lauantai 31. maaliskuuta 2018

Turvallista sotaa





Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-18



Kerepesin hautausmaa on Budapestin kuuluisin ja koko Unkarin vanhin hautausmaa. Vuonna 1847 perustetun hautausmaan pinta-ala käsittää massiiviset 56 hehtaaria. Tästä syystä vierailimme hautausmaalla kolmeen otteeseen, emmekä todellakaan ehtineet koluta sen jokaista nurkkaa. Kuten kuvistakin näkyy, niin useita hautausmaan patsaita ja hautoja lävistävät luodinreiät, jotka juontavat juurensa Toiseen maailmansotaan. Venäläiset joukot miehittivät Kerepesin hautausmaan vuonna 1945 ja käyttivät sitä julkeasti ampumaharjoitteluun. Kerepesin hautausmaa on kuitenkin paljon muutakin kuin "pelkkä hautausmaa", sillä ennemminkin sitä kuvailisi valtavana puistona, joka on täynnä Unkarin historiaan liittyviä patsaita ja massiivisia mausoleumeja. 



Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-19
Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-51
Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-67Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-15
Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-50Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-2






Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-55Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-43
Kerepesi Cemetery_Budapest_3_2018-46



Kerepesi Cemetery, also known as the Fiumei Road Cemetery, is the oldest cemetery in Budapest and all of Hungary. It was erected in 1847 and its surface area is a massive 56 hectares. This is why we visited the cemetery on three different occasions but still weren't able to explore it in its entirety. Those bullet holes you see in some of the statues and graves were made during World War II in 1945 when Russian soldiers used the cemetery as target practise. Kerepesi is more than just a cemetery as it's better described as a huge park filled with statues and mausoleums. It is also one of the most complete National Pantheons in Europe. Because of its massive size you bet you'll be seeing more photos in the near future. 




torstai 22. maaliskuuta 2018

Budapest, My Hidden Treasure Chest




Budapest_3_2018-18



Olin kuvitellut ihanan aurinkoista, keväisen vehreää säätä Budapestin reissun ajaksi. Sellaista siellä ilmeisesti vielä pari päivää ennen reissuamme oli ollutkin. Pakenin Suomen ankeaa lopputalvea/alkukevättä siis ystävän kanssa kuudeksi päiväksi Budapestiin. Tosin kaksi noista päivistä kului lähes yksinomaan matkustamiseen, joten Budapestista saimme nauttia neljä kokonaista päivää. Säässä ei kuitenkaan ollut mitään nautinnollista. Kaksi ensimmäistä päivää satoi vettä lähes kaiken aikaa ja reissun kahtena viimeisenä päivänä kadut olivat täynnä lunta ja loskaa. Karmaisevasta säästä huolimatta oli oikein kiva reissu! Valokuvaaminen jäi parin ensimmäisen päivän osalta minimaaliseksi, mutta viimeisinä päivänä kuvasin ahkerasti etenkin Kerepesin hautausmaalla ja hylätyllä junavarikolla. Niistä tulette näkemään roppakaupalla kuvia myöhemmin. Majoituimme valtaisan huonekorkeuden omaavassa airbnb-asunnossa aivan Budapestin suurimman rautatieaseman, Keleti pályaudvarin ja Kerepesin hautausmaan lähellä. Sijainti oli oikein sopiva emmekä olisi varmasti käyttäneet julkista liikennettä niin paljon, jos säät olisivat suosineet. Asunto oli pääosin mahtava, mutta kaasulämmitys hieman kuumotti (siellä ne sinisenä tai keltaisena värisevät liekit näkyivät lämmityslaitteiden sisällä), ja veden lämpötilan säätely suihkussa oli lievästi sanoen haasteellista. 



Neljän päivän aikana ehdimme shoppailla kirja- ja askartelukaupoissa, viihtyä kissakahvilassa ja koluta hautausmaan ja hylätyn junavarikon lisäksi kolme museota: Terror Háza, Semmelweisin lääketieteellinen museo sekä Hospital in the Rock. Kolmesta museokokemuksesta Terror Háza oli ehdottomasti vaikuttavin, ja karmaisevin. Osasyynä tähän oli varmasti sopivasti museovierailun ajaksi päähäni iskenyt lievä migreeni, mutta myös kaikki ne hirveydet, joita museo piti sisällään. Meinasin kirjaimellisesti oksentaa, kun näin mustavalkoista videokuvaa, jossa ruumiita työnnettiin syrjään puskutraktorilla. Terror Háza ei siis sovi heikkohermoisille, mutta se on upea museo jo pelkkien puitteidensa puolesta. Paljon jäi vielä Budapestista kokematta, joten aion ehdottomasti palata sinne jossain vaiheessa takaisin!



Budapest_3_2018-21
Budapest_3_2018-42
Budapest_3_2018-16
Budapest_3_2018-20
Budapest_3_2018-30
Budapest_3_2018-19
Budapest_3_2018-34
Budapest_3_2018-52
Budapest_3_2018-22





Budapest_3_2018-23
Budapest_3_2018-15
Budapest_3_2018-12
Budapest_3_2018-24
Budapest_3_2018-60
Budapest_3_2018-54
Budapest_3_2018-9
Budapest_3_2018-25



I thought there would be this lovely sunny and spring-like verdancy in Budapest when I traveled there to escape Finland's cold and grey weather for a few days with a friend. Well, I couldn't have been more wrong. Of the four days we were there two were filled with continuous rain and the rest with  snow and sleet on the ground, accompanied with a viciously cold wind. Despite the horrible weather the trip was really great! I didn't do much photographing during those rainy days but took that lost time back later when photographing Kerepesi cemetery and an abandoned railway yard. You'll see plenty of photos on those later on. We stayed at an airbnb-apartment near Budapest's biggest railway station and Kerepesi cemetery. The location was great and we would've used public transport way less if the weather had been better. The only problem with the apartment was that slightly suspenseful gas heating and its effect to the shower's water temperature. 



In four days we did a little shopping at book stores and craft stores, photographed at Kerepesi cemetery and at a abandoned railway yard, visited a Cat Café and three museums: Terror Háza, Semmelweis Medical Museum and Hospital in the Rock. Of those three museums Terror Háza was definetely the best, and also the most horrible. My migraine might have been a contributing factor but I almost threw up at the sight of some black-and-white video footage of dead bodies being shoved aside by a bulldozer. Terror Háza is not for the faint-hearted but it's an awesome museum. There was so so much we didn't have time to see in Budapest so I'll surely go back some day!



maanantai 5. maaliskuuta 2018

I Will Ask You Twenty Questions




Nappasin Salkan blogista 20 kysymystä -haasteen, aikoja sitten. 



Vysehrad_2017-35



MITKÄ KIRJAT HYLLYSSÄSI HUUTAVAT LUETUKSI TULEMISTA?

Otan tää vuonna osaa Hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa valitaan omasta kirjahyllystä 12 kirjaa, joita ei ole vielä lukenut. Omasta kirjahyllystäni löytyy lukemattomia kirjoja varmaan useita kymmeniä, mutta haasteeseen valikoituivat seuraavat kirjat: Mia Kankimäki - Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin / Tove Jansson - Viesti / J.D. Salinger - Franny and Zooey / Alan Bradley - Piiraan maku makea / Marissa Pessl - Special Topics in Calamity Physics / Oliver Sacks - Musicophilia / Oliver Sacks - The Mind's Eye / Carolyn Jess-Cooke - The Boy Who Could See Demons / Junot Diaz - Drown / Virginia Woolf - Mrs Dalloway / Virginia Woolf - The Complete Shorter Fiction / Riikka Pelo - Jokapäiväinen elämämme. Tällä hetkellä on menossa kolmas kirja kyseisestä joukosta. Carolyn Jess-Cooken kirjasta tykkäsin tosi paljon, ja luin sen nopealla tahdilla. Mia Kankimäen kirjan lukeminen sen sijaan kesti ikuisuuden, koska oli hetkiä jolloin sen lukeminen tuntui totaaliselta pakkopullalta. Pidin kyllä joistakin kirjan osista, mutta kokonaisuudessaan kirja oli minun makuuni aivan liian pitkä, aika ajoin tylsä ja toistava. Virginia Woolfin Mrs Dallowayta olen aloittanut lukemaan pari kertaa aiemminkin, enkä ole koskaan päässyt paria sivua pidemmälle. Woolfin virkkeet ovat äärimmäisen monimutkaisia ja häkellyttävän pitkiä, mikä tekee kirjan lukemisesta hidasta ja paikoin kovin vaikeaa. Tällä hetkellä ollaan kuitenkin voiton puolella!



OLETKO TAPOJESI ORJA?

Suurimmaksi osaksi kyllä. Harvoin muutan jotain hyväksi todettua tapaani. Minulla on arjessa - ja elämässä ylipäätään - useita tiettyjä rutiineja, joiden noudattaminen helpottaa arjen sujumista.



PIDÄTKÖ SIITÄ, ETTÄ IHMISET PUHUVAT SUORAAN TAI KAUNISTELLEN?

Mieluummin suoraan kuin liiaksi kaunistellen. Suoraan puhuminen on kuitenkin taitolaji, jotta sanat eivät ole liian loukkaavia ja karkeasti töksäytettyjä. Sellainen kultainen keskitie on useammassa tilanteessa paras tapa. Vaikka sen ydinasian sanoisi todella suoraan ja rehellisesti, voi asiaa kuitenkin edes jollain lailla pehmentää sillä, miten asiasta puhumisen ylipäätään aloittaa. Törmään tähän asiaan omassa työssäni hyvin usein.



Vysehrad_2017-43


MISSÄ ASENNOSSA NUKUT?

Nukun yleensä jommalla kummalla kyljelläni hieman kippurassa tai sitten suorana selälläni. Pienenä nukuin vatsallani poski kiinni tyynyssä, jalat pepun alla ja peppu korkealla ilmassa. Nykyään jos kokeilisinkin tuollaista nukkuma-asentoa, en pystyisi olemaan siinä varmaan paria minuuttia kauempaa. 



ONKO SINULLA TUNNUSLAUSETTA?

Pessimisti ei pety.



NIMEÄ ASIA, JOKA ÄRSYTTÄÄ ENITEN?

Sen sijaan, että miettisin vain yhden ärsyttävän asian, ajattelin listata tähän monta minua ärsyttävää asiaa. Se, kun ihmiset puhuvat moniosaisen elokuvasarjan osista jaksoina. Ne eivät ole mitään jaksoja, tv-sarjoissa on jaksoja! Se, kun ihmiset eivät käytä liikenneympyrässä vilkkua. Se, kun kaupassa on hylly tyhjänä juuri sen tuotteen kohdalta, mitä sieltä lähti hakemaan. Se, kun tietokone tai nettiyhteys jumittaa. Se, kun kameran akku loppuu kesken kuvaamisen eikä ole mahdollisuutta ladata sitä. Se, kun tulee kipeäksi lomalla (ylipäätään kipeänä oleminen ärsyttää)...




La Petite Ceinture_2017-31




ONKO SINULLA TALLESSA VANHOJA KORTTEJA JA KIRJEITÄ?

Kysykää vaan kuinka paljon. Vaatekaapin päällä majailee tälläkin hetkellä yksi vanha matkalaukullinen täynnä ikivanhoja kirjeitä. Olen luopunut kymmenistä ei-niin-hienoista-ja-tärkeistä korteista, mutta napannut niistä valokuvan. Ihan vain siksi, että minun on vaikea luopua ylipäätään mistään.  



PAHE, JOSTA NAUTIT LIIKAA LUOPUAKSESI SIITÄ?

Lähes kaikki paheeni taitavat liittyä ruokaan. Suklaa, sipsit, juusto, pizza, hampurilaiset...



MITÄ SINUN PITÄISI TEHDÄ ENEMMÄN?

Kuntoilua ja ulkoilua pitäisi harrastaa enemmän. Epäterveellisten ruokien ja herkkujen syöntiä pitäisi vähentää entistä enemmän. Nämä kaksi asiaa ovat varmaan ne oleellisimmat mitä "pitäisi" tehdä. Haluaisin matkustella ja nähdä ystäviä enemmän. Haluaisin lukea, maalata, piirtää, kirjoittaa ja valokuvata enemmän..



Vysehrad_2017-39





Vysehrad_2017-1



MIKÄ ON PARAS UUTINEN, JONKA OLET SAANUT?

Ensimmäisenä tulee mieleen se, kun kesäsuunnitelmat ja asuinpaikka Berliinissä koko kesäksi varmistuivat vuonna 2015. Tuo kesä on edelleen yksi elämäni parhaimmista - ellei se kaikkein paras - kesä.



LUOTATKO IHMISIIN?

Sanoisin, että pääsääntöisesti luotan kyllä ihmisiin. Ellen sitten jo ensi tapaamisella aisti ihmisestä jotakin sellaista, että olen hänen suhteensa varuillani. Toki elämän aikana on tullut tavattua muutamakin ihminen, joihin olen aidosti ja oikeasti luottanut, ja se luottamus on petetty täysin...



MITKÄ OVAT LEMPIELOKUVIASI?

500 Days of Summer. Winter Passing. Manic. Donnie Darko. The Hours. Girl, Interrupted. Gia. Drive. Lars and the Real Girl. The Notebook. All Good Things. United States of Leland. Melancholia. Dancer in the Dark. Eternal Sunshine of the Spotless Mind. Requiem For A Dream. Notes on a Scandal. Chocolate. Captain Fantastic. The Grand Budapest Hotel. Moonrise Kingdom. Little Miss Sunshine. Julie & Julia. I Am Sam. Amélie. Little Women. Scream. Drop Dead Gorgeous. The Craft. Heathers. Reality Bites. The Client. Almost Famous. Goodbye Lenin! Marie Antoinette. The Virgin Suicides. Fight Club. American History X. Romantics Anonymous. Mona Lisa Smile. Across the Universe. Ghost World. Ystävät hämärän jälkeen. Inception. Kill Bill -elokuvat. Inglorious Bastards. Sleepy Hollow. Dark Shadows. Edward Scissorhands. Frankenweenie. Corpse Bride. Coraline. Totoro. Henkien kätkemä. Liikkuva linna. Kikin lähettipalvelu. Tulikärpäset. The Dark Knight -trilogia. Lord of the Rings - trilogia. Harry Potter -elokuvat...



La Petite Ceinture_2017-26



KUN OLIT LAPSI, MIKSI HALUSIT TULLA ISONA?

Halusin ala-asteikäisenä useimmiten isona joko kirjailijaksi tai opettajaksi. Kolmevuotiaana halusin olla mäkihyppääjä, toisin sanoen Matti Nykänen. Tai siis minähän olin Matti. Jos minua kutsui Jonnaksi niin suutuin. Lienee sanomattakin selvää, että en enää halua olla Matti.



ASUISITKO MIELUUMMIN KAUPUNGISSA VAI MAASEUDULLA?

Kaupungissa, joka tuntuisi siltä kuin asuisi maaseudulla. Kaipaan sitä, että kaupungin kulttuurielämykset ja vilinä ovat melko lähellä, mutta luonto - erityisesti metsät - vieläkin lähempänä.



