It Shimmers In the Silence

Matka Berliiniin ei ole matka eikä mikään, jos siihen ei sisälly urbaania löytöretkeilyä. Tällä kertaa urbaani löytöretkeily ei kuitenkaan mennyt lainkaan suunnitelmien mukaan. Meidän oli tarkoitus matkustaa Rangsdorfin vanhalle lentokentälle, mutta emme päässeet kovinkaan pitkälle. Nousimme junaan, joka päästyään seuraavalle asemalle aloittikin välittömästi matkan takaisin lähtöpisteeseen. Junia oli peruttu ratatöiden vuoksi sun muuta vastaavaa, mitä ei tietenkään kerrottu kuin saksaksi aseman ilmoitustaululla. Emme jaksaneet ruveta selvittämään uutta reittiä, joten vaihdoimme suunnitelmaa lennosta ja vierailimme hylätyllä ratapihalla, jolla minä olin jo kolmisen vuotta sitten käynyt (I, II). Alue oli osittain jo vedetty matalaksi, mutta joitain rakennuksia oli vielä pystyssä. En tiedä mitä alueelle tulevaisuudessa tapahtuu, mutta näytti siltä, että jotain uutta vanhan ja rapistuneen tilalle ollaan rakentamassa. 

Nathan Ball - Alone

No trip to Berlin is complete without urban exploring. This time it didn't go at all as planned. We were meaning to go the abandoned airport in Rangsdorf and boarded a train but after getting to the first stop/station the train just went back to where it had left from. Apparently there were some constructions on the tracks and the normal route had been canceled. This information could only be found on a noticeboard at the station. We didn't have the energy to find an alternative way to get to Rangsdorf as it's about hour away from Berlin so we changed plans. We visited an old abandoned railyard I'd actually been to three years earlier (I, II). A lot had already been demolished by a construction crew but a few buildings were still standing. I don't know what they're planning to do with the place in the future. 

Eat The Summer

Kai se on uskottava, että kesä on päättynyt. Alkanut syksy on kuitenkin ollut hyvin kaunis ja lämmin. Kesäisellä toivelistallani oli 21 asiaa, joista jopa puolet toteutui! En olettanutkaan, että pystyisin tekemään kesällä kaiken sen mitä listasin, mutta aika hyvin sain asioita aikaiseksi. Osa listan asioista jäi toteutumatta aikataulujen sopimattomuuden ja rahanpuutteen vuoksi, mutta myös luonnollisista syistä. Esimerkiksi vadelmia on vaikea noukkia mummun sisaren pensaista, jos niitä ei siellä varastelevien lintujen jäljiltä enää ole. Toiveideni mukaisesti kävin kesällä useilla festareilla, vietin juhannuksen tädin mökillä, uin monen monta kertaa järvessä (en tosin kertaakaan meressä), tein kukkaseppeleen niittykukista, söin monta irtojäätelöä ja pehmistä, vierailin Seitsemisen kansallispuistossa, kävin ulkoilmaelokuvateatterissa, tein reissun Ouluun ystävien luo ja viikon ulkomaanmatkan Varsovaan. Kaksiosaisen kesälomani alussa vietin myös vajaan viikon Berliinissä juuri ennen juhannusta.



