa tietä, jota reunustivat suuret puut ja viiniviljelmät. Kun vihdoin pääsimme viinituvalle asti saimme huomata, että se olikin juuri kyseisenä päivänä kiinni! Reissu ei kuitenkaan ollut turha, sillä maisemat olivat niin kauniit. Toisena päivänä koitimme onneamme uudelleen ja kävelimme saman reitin tällä kertaa alhaalta ylös. Onneksi saimme viinituvasta vielä pöydän, sillä paikka oli ihan tupaten täynnä. Ruoka oli maukasta, mutta meillä oli yksi ärhäkkä ampiainen riesana. Se pörräsi taukoamatta juomien ympärillä ja vaikka kuinka yritimme harhauttaa sitä kaatamalla juomaa tyhjään lasiin, siirtämällä sen kauemmas ja laittamalla servietit omien lasiemme päälle niin jossain vaiheessa se kiusankappale kuitenkin päätyi lasiini eikä päässyt sieltä pois.

Kolmannella kerralla huristelin yksin bussin kyydissä hieman korkeammalle kuin aiemmin, Kahlenbergin näköalapaikalle. Oli perjantaiaamu, kello ollut vielä edes kahdeksaa ja liikkeellä olevat ihmiset saattoi laskea yhden käden sormilla. Ilma oli erittäin tuulinen ja auringonpilkahduksista huolimatta enteili vahvasti sadetta. Näköalapaikalla kuvailun jälkeen minulla oli runsaasti aikaa ennen seuraavan bussia lähtöä takaisin Grinzingiin ja siitä edemmäs Kahlenbergerdorfin hautausmaalle, joten lähdin kävelemään alas vuorenrinnettä patikointipolkua pitkin. Päästyäni alas seuraavalle bussipysäkille sain huomata, että sen kautta kulkeva bussi ei mennytkään alaspäin vaan vielä ylemmäs Leopoldsbergille. Kapusin siis samaa reittiä takaisin sinne mistä olin tullutkin. Istuskelin jo bussikatoksen suojissa odottelemassa seuraavaa bussia, kun päätin katsoa vielä vähän tarkemmin siinä olevaa karttaa. Sanat Friedhof Kahlenberg saivat minut epäilemään oliko etsimäni hautausmaa sittenkin täällä eikä Kahlenbergerdorfissa. Ainut asiasta tietävä niistä paikalla olevasta muutamasta ihmisestä oli kukkia kastelemassa oleva vanha herra, joka ei puhunut sanaakaan englantia. Ihme kyllä sain asiaan silti selvyyden saksaksi ja ohjeet hautausmaalle. Etsimäni hautausmaa ei ollut tämä, mutta päätin käydä vilkaisemassa myös sen. Olin hieman epävarma olinko ymmärtänyt ohjeet oikein ja kuljettuani pitkän tovin alaspäin jyrkkää ja kiemurtelevaa tietä olin jo menettää toivoni, kunnes silmäni osuivat vihdoin pieneen rautaiseen porttiin. Kahlenbergin hautausmaa oli erittäin pieni ja täysin metsän keskellä.  Kuvia sieltä tallentui kameraan muutama, mutta niistä ei tullut kovin hyviä. Hautausmaareissun jälkeen minun piti taas kavuta takaisin ylöspäin, mikä oli tuossa vaiheessa reisille jo aika kova koitos. Kaivattu lepohetki tarjoutui bussissa matkalla Kahlenbergerdorfiin.

Tori Amos - Mountain 

I'm lazy (again) to translate all that I've written so this is the shorter version. While in Vienna I visited the mountain Kahlenberg (and Reisenberg and probably some others because it was hard to keep track of the names) three times. The first time me and my friend got onto a bus (38A), got off at Cobenzl Parkplatz and walked a little road down the mountain to a wine tavern called Weingut am Reisenberg. Unfortunately it wasn't open! Well, we tried again the next day and luckily got a table because the place was packed. The food was good but a wasp bothered us buzzing around our glasses and although we tried we couldn't get rid of it. In the end the wasp ended up in my drink.

The third time I went to Kahlenberg viewpoint by myself. It was before eight o'clock in the morning, there were only a few people about and it was really windy.  While waiting for the bus to take me back I walked up and down some hiking trails (my thighs were dying) and visited a really small cemetery in the middle of the woods. After a couple of hours I started my way back and towards Kahlenbergerdorf and it's cemetery.

Everlasting Light

Wienin reissulla vietin aluksi muutaman yön ystäväni luona, mutta siirryin hostelliin, kun neito palasi töihin. Perjantaina lähdimme liikkeelle jo kuudelta aamulla, ystävä töihin ja minä omille teilleni. Ystäväni asuu Grinzingin kaupunginosassa, joten päätin aloittaa päivän kuvailemalla aluetta. Aamuaurinko paistoi kauniisti luoden ihanan valon. Hetken kuvailtuani huristelin muutaman kilometrin matkan bussin kyydissä Kahlenbergin huipulle. Seuraavaksi siis luvassa näkymiä Kahlenbergilta.

The Black Keys - Everlasting Light

 

 

In Vienna I spent the first few nights at my friend's place but changed to a hostel when she had to go to work. On Friday we started the day very early, at six o'clock in the morning, when my friend went to work and I photographed in Grinzing (where my friend lives). The morning light was so beautiful. After I'd photographed for a while I hopped on a bus that took me up the hill to Kahlenberg. 

Underneath The Shade Of A Peppermint Tree

Ulkona on kylmää ja sateista, joten palataan kuvien myötä takaisin aurinkoiseen Itävaltaan. Wienin reissulla suuntasimme ystävän kanssa torstaiksi Laxenburgiin, joka sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä Wienistä. Emme vierailleet Laxenburgin vanhassa linnassa, mutta katsastimme pienellä saarella sijaitsevan Franzenburgin linnan. Koska olen laiska enkä jaksa kirjoittaa Laxenburgista sen enempää voivat halukkaat lukea siitä lisää täältä. Lyhyesti sanottuna se on valtavan iso puistoalue linnoineen. Kuten kaikki lomapäiväni matkan aikana, oli torstaikin tukahduttavan kuuma. Puiden suojassa oli kuitenkin hieman viileämpää, vaikka ei sitä nyt varsinaisesti viileydeksi voinut kutsua.

Juuri Laxenburgissa tapahtui yksi koko reissun parhaimmista asioista: näin oikean bambin! Se söi kaikessa rauhassa ruohoa eräällä aukealla ja hiivin hitaasti sitä kohti, jotta saisin kameraan todisteeksi edes jonkinlaisen kuvan. Olisin ehkä päässyt vielä lähemmäksi ellei joku olisi juuri silloin ratsastanut hevosella bambin läheltä pelästyttäen sen. Laxenburg oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, eikä suinkaan vain tuon bambikohtaamisen takia!

 

 

 

Tori Amos - Daisy Dead Petals 

 

On Thursday of my Vienna trip me and my friend visited Laxenburg. Laxenburg is situated south of Vienna and it took about an hour by bus to get there. We didn't visit the 17th century old castle of Laxenburg but instead went to the Franzenburg. It's the youngest of the castles located on a small island. I'm too lazy to write more about Laxenburg but if you wanna know more you can read about it here. In short, it's a huge park area with castles. Like all the days of my trip Thursday was extremely hot also. Under the shade of trees it was a bit chillier although chilly is really not the right word for it. 

Probably the best thing of my whole trip happened in Laxenburg: I saw a real live bambi! He or she was eating in a small clearing and I snuck closer to get a picture, so that I would have some evidence to show of that moment. I might have gotten even closer if it hadn't been for someone riding a horse which spooked the bambi away. Laxenburg was really a place worth visiting and certainly not just because of that bambi!
 

Autumn Story

 

Ihana ystävä oli tänä viikonloppuna käymässä luonani. Pari edellistä päivää on siis kulunut mahtavassa seurassa herkutellen, leffoja katsellen sekä järven rannalla ja metsässä kävellen. Metsä suojissa voi todella nähdä, tuntea ja haistaa ihanan syksyn.

Firekites - Autumn Story

A dear friend visited me this weekend so these two previous days have been spent in good company feasting, watching movies and walking by the lake and in the forest where you can really see, feel and smell the lovely autumn.

Ruiner

 

Nine Inch Nails - Ruiner

Wienissä, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, hiukseni olivat vielä ihan hyvässä kuosissa, mutta ne haalistuivat sen jälkeen kovin nopeasti. Eilen kävin Oulussa kampaajalla toiveenani saada hiuksista vielä hieman tummemman konjakinruskeat kuin yllä olevassa kuvassa, ja toki vahvalla oranssilla vivahteella. Lopputulos olikin sitten jotain aivan muuta.. Tällä hetkellä hiukseni ovat luumuun taittavat syvän tummanpunaiset ja tyvi ja latvat ovat ihan eri sävyä. In-ho-an näitä. Kävin siis ystävän luona Oulussa viikonloppuna ja varasin samalle reissulle kampaajan paikkaan, jossa kävin koko opiskeluaikani. Hiusten pelastusoperaatio täytyy nyt yrittää tehdä täällä Seinäjoella. Onneksi löysin täältä jo ystävän suosituksella hyvän kampaajan, tai ainakin luulen niin, nainen kun vaikutti hyvin osaavalta. Tiedossa on reilu viikko raivokasta hiustenpesua, jotta saisin värin hieman haalistumaan ja sitten yritetään, toivottavasti paljon osaavimmissa käsissä, pelastaa nämä kutrit.

My haircolour was quite good when I was in Vienna but it faded fast. Yesterday I went to a hairdresser in Oulu (I was visiting my friend), to a place where I always went when I still lived there. I wanted pretty much the same colour as you see can see in the above picture, only a bit darker. Well, the result was something totally different. Now my hair is really deep red, a very cold shade, and I absolutely hate it! The salvage operation has to be done here in Seinäjoki, hopefully in the hands of someone who actually knows what they're doing and I think I already found such a person. Now it's a week of  frantic hairwashing and then I hope she can save these locks.