St. Marxin hautausmaa (Leberstrasse 6-8) oli yksi niistä paikoista, joissa käymistä odotin Wienin reissulla kaikkein eniten. Hautausmaasta tuleekin varmaan ainakin kolme postausta, sillä kuvia sieltä on niin valtavasti. St. Marxin hautausmaa oli käytössä vuodesta 1784 vuoteen 1874 , jolloin lähes kaikki hautakivet olivat Biedermeier-ajalta. Hautausmaa avattiin yleisölle uudelleen vuonna 1937, kun siitä tuli historiallinen suojelukohde. Kuuluisin St. Marxin hautausmaalle haudattu henkilö on Wolfgang Amadeus Mozart.
Hautausmaa on suuruudeltaan noin 60 000 neliömetriä ja jäljellä on 5635 hautaa alunperin hieman yli 8000:sta haudasta. Hautausmaa on suunniteltu siten, että paksut pensasaidat ja suuret vanhat puut vuorottelevat hautakivirivien kanssa pitkittäisesti. Keskellä hautausmaata kulkee polku alhaalta porteilta ylös hautausmaan kauimpaan kolkkaan asti. Sitä kulkemalla saa melko nopeasti yleiskuvan koko hautausmaasta. Minä en tietenkään moiseen tyytynyt vaan vietin hautausmaalla melkein viisi tuntia koluten joka kolkan. Mahtavinta oli ryömiä tiheikköjen muodostamissa matalissa "käytävissä" ja löytää ikivanhoja, unohdettuja ja vaurioituneita hautoja, joita ei tavallisilta poluilta kyennyt näkemään. Tunnelma oli kuin jostain sadusta. Sanat eivät mitenkään riitä kuvailemaan St. Marxin kauneutta. Minun täytyy jonain päivänä matkata sinne takaisin keväällä, kun syreenit kukkivat.
I think there's going to be at least three posts about St. Marx Cemetery (Leberstrasse 6-8) in Vienna because I have sooooooo many photos from that amazing place and it was extremely hard to choose which ones to show you guys. The cemetery was used from 1784 until 1874 and at that time almost all the gravestones were from the Biedermeier period. The cemetery opened for public again in 1937 after it was put under historic preservation. The most famous person buried there is Wolfgang Amadeus Mozart.
The cemetery is approximately 60 000 square metres in size and 5 635 graves still remain from the originally somewhat over 8 000 graves. The cemetery is laid out on an axial system with thick hedges, large old trees and monuments alternating along the lenghtwhise axes. In the middle is the main path that goes all the way up to the farthest side of the cemetery making it very easy for tourists to quite quickly get a good overall view of the cemetery. I on the other hand spent about five hours discovering every inch of the cemetery, crawling under thick hedges that formed little pathways to really old and damaged gravestones overgrown with vegetation that could not otherwise be seen. I felt like a child in a fairytale. Words cannot express the beauty of St. Marx cemetery. I just have to get back there someday in Spring between mid-April and early May when the lilacs are blossoming.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti