Tajusin, etten ole varmaan ollenkaan kertonut siitä, miten saavuin Wieniin. Saavuin lentokentälle hieman ennen keskiyötä ja jouduin odottamaan junaa Mitteen noin tunnin. Kun sitten saavuin Mitteen, raahauduin melkein 20kg painavien matkatavaroideni kanssa monet rappuset alas (rullaportaat eivät toimineet) vain huomatakseni ettei U-Bahn enää kulkenut. Taululla vilkkui teksti "Käytä yölinjaa". Jaa, missähän sitten olisi sellainen bussi, joka veisi minut Westbahnhoffiin lähelle hostellia.. Mitään aikatauluja asemalla ei ollut eikä ne pari ihmistä, jotka näin, eivät tienneet mitään. Löysin yhden bussipysäkin, mutta se bussi meni jonnekin muualle eikä edes kuski tiennyt miten pääsisin Westbahnhoffiin. Ei ollut ihan kiva tunne olla yksin keskellä sysimustaa yötä Wienissä vailla tietoa siitä, millä pääsisi määränpäähänsä. Lopulta löysin taksin ja pääsin hostellille kymmenellä eurolla. Pitkien yöunien jälkeen kävelin aamupalalle Eisscafe Garda Zanoniin: lettuja ja hedelmiä jäätelön ja kermavaahdon kera, nam! Aurinko paistoi lämpimästi ja aamupalan syötyäni lähdin hiljakseen kohti Augartenia, suurta yleistä puistoa. Augarten on suuri ja kaunis puistoalue. Kävelin ja kuvailin siellä ihan rauhassa musiikkia kuunnellen ja välillä makoilin penkillä tai ruohikolla kirjaa lukien.
Päivän rentoutumisen jälkeen menin illalla elokuviin katsomaan kehutun elokuvan What Maisie Knew. Pidin elokuvasta ihan valtavasti ja näyttelijät tekevät loistavaa työtä. What Maisie Knew on sydäntäsärkevä, selittelemätön kuvaus siitä, miten lapsi selviää perheen hajoamisen ja siitä seuraavan ihmiseltä toiselle heittelyn, jatkuvan repimisen keskellä. Se näyttää sen miten paljon pieni tyttö kuulee, näkee ja ymmärtää, vaikka kukaan ei selitä. Miten lapsi osaa aina uudelleen luottaa ja nauttia pienistä asioista, elää hetkessä ja olla onnellinen. Matkapäiväkirjan mukaan olen jälleen kerran kiinnittänyt huomiota elokuvan yksityiskohtiin: Maisien keltaiseen hameeseen, norsuihin ja kaloihin tämän mekoissa ja kultaiseen välkkeeseen cowboy buutseissa, pieniin laivoihin lammessa ja etenkin niihin pienen tytön silmiin, jotka pystyivät ilmaisemaan niin paljon. What Maisie Knew on elokuva, jota voin suositella ihan jokaiselle. Tämän postauksen biisi - joka on todella kaunis- soi muuten kyseisen elokuvan lopussa.
I don't think I told about how I arrived in Vienna this summer. My flight was there a little before midnight and I had to wait an hour for the train that took me to Mitte. I finally arrived in Mitte and dragged my luggage down three flights of stairs (escalators weren't working) only to find out that the U-Bahn was not running anymore. The words "Use the night line" blinked on the screen. I had no idea which bus would take me to Westbahnhoff, there were no timetables or maps or anything and the few people I saw didn't know either. I found a bus stop but that particular bus didn't go where I needed to get to and the driver didn't know how I could get there. Let me tell you, it's not a nice feeling to find yourself in the middle of the night in Vienna and not know how to get to your hostel. Luckily I spotted a cab and finally got to the hostel in the dead of night. After a good night's sleep I started the day with a lovely breakfast: pancakes and fruit with ice cream and whipped cream. Then I headed of to Augarten, a big public park where I spent the day photographing and just laying on benches and grass, reading a book and listening to music.
In the evening I went to see a movie called "What Maisie Knew". I really loved it and can recommend it to everyone. It's a heartbreaking story of a young girl in the middle of his parent's divorce. The song in this post playes at the end of the movie. It's really really beautiful so have a listen!
Rankan yön jälkeinen täydellinen aamu!
VastaaPoistaIndeed!
Poista