Tuolta kaukaiselta Berliinin reissultakin on vielä julkaisematta useita kuvia. Jouduin turvautumaan omiini ja ystäväni tarkkoihin muistiinpanoihin, jotta muistaisin mitä kaikkea Berliinissä tuli kesäkuussa koettua. Majoituimme airbnb-asunnossa Kreuzbergissä. Meillä oli aluksi hieman vaikeutta tulkita ohjeita avaimen piilopaikasta, mutta loppujen lopuksi pääsimme sisäpihalle ja nousimme painavien matkalaukkujen kanssa portaita neljänteen (vai kolmanteen? viidenteen?) kerrokseen. Sisäpiha oli hyvin kaunis ja vehreä, asunto puolestaan tilava ja viihtyisä. Kesähelteistä huolimatta asunnossa ei onneksi ollut liian kuuma. Hissittömyys oli paikan ainoa miinus, sijaintikin osui juuri nappiin. Kävelyetäisyydellä asunnosta oli runsaasti paikkoja, joissa halusimme matkan aikana käydä. Osa näistä oli tuttuja suosikkeja edellisiltä kerroilta, osa uusia tuttavuuksia. Saavuimme Berliiniin lauantaina alkuillasta, kävimme syömässä ja hieman kaupoilla. Sunnuntaina luvassa oli jo traditioihin kuuluva brunssi Elfidassa sekä kirpparikierros (Boxi, Arkonaplatz, Mauerpark). Muutama hyvä kirpputorilöytökin tuli tehtyä! Illalla suuntasimme Zitadelleen, jossa A Perfect Circle heitti varsin upean keikan. Olin erityisen haltaioissani, kun kuulin kaikkein suurimman suosikkini The Noosen livenä. Keikkapaikkana toimi keskiaikaisen Spandaun linnoituksen sisäpiha, heittämällä upein keikkapaikka ikinä. Olisimme halunneet vierailla Zitadellessa kunnolla, mutta se ei nyt tällä reissulla mahtunut aikatauluihin.  Keikkapäivänä paikka kun oli luonnollisesti muilta osin suljettu.

Patti Smith - Summer Cannibals

Maanantai kului enimmäkseen ostoksilla ja ruokapaikat olivat vanhoja hyviksi havaittuja mestoja. Aamupalaksi nautimme taivaallisen hyviä bageleita Fine Bagelsissa ja samalla kolusimme Shakespeare & Sons -kirjakaupan hyllyjä. Päivän varsinaisesta ruuasta vastasi Shiso Burger. Kävimme tietenkin myös tsekkaamassa lähellä olevan Anne Frank Centrumin graffititilanteen. Uusia taideteoksia löytyi tälläkin kertaa. Tiistai oli pyhitetty enimmäkseen urbaanille löytöretkeilylle (siitä lisää huomenna), mutta kuvasimme myös tämän vuoden Berlin Mural Festin muutamia aikaansaannoksia. Yksi niistä komeilee postauksen ensimmäisenä kuvana. Aamupalalla kävimme Maybachuferilla sijaitsevassa, erittäin kehutusssa paikassa nimeltä Brammibal's Donuts, josta saa vegaanisia donitseja. Vuonna 2016 avattu Brammibal's Donuts oli Euroopan ensimmäinen kokonaan vegaanisia donitseja myyvä liike. Kuuden aina valikoimassa olevan maun lisäksi myynnissä on useita muita kuukausittain vaihtuvia makuja. Donitsit olivat kyllä erittäin hyviä, mutta eivät silti räjäyttäneet tajuntaani. Intialaista ruokaa tarjoileva Amrit on sekä minun että ystäväni supersuosikki, joten pari kertaa matkan aikana kävimme syömässä siellä. Tiistaina oli yksi näistä kerroista. Olen edelleen sitä mieltä, että paikan Madras Shorba -linssikeitto on parasta keittoa mitä maa päällään kantaa!



Tiistai-iltana kävimme myös elokuvissa. Kreuzbergin ulkoilmaelokuvateatteri sijaitsi aivan asuntomme lähellä, ja löysimmekin sinne kohtalaisen helposti. Elokuvan (The Death of Stalin, suosittelen!) jälkeen suunnitus pimeässä takaisin ei sitten käynytkään ihan niin helposti kuin olimme kuvitelleet. Päädyimme lopulta kiertämään aivan ihmeellistä kiertoreittiä, varmaan nelinkertaisen matkan. No, hyvä iltalenkkihän siinä tuli, kun seikkailimme yösydännä osittain oudolla alueella ilman karttaa. Mieleen elokuvakokemuksesta jäivät myös ajoittainen ällöttävä marihuanan löyhkä sekä se joku suomalainen mies jonossa takanamme, joka kommentoi seuralaiselleen suureen ääneen ivallisesti nauraen virhettäni, kun selostin ystävälleni miten paikka muistaakseni toimii. Olen siis käynyt Kreuzbergin ulkoilmaelokuvateatterissa aiemminkin, mutta edellisestä kerrasta oli jo pari kolme vuotta aikaa. Tässä ajassa käytäntö oli hieman muuttunut, ja ilmeisesti herra koki tarpeekseen pilkata tietämättömyyttäni. Näistä seikoista huolimatta suosittelen kyseistä ulkoilmaelokuvateatteria sydämmellisesti.



Keskiviikko oli reissumme viimeinen päivä Berliinissä, sillä lento takaisin Suomeen lähti aikaisin torstaiaamuna. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin vieraillut valokuvataiteen museossa, joten Museum für Fotografie oli yksi päivän kohteista. Aikaiselle lounaalle aioimme mennä Mitten Transitiin, mutta vaikka paikan ovet olivat jo auki, niin viisi työntekijää vain istuivat puhelimiaan näpräten pienen pöydän ympärillä. Yksi heistä sentään tajusi tulla pienen ajan kuluttua sanomaan meille, että ruokaa ei vielä saa. Tiedustelimme, milloin ruokaa mahdollisesti saisi. Hän ei tiennyt ja kävi kysymässä asiaa puhelintaan näpräävältä tytöltä, joka katsettaan nostamatta vastasi pojalle lakonisesti jotain. Poika palasi kertomaan meille, että ruokaa saisi ehkä joskus puolen tunnin päästä. Emme todellakaan jääneet odottamaan. Taisimme lopulta päätyä Alexanderplatzin Vapianoon pizzalle. Nälkäkiukku oli tässä vaiheessa jo ikävä tosiasia, mutta väistyi onneksi syömisen jälkeen. RAW-alueella kävimme kuvaamassa tuttuun tapaan graffiteja, ja pidimme myös pienen hengähdystauon. Urban Spreen baaritiskiltä tilaamani alkoholiton kurkkujuoma/limu oli valitettavasti melko pahaa. Ei jatkoon. Illalla ystäväni jäi lepäämään, kun minä vielä suunnistin Nathan Ballin keikalle FluxBauhun. Keikkapaikka oli armottoman kuuma, mutta keikka ihana, ja täysin kaiken sen hikoilemisen arvoinen!

Photos - and stories in Finnish - from a trip to Berlin at the beginning of Summer. 

Someone Left Outside

Urbaania löytöretkeilyä Varsovassa, kuvattuna Polaroid Originals B&W 600 filmille.

Ben Howard - Someone In The Doorway

Urban exploring in Warsaw, captured in Polaroid Originals B&W 600 film.

Shimmering Neon Lights

THE NEON MUZEUM

Ul. Mińska 25 

Olin kaksi viikkoa sitten ystäväni kanssa matkalla Varsovassa. Matkan ensimmäisenä kokonaisena päivänä suuntasimme majoituspaikastamme Veiksel joen toiselle puolelle Pragan kaupunginosaan. Siellä ensisijainen kohteemme oli The Neon Muzeum, Euroopan ensimmäinen ja ainut neonkylttejä esittelevä museo. Löysimme Sohon tehdaskompleksiin kuuluvan museon melko helposti, sillä "Muzeum" lukee isoin neonkirjaimin vanhan tiilisen tehdasrakennuksen kyljessä. Museo itsessään ei ole kovin suuri, mutta täynnä ihastelemisen arvoisia neonkylttejä, joista olin aivan liekeissä. The Neon Muzeum on yksityinen instituutio, joka ei nauti julkisesta rahoituksesta, ja jonka johtajina toimivat valokuvaaja Ilona Karwinska ja  graafinen suunnittelija David S. Hill. Maksoin siis pienen pääsymaksun museoon mielelläni. Vuodesta 2005 saakka instituutio on dokumentoinut ja restauroinut "neonisaation" aikaisia jäännöksiä, mutta museon avattiin vasta vuonna 2012. Puolan kulttuurillisesti  merkittävien neonkylttien restaurointi on osa instituution toimintaa. 

Museon vakituisessa kokoelmassa on satoja kylmän sodan aikaisia neonkylttejä. Stalinin kuoleman jälkeen  - 1950-luvun lopusta 1960-luvun alkuun - kulttuurista ja sosiaalista repressiota lievennettiin Khrushchevin aikakaudella. Lännen loistoa ja vilkasta yöelämää pyrittiin tuomaan Puolan kaupunkeihin neonkylttien avulla. Neonkylttien takana olivat useimmiten Puolan arvostetuimmat arkkitehdit ja suunnittelijat, ja kyltit mainostivat muun muassa erilaisia tuotteita, tanssisaleja ja elokuvateattereita. Samalla ne toimivat maanmerkkeinä. Kommunismin jälkeisellä aikakaudella kommunismin kulta-aikaan liittyvistä neonkylteistä ei enää piitattu vaan ne heitettiin pois tai jätettiin rapistumaan. Suurelta osin Ilona Karwinskan ja David S. Hillin ansiosta niitä voi nyt ihastella museossa! The Neon Muzeum on arkisin avoinna kahdestatoista viiteen, lauantaisin kahdestatoista kuuteen ja sunnuntaisin yhdestätoista viiteen. 

