Kai se on uskottava, että kesä on päättynyt. Alkanut syksy on kuitenkin ollut hyvin kaunis ja lämmin. Kesäisellä toivelistallani oli 21 asiaa, joista jopa puolet toteutui! En olettanutkaan, että pystyisin tekemään kesällä kaiken sen mitä listasin, mutta aika hyvin sain asioita aikaiseksi. Osa listan asioista jäi toteutumatta aikataulujen sopimattomuuden ja rahanpuutteen vuoksi, mutta myös luonnollisista syistä. Esimerkiksi vadelmia on vaikea noukkia mummun sisaren pensaista, jos niitä ei siellä varastelevien lintujen jäljiltä enää ole. Toiveideni mukaisesti kävin kesällä useilla festareilla, vietin juhannuksen tädin mökillä, uin monen monta kertaa järvessä (en tosin kertaakaan meressä), tein kukkaseppeleen niittykukista, söin monta irtojäätelöä ja pehmistä, vierailin Seitsemisen kansallispuistossa, kävin ulkoilmaelokuvateatterissa, tein reissun Ouluun ystävien luo ja viikon ulkomaanmatkan Varsovaan. Kaksiosaisen kesälomani alussa vietin myös vajaan viikon Berliinissä juuri ennen juhannusta.
Tuolta kaukaiselta Berliinin reissultakin on vielä julkaisematta useita kuvia. Jouduin turvautumaan omiini ja ystäväni tarkkoihin muistiinpanoihin, jotta muistaisin mitä kaikkea Berliinissä tuli kesäkuussa koettua. Majoituimme airbnb-asunnossa Kreuzbergissä. Meillä oli aluksi hieman vaikeutta tulkita ohjeita avaimen piilopaikasta, mutta loppujen lopuksi pääsimme sisäpihalle ja nousimme painavien matkalaukkujen kanssa portaita neljänteen (vai kolmanteen? viidenteen?) kerrokseen. Sisäpiha oli hyvin kaunis ja vehreä, asunto puolestaan tilava ja viihtyisä. Kesähelteistä huolimatta asunnossa ei onneksi ollut liian kuuma. Hissittömyys oli paikan ainoa miinus, sijaintikin osui juuri nappiin. Kävelyetäisyydellä asunnosta oli runsaasti paikkoja, joissa halusimme matkan aikana käydä. Osa näistä oli tuttuja suosikkeja edellisiltä kerroilta, osa uusia tuttavuuksia. Saavuimme Berliiniin lauantaina alkuillasta, kävimme syömässä ja hieman kaupoilla. Sunnuntaina luvassa oli jo traditioihin kuuluva brunssi Elfidassa sekä kirpparikierros (Boxi, Arkonaplatz, Mauerpark). Muutama hyvä kirpputorilöytökin tuli tehtyä! Illalla suuntasimme Zitadelleen, jossa A Perfect Circle heitti varsin upean keikan. Olin erityisen haltaioissani, kun kuulin kaikkein suurimman suosikkini The Noosen livenä. Keikkapaikkana toimi keskiaikaisen Spandaun linnoituksen sisäpiha, heittämällä upein keikkapaikka ikinä. Olisimme halunneet vierailla Zitadellessa kunnolla, mutta se ei nyt tällä reissulla mahtunut aikatauluihin. Keikkapäivänä paikka kun oli luonnollisesti muilta osin suljettu.
Tuolta kaukaiselta Berliinin reissultakin on vielä julkaisematta useita kuvia. Jouduin turvautumaan omiini ja ystäväni tarkkoihin muistiinpanoihin, jotta muistaisin mitä kaikkea Berliinissä tuli kesäkuussa koettua. Majoituimme airbnb-asunnossa Kreuzbergissä. Meillä oli aluksi hieman vaikeutta tulkita ohjeita avaimen piilopaikasta, mutta loppujen lopuksi pääsimme sisäpihalle ja nousimme painavien matkalaukkujen kanssa portaita neljänteen (vai kolmanteen? viidenteen?) kerrokseen. Sisäpiha oli hyvin kaunis ja vehreä, asunto puolestaan tilava ja viihtyisä. Kesähelteistä huolimatta asunnossa ei onneksi ollut liian kuuma. Hissittömyys oli paikan ainoa miinus, sijaintikin osui juuri nappiin. Kävelyetäisyydellä asunnosta oli runsaasti paikkoja, joissa halusimme matkan aikana käydä. Osa näistä oli tuttuja suosikkeja edellisiltä kerroilta, osa uusia tuttavuuksia. Saavuimme Berliiniin lauantaina alkuillasta, kävimme syömässä ja hieman kaupoilla. Sunnuntaina luvassa oli jo traditioihin kuuluva brunssi Elfidassa sekä kirpparikierros (Boxi, Arkonaplatz, Mauerpark). Muutama hyvä kirpputorilöytökin tuli tehtyä! Illalla suuntasimme Zitadelleen, jossa A Perfect Circle heitti varsin upean keikan. Olin erityisen haltaioissani, kun kuulin kaikkein suurimman suosikkini The Noosen livenä. Keikkapaikkana toimi keskiaikaisen Spandaun linnoituksen sisäpiha, heittämällä upein keikkapaikka ikinä. Olisimme halunneet vierailla Zitadellessa kunnolla, mutta se ei nyt tällä reissulla mahtunut aikatauluihin. Keikkapäivänä paikka kun oli luonnollisesti muilta osin suljettu.