KUKA ELÄMÄSSÄSI ON VAIKUTTANUT SINUUN ENITEN? 

Vaikea kysymys! En oikeasti keksi vain yhtä ihmistä, joka oli kaikkein eniten vaikuttanut minuun, sillä tällaisia henkilöitä on monia, ja he kaikki ovat vaikuttaneet minuun eri tavoin. Mutta jos nyt vain yksi ihminen pitäisi valita, olisi se varmaankin oma äitini. Fiktiivisten henkilöiden puolelta vastaus puolestaan on ilmiselvä: Buffy Summers (Sarah Michelle Gellar sarjassa Buffy, vampyyrintappaja).



Vysehrad_2017-5



MIKÄ ON LEMPIVITSISI?

Ei minulla ole mitään tiettyä lempivitsiä. Huumorintajuni on kieltämättä hieman outo, musta ja kaksimielinen. Tästä yhtenä esimerkkinä vanha blogiklassikko Pallini mun, joka naurattaa edelleen.  Aina Inkeri Ankeinen on huippu (vaikka se jouluohjelma tosin oli mielestäni suurimmaksi osaksi huono)! Muita ehdottomasti mainitsemisen arvoisia komedia-hahmoja ovat Sheldon Cooper (Jim Parsons sarjassa The Big Bang Theory) ja Elka Ostrovsky (Betty White sarjassa Hot in Cleveland). Olen myös huonon sanaleikki-huumorin ystävä. Nauroin esinerkiksi tälle Jeremy irons -kortille pienen ikuisuuden (ostin sen tottakai).



MIKÄ ELÄIN OLISIT?

En ainakaan olisi rotta, koska silloin pelkäisin itseäni. Voisin olla kissa tai lintu.



JOS SAISIT KOKEILLA MITÄ TAHANSA AMMATTIA PÄIVÄN, MITÄ KOKEILISIT?

Vain yhtä? Haluaisin kokeilla tietenkin näyttelijä/muusikko/kirjailija/kuvittaja/valokuvaaja -kombinaatiota.



MITÄ HUOMAAT ENSIMMÄISEKSI IHMISESSÄ?

Ei taida olla sellaista yksittäistä pientä asiaa, minkä aina huomaisin ensimmäisenä vaan enemmänkin kiinnitän huomiota ihmisen kokonaisvaltaiseen olemukseen. Vastakkaisessa sukupuolessa kiinnitän huomiota erityisesti ääneen, silmiin ja käsiin. 



MILLAISISTA LOMISTA PIDÄT?

Enemmän pidän seikkailullisista kaupunkilomista kuin rantalomista. Tosin, en ole eläessäni vielä koskaan ollut niinsanotulla pelkällä rantalomalla, joten varsinaista todellista vertailukohdetta ei siis ole. Mahtava loma on sellainen, johon sisältyy aurinkoista säätä ja runsaasti luonnon vehreyttä, paljon hyvää ruokaa ja juomaa, jokin keikka, inspiroivaa katutaidetta ja arkkitehtuuria sekä hylättyjen paikkojen ja vanhojen hautausmaiden tutkimista/valokuvaamista. Kaiken kiinnostavan vastapainoksi tarvitaan myös runsaasti luppoaikaa kahviloissa istuskeluun, lukemiseen ja lepäämiseen.



Vysehrad_2017-50



Twenty questions about various things that I'm too lazy to translate. The photos are from Vysehrad cemetery in Prague.




lauantai 24. helmikuuta 2018

Glowing Sun



Berlin_10_2017-17



Pidän tällaisesta kunnon talvesta, kun aurinko paistaa, valkoinen lumi hohtaa tuhansina kimaltavina tähtinä ja pakkastakin on reilusti. Ainut miinuspuoli on järkyttävän kuiva huoneilma, jota ilmankostutinkaan ei pysty pelastamaan. Lumen ja auringon aikaansaama valoisuus kuitenkin muistuttaa auttamattomasti rakastakin rakkaammasta Berliinistä, ja mieleen tulvahtaa ihania muistoja viime syksystä, kun Suomessa elettiin jo ankeassa harmaudessa, mutta Berliini kylpi kirkkaissa väreissä ja valossa. Vietin muutaman upean päivän yksin Berliinissä ystävän kanssa tehdyn Amsterdamin reissun jälkeen. Keskeneräisistä luonnoksista löytyi alla oleva kappale tekstiä:



Amsterdam oli kiva kaupunki, mutta Berliiniin saapuessa tuntui jälleen siltä kuin olisin palannut kotiin. Berliini on minun kaupunkini, aina ja ikuisesti. Se kaupunki, jolla on hallussaan suuri osa sydämestäni. Lauantaina, ensimmäisenä iltanani Berliinissä oli kovin sateista ja pimeää. Kävin illallisella Berliinissä asuvan ystävän kanssa, ja päädyimme sen jälkeen vähän turhankin monille drinkeille ympäri Berliiniä. Aamulla oli pienoinen krapula, mutta selätin sen onneksi melko nopeasti. Sunnuntai valkeni ihanan aurinkoisena ja kirpeänä. Suunnistin heti ensi töikseni Elfidaan brunssille. Oi, miten ihanaa olikaan syödä ulkona! Takki päällä tarkesi vallan mainiosti. Brunssin jälkeen kipaisin toiselle puolen tietä ja kiersin Boxhagener Platzin kirpputorin, josta jatkoin Arkonplatzin ja Mauerparkin kirpputoreille. Saaliiksi sain valloittavan, erittäin minikokoisen krokotiilifiguurin sekä bambifiguurin.



Berlin_10_2017-3
Berlin_10_2017-18Berlin_10_2017-1Berlin_10_2017-13



Loppuosa matkastakin on vielä kirkkaana muistin sopukoissa. Majoituin Airbnb-asunnossa Friedrichshainissa aivan loistavaksi osoittautuneella paikalla. Majoittajani oli äärettömän mukava kreikkalainen nuori mies, joka rakasti suomen kieltä. Hän itse yöpyi lähes kaikki matkani yöt tyttöystävänsä luona, joten sain olla ihanan avarassa asunnossa vapaasti ylhäisessä yksinäisyydessä. Oma huoneeni oli valtavan suuri, kahdella parvekkeella varustettu ihanuus natisevine lautalattioineen ja valtavine huonekorkeuksineen. Parhaiten tuosta viimeisimmästä Berliinin visiitistä jäi mieleen sää sekä kaksi keikkaa. Näin ensimmäisen kerran livenä aussibändi Huskyn ja usean vuoden tauon jälkeen islantilaisen Sigur Rósin. Sigur Rósin keikasta en olekaan kirjoittanut kuin lyhyesti omaan instagramiini, sillä keikalta ei ole kuin muutamia kännykällä kuvattuja otoksia ja videonpätkiä. Sigur Rósin keikka Tempodromin lavalla oli jotain sanoinkuvaamattoman upeaa, ylimaallisen maagista.



Berlin_10_2017-44Berlin_10_2017-45Berlin_10_2017-36Berlin_10_2017-6



Sigur Rós - Glósóli



Berlin_10_2017-15
Berlin_10_2017-2
Berlin_10_2017-8
Berlin_10_2017-12
Berlin_10_2017-37
Berlin_10_2017-32



Okay, so these photos are from last October when I spent a few days alone in Berlin after a trip to Amsterdam with a friend. Amsterdam was nice but Berlin just has my heart forever and ever. Felt like coming home. The autumn in Finland was rainy and grey but Berlin bathed in sunlight and vibrant colours. I actually had brunch outside! My Berlin days were filled with places I love and a couple of awesome gigs: Husky and Sigur Rós. The latter one was pure divine magic, I have no words for it.