Kraftwerk - Neon Lights

FOTOPLASTIKON

Al. Jerozolimskie 51

Toinen museo, jossa matkan aikana vierailimme oli Fotoplastikon. Se on streoskooppinen teatteri, jossa käytetään Kaiserpanoraman systeemiä. Fotoplastikon perustettiin vuonna 1901, ja vuonna 1905 se muutti nykyisiin tiloihinsa Kamienica Hoserówiin, joka on yksi niistä harvoista Varsovan keskustan rakennuksista, jotka eivät tuhoutuneet toisen maailmansodan aikana. Fotoplastikon on vanhin toimiva stereoskooppinen teatteri Euroopassa. Vierailijat istuvat museossa yhden stereoskooppisen katseluikkunan eteen ja valokuvat pyörivät laitteessa 15 sekunnin sykleissä. Jokaisen katseluikkunan yläpuolella on myös valaistu kirjallinen kuvaus alla näkyvästä valokuvasta. Ihanaa, museo jossa ei tarvitse edes liikkua! Museo on valokuvien säilymisen kannalta hyvin viileä, mikä oli erittäin tervetullut seikka sinä aurinkoisena ja kuumana päivänä, jolloin olimme liikkeellä. Vanhojen valokuvien lisäksi museossa on vitriineissä näytteillä muutamia vanhoja kameroita. Fotoplastikon on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin, kymmenestä kuuteen. Maanantaisin ja tiistaisin museo on suljettu. 

MUZEUM FARMACJI

Piwna 31/33

Antonina Lesniewskan apteekkimuseon - Muzeum Farmacjin - löysimme täysin vahingossa. Vanhassa kaupungissa kävellessämme museon kaunis merenneidon muotoinen kyltti kiinnitti huomioni. Vanhojen apteekkipullojen ihailijoina ja keräilijöinä astelimme tietenkin oitis sisään museoon. Syntymävuonnani 1985 perustettu museo on nimetty ensimmäisen vain naisia työllistäneen apteekin perustajan - Antonina Lesniewskan - mukaan. Lesniewska taisteli naisten oikeudesta korkeampaan koulutukseen nimenomaan farmaseutiikan saralla. Hän oli ensimmäinen nainen koko maailmassa, joka sai maisterin paperit farmasian alalta. Pietarissa opiskellut Lesniewska palasi synnyinkaupunkiinsa Varsovaan vuonna 1918, ja perusti Marszalkowska Pharmacyn vuonna 1934. 

Museossa on esillä reilut kaksituhatta farmaseuttista välinettä sekä 1920-1930-luvulta peräisin oleva autenttinen apteekin sisustus.  Lasisia apteekkipulloja museossa on runsaasti. Lasi oli käytetyin materiaali apteekkipullojen valmistuksessa, sillä se ei kerää kosteutta, ei homehdu eikä reagoi sen sisällä olevien lääkeaineiden kanssa. Kirkkaanvihreitä apteekkipulloja olin nähnyt aiemmin, mutta kirkkaansiniset, punaiset ja kellertävät lasiset apteekkipullot olivat uusia tuttavuuksia. Huokailin ihastuksesta tuon tuostakin, ja olisin halunnut viedä kaikki apteekkipullot mukanani kotiin. Kuten useimpiin Varsovan museoihin, lippu Antonina Lesniewskan apteekkimuseoon oli erittäin halpa, alle viisi euroa. Museo on maanantaisin suljettu, mutta avoinna kaikkina muina viikonpäivinä yhdeksästä viiteen. Torstaisin museoon pääsee ilmaiseksi. 

Three great museum I visited in Warsaw: The Neon Museum, Fotoplastikon and The Antonina Leśniewska Museum of Pharmacy.