Maanantai kului enimmäkseen ostoksilla ja ruokapaikat olivat vanhoja hyviksi havaittuja mestoja. Aamupalaksi nautimme taivaallisen hyviä bageleita Fine Bagelsissa ja samalla kolusimme Shakespeare & Sons -kirjakaupan hyllyjä. Päivän varsinaisesta ruuasta vastasi Shiso Burger. Kävimme tietenkin myös tsekkaamassa lähellä olevan Anne Frank Centrumin graffititilanteen. Uusia taideteoksia löytyi tälläkin kertaa. Tiistai oli pyhitetty enimmäkseen urbaanille löytöretkeilylle (siitä lisää huomenna), mutta kuvasimme myös tämän vuoden Berlin Mural Festin muutamia aikaansaannoksia. Yksi niistä komeilee postauksen ensimmäisenä kuvana. Aamupalalla kävimme Maybachuferilla sijaitsevassa, erittäin kehutusssa paikassa nimeltä Brammibal's Donuts, josta saa vegaanisia donitseja. Vuonna 2016 avattu Brammibal's Donuts oli Euroopan ensimmäinen kokonaan vegaanisia donitseja myyvä liike. Kuuden aina valikoimassa olevan maun lisäksi myynnissä on useita muita kuukausittain vaihtuvia makuja. Donitsit olivat kyllä erittäin hyviä, mutta eivät silti räjäyttäneet tajuntaani. Intialaista ruokaa tarjoileva Amrit on sekä minun että ystäväni supersuosikki, joten pari kertaa matkan aikana kävimme syömässä siellä. Tiistaina oli yksi näistä kerroista. Olen edelleen sitä mieltä, että paikan Madras Shorba -linssikeitto on parasta keittoa mitä maa päällään kantaa!
Tiistai-iltana kävimme myös elokuvissa. Kreuzbergin ulkoilmaelokuvateatteri sijaitsi aivan asuntomme lähellä, ja löysimmekin sinne kohtalaisen helposti. Elokuvan (The Death of Stalin, suosittelen!) jälkeen suunnitus pimeässä takaisin ei sitten käynytkään ihan niin helposti kuin olimme kuvitelleet. Päädyimme lopulta kiertämään aivan ihmeellistä kiertoreittiä, varmaan nelinkertaisen matkan. No, hyvä iltalenkkihän siinä tuli, kun seikkailimme yösydännä osittain oudolla alueella ilman karttaa. Mieleen elokuvakokemuksesta jäivät myös ajoittainen ällöttävä marihuanan löyhkä sekä se joku suomalainen mies jonossa takanamme, joka kommentoi seuralaiselleen suureen ääneen ivallisesti nauraen virhettäni, kun selostin ystävälleni miten paikka muistaakseni toimii. Olen siis käynyt Kreuzbergin ulkoilmaelokuvateatterissa aiemminkin, mutta edellisestä kerrasta oli jo pari kolme vuotta aikaa. Tässä ajassa käytäntö oli hieman muuttunut, ja ilmeisesti herra koki tarpeekseen pilkata tietämättömyyttäni. Näistä seikoista huolimatta suosittelen kyseistä ulkoilmaelokuvateatteria sydämmellisesti.
Keskiviikko oli reissumme viimeinen päivä Berliinissä, sillä lento takaisin Suomeen lähti aikaisin torstaiaamuna. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin vieraillut valokuvataiteen museossa, joten Museum für Fotografie oli yksi päivän kohteista. Aikaiselle lounaalle aioimme mennä Mitten Transitiin, mutta vaikka paikan ovet olivat jo auki, niin viisi työntekijää vain istuivat puhelimiaan näpräten pienen pöydän ympärillä. Yksi heistä sentään tajusi tulla pienen ajan kuluttua sanomaan meille, että ruokaa ei vielä saa. Tiedustelimme, milloin ruokaa mahdollisesti saisi. Hän ei tiennyt ja kävi kysymässä asiaa puhelintaan näpräävältä tytöltä, joka katsettaan nostamatta vastasi pojalle lakonisesti jotain. Poika palasi kertomaan meille, että ruokaa saisi ehkä joskus puolen tunnin päästä. Emme todellakaan jääneet odottamaan. Taisimme lopulta päätyä Alexanderplatzin Vapianoon pizzalle. Nälkäkiukku oli tässä vaiheessa jo ikävä tosiasia, mutta väistyi onneksi syömisen jälkeen. RAW-alueella kävimme kuvaamassa tuttuun tapaan graffiteja, ja pidimme myös pienen hengähdystauon. Urban Spreen baaritiskiltä tilaamani alkoholiton kurkkujuoma/limu oli valitettavasti melko pahaa. Ei jatkoon. Illalla ystäväni jäi lepäämään, kun minä vielä suunnistin Nathan Ballin keikalle FluxBauhun. Keikkapaikka oli armottoman kuuma, mutta keikka ihana, ja täysin kaiken sen hikoilemisen arvoinen!
Tiistai-iltana kävimme myös elokuvissa. Kreuzbergin ulkoilmaelokuvateatteri sijaitsi aivan asuntomme lähellä, ja löysimmekin sinne kohtalaisen helposti. Elokuvan (The Death of Stalin, suosittelen!) jälkeen suunnitus pimeässä takaisin ei sitten käynytkään ihan niin helposti kuin olimme kuvitelleet. Päädyimme lopulta kiertämään aivan ihmeellistä kiertoreittiä, varmaan nelinkertaisen matkan. No, hyvä iltalenkkihän siinä tuli, kun seikkailimme yösydännä osittain oudolla alueella ilman karttaa. Mieleen elokuvakokemuksesta jäivät myös ajoittainen ällöttävä marihuanan löyhkä sekä se joku suomalainen mies jonossa takanamme, joka kommentoi seuralaiselleen suureen ääneen ivallisesti nauraen virhettäni, kun selostin ystävälleni miten paikka muistaakseni toimii. Olen siis käynyt Kreuzbergin ulkoilmaelokuvateatterissa aiemminkin, mutta edellisestä kerrasta oli jo pari kolme vuotta aikaa. Tässä ajassa käytäntö oli hieman muuttunut, ja ilmeisesti herra koki tarpeekseen pilkata tietämättömyyttäni. Näistä seikoista huolimatta suosittelen kyseistä ulkoilmaelokuvateatteria sydämmellisesti.
Keskiviikko oli reissumme viimeinen päivä Berliinissä, sillä lento takaisin Suomeen lähti aikaisin torstaiaamuna. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin vieraillut valokuvataiteen museossa, joten Museum für Fotografie oli yksi päivän kohteista. Aikaiselle lounaalle aioimme mennä Mitten Transitiin, mutta vaikka paikan ovet olivat jo auki, niin viisi työntekijää vain istuivat puhelimiaan näpräten pienen pöydän ympärillä. Yksi heistä sentään tajusi tulla pienen ajan kuluttua sanomaan meille, että ruokaa ei vielä saa. Tiedustelimme, milloin ruokaa mahdollisesti saisi. Hän ei tiennyt ja kävi kysymässä asiaa puhelintaan näpräävältä tytöltä, joka katsettaan nostamatta vastasi pojalle lakonisesti jotain. Poika palasi kertomaan meille, että ruokaa saisi ehkä joskus puolen tunnin päästä. Emme todellakaan jääneet odottamaan. Taisimme lopulta päätyä Alexanderplatzin Vapianoon pizzalle. Nälkäkiukku oli tässä vaiheessa jo ikävä tosiasia, mutta väistyi onneksi syömisen jälkeen. RAW-alueella kävimme kuvaamassa tuttuun tapaan graffiteja, ja pidimme myös pienen hengähdystauon. Urban Spreen baaritiskiltä tilaamani alkoholiton kurkkujuoma/limu oli valitettavasti melko pahaa. Ei jatkoon. Illalla ystäväni jäi lepäämään, kun minä vielä suunnistin Nathan Ballin keikalle FluxBauhun. Keikkapaikka oli armottoman kuuma, mutta keikka ihana, ja täysin kaiken sen hikoilemisen arvoinen!
Photos - and stories in Finnish - from a trip to Berlin at the beginning of Summer.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti