Life Was So Simple Then

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

Tartuin tähän Bemun blogissa olleeseen kivaan lapsuushaasteeseen, jota kuitenkin lyhensin aika paljon. Sain vielä Riinalta Beautiful Blogger-palkinnon, jossa piti kertoa 7 "kiinnostavaa" asiaa itsestään. Olkoon tämä postaus siis nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

 Tais mennä vähän väärin toi paita..

Missä ja koska synnyit?

Synnyin kylmänä talviaamuna 20.1.1985 Tampereen keskussairaalassa. Yksi tätini toi minulle sairaalaan Peppi-nuken, joka minulla on muuten edelleen. Sen mekko vain on vuosien kuluessa hukkunut jonnekin.

Onko sinulla sisaruksia?

Minulla on pikkuveli, jonka kanssa ikäeroa on 11 vuotta. Kun pikkuveljeni syntyi, olin yötä tätini luona ja muistan heränneeni yöllä ja katsoneeni kelloa tasan 05:25. Myöhemmin sain kuulla, että veljeni oli syntynyt juuri silloin. Pikkuveljeni oli pienenä aikamoinen riiviö ja osasi ilmeillä vihaisesti jo vauvana:

Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?

Olin perhepäivähoidossa, jossa oli mun lisäksi vain muutama muu lapsi. Mulla oli maailman ihanimmat hoitotäti ja hoitosetä, jotka oli mulle "kolmannet isovanhemmat". Menin hoitoon jo alle vuoden ikäisenä. Hoidossa ollessa seikkailtiin todella usein läheisessä metsässä, jota kutsuttiin Pikkumetsäksi, koska se oli siis kovin pieni. Hoitopaikan pihassa oli myös iso puu, jossa oli mukava kiipeillä. Autotallin ja kuistin väliseen kattopalkkiin oli kiinnitetty keinu, jossa keinuttiin niin lujaa, että jalat osuivat vastapäiseen seinään. Joka päivä keräännyttiin joukolla nurkkasohvalle hoitotädin viereen kuuntelemaan Saturetki-kirjan satuja (80 eläinsatua). Löysin kyseisen kirjan kirpparilta pari vuotta sitten ja olin ihan onnesta soikeana. Hoitotädin tekemät suklaaleivokset olivat yksi parhaista herkuista mitä lapsena tiesin. Kun äiti tuli hakemaan minua hoidosta, sanoin kuulemma erittäin usein:  "En tuu! Mä jään ainaki tänne!"

Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Meillä ei ole koskaan ollut kissaa tai koiraa. Mulla oli pienenä hetken aikaa kaksi kania, mutta muuten mun elämässä ei ole koskaan ollut eläimiä. Vaikka kyllä pidän eläimistä, en luultavasti koskaan halua itselleni kissaa, koiraa tai mitään muutakaan eläintä.

Taisin vähän pelätä tota lammasta, vaikka se on noin söpö.

Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?

Halusin kirjailijaksi ja taiteilijaksi. Kirjoitin kaikenlaisia tarinoita jatkuvasti ja piirsin. Yhdessä vaiheessa halusin olla myös Matti Nykänen ja hypin  usein sohvilta alas leikkien mäkihyppääjää. Suutuin, jos mua kutsuttiin mun omalla nimellä, koska mä olin Matti! Onneks mä en enää halua olla Matti Nykänen :D  Musta ei tullut mäkihyppääjää, eikä kirjailijaa tai taiteilijaa, vaikka oman kirjan kirjoittaminen onkin edelleen haaveissa. Taide on nykyään suuri osa elämää, en vain valitettavasti saa siitä elantoani.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?

Olin ehdottomasti jokapaikan apina. En ollut kovin usein hiljaa. Olin myös hirveä rämäpää; lapsena oli pari aivotärähdystä, kerran jäin mopon alle ja kerran laitoin sormeni saumuriin äitin ommellessa. Verta suihkusi ja sormesta lähti pala irti. Onneksi mitään noita pahempaa ei kuitenkaan ole sattunut. Tuossa alla olevassa kuvassa (oik.) mulla on saumurionnettomuuden jäljiltä valkoinen tukko sormessa, ja vieressä mun kokoinen kala.

Olin lapsena myös aika ilkikurinen ja kävin aina salaa ottamassa alla olevassa kuvassa näkyvän pienen lipputangon, vaikka mua oli kiellettyä tekemästä niin. Samaa tein kuulemma suihkupullon kanssa kanssa vielä pienempänä. En ikinä voi olla nauramatta tuolle alla olevalle kuvalle, katsokaa nyt tota ilmettä "Hahaa sainpas tän ettekä saa mua kiinni!"

Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

Kuljin, mutta mulla ei tainnut kuitenkaan kotiavain roikkua kaulassa - ainakaan kovin usein. Kaikki lähistön ojat ja metsät kyllä kolusin viimeistä senttiä myöten. Lähimetsään rakennettiin majaa monien kavereiden kanssa ja se pysyikin pystyssä monen monta vuotta. Sinne myös raahattiin kaikkia vanhoja (ja uusiakin) ruokatarvikkeita, joista tehtiin jos jonkinmoisia keitoksia.

Tämä valokuva oli kerran 2 viikkoa meidän metsämajassa, mutta sille ei käynyt 

juuri kuinkaan, vaikka silloin satoi vettä monena päivänä aivan kaatamalla.

Nukuitko valot päällä?

En, mulla ei koskaan ollut edes yölamppua. Pelkäsin mä kuulemma mörköjä silti. Lapsena kävelin unissani usein, joskus puhuinkin. Kerran äiti oli herännyt yöllä siihen, että kävelin ympäri keittiön ja olohuoneen väliä ja pysähdyin kurkkimaan eteisen peiliin ja nauroin nähdessäni kuvajaiseni. Aika kummallista ja ehkä vähän pelottavaa..

Oliko sinulla mielilelua?

Olihan minulla moniakin, mutta äitin mukaan rakastin kirjoja paljon enemmän kuin leluja. Äiti osaisi kuulemma vieläkin ulkoa mun lapsuuden lempikirjan. Kun itse aloin käydä kirjastossa (taisin asua siellä), niin lainasin aina  Annami Poivaaran & Maija Lindgrénin Känkkäränkkä-kirjan. Olen yrittänyt metsästää sitä kirppareilta, koska kaupoista sitä ei enää saa. Vielä ei ole ollut onnea. Joskus 8-vuotiaana sain joululahjaksi  kauan toivomani Barbin matkailuauton. Se oli vaaleanpunainen ja ihan mielettömän hieno. Olin muuten kateellinen Bubblen tummaihoisista barbeista ja kuvasin niitä, kun käytiin niiden luona.

Lempi lastenohjelmasi?

Mä katsoin aivan hirveästi telkkaria ja videoita. Ehdoton lemppari jossain vaiheessa oli Lady Lovely Locks. Se on ihan loistava edelleen! Ja Muumeja ei voi jättää mainitsematta. Aika kattavasti olen kertonut lapsuuden lemppariohjelmista aiemmin tässä postauksessa.

Mitä harrastit ja keräilitkö jotain? 

Ai että keräilinkö, kysykää vain kuinka paljon! Jostain komeron kätköistä löytyy edelleen lapsuudessa kerätty suuri postimerkkikokoelma. Keräilin myös muun muassa kiiltokuvia, tarroja, Kindermunien leluja ja  pullonkorkkeja. Niitä pullonkorkkeja en kyllä ole jostain kumman syystä säilyttänyt :D Yhteen aikaan keräsin myös jalokiviä. Äiti jaksaa aina nauraa sille, kuinka olin kerran tullut hoidosta kotiin järkyttävän suuri kissankultainen kivi vaaleanpunaisen pyöräni tarakalle köytettynä. Se oli kuulkaas suuri aarre. Kaiken keräilyn ohella luin paljon, kirjoittelin tarinoita ja piirsin. Kirjeenvaihto oli myös pop. Ala-asteella harrastin aktiivisesti urheilua. Pituushyppy ja juoksu oli mun lajit.

Ystäväsi?

Olen onnekas, että yksi mun lapsuuden parhaista ystävistä, Henskis, on sellainen edelleen. Muut lapsuudesta jääneet ystävät ovatkin sukua jotain kautta, kuten Bubble.

Mä olen toi hiireltä näyttävä tyyppi, jolta puuttuu kaksi etuhammasta.

Lempiruokaasi natiaisena oli?

Mulla ei kuulemma oikein ollut lempiruokia, vaan syömisen kanssa käytiin aina kauhea taistelu. Vihasin yli kaiken hernekeittoa. Aina yhden lusikallisen jälkeen täytyi juoda lasillinen maitoa päälle. Nykyään hernekeitto menee alas täysin mukisematta. Hoidossa kyllä söin mielelläni jauhelihakeittoa, johon laitettiin juustonpaloja sulamaan. Teen niin vieläkin. Opin juomaan limsaa vasta 6-vuotiaana, kun kiusallani join viimeisen lasillisen, ettei serkkuni vain saisi sitä. Sen jälkeen parasta olikin, kun mummulassa käydessä sai aina hakea vaatekomerossa olevasta limsakorista itselleen pullollisen limsaa. Mun suosikkeja oli Smurffi- ja Muumi-limsa. Kakku mulle maistui aina.

Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?

Onneksi ei. Vaihdettiin kerran kaverin kanssa barbeja muutamaksi päiväksi ja takaisin tulleessaan mun vaaleahiuksisella barbilla oli hiuksissaan tupakan tuhkaa ja se haisi kamalalta! Olin ihan murtunut ja yritin elvyttää barbin hiuksia pesemällä ne ehkä tuhat kertaa. Ei auttanut.

Miten perheesi lomaili?

Me ei koskaan käyty ulkomailla lomilla. Särkänniemessä vierailtiin ahkerasti, rakastin huvipuistoja yli kaiken ja rakastan niitä edelleen. Ei ollut sellaista laitetta, mihin en olisi mennyt. Usein murjotin tai itkin, kun en päässyt vanhemman serkkuni, isän ja suvun muiden miesten kanssa hurjimpiin laitteisiin, koska en ollut tarpeeksi pitkä. Puuhamaassa käyntejä en itse muista, mutta muistan sen, että rakastin trampoliineja ja etenkin pomppulinnoja ihan hirveän paljon. Menisin innoissani pomppulinnaan heti jos pääsisin! Miksei aikuiset saa mennä!?

 Muumimaailmassa käytiin joskus 90-luvun alussa.

 Muumimaailman teatteriesityksen aikana leijona meni piiloon katsomon 

taakse ja minä viekkaasti hiivin sen luo aikeissa paljastaa sen piilopaikan.

Tsekatkaa nää ylimageet otokset, mitä kaverin kanssa otettiin 

joskus 80- ja 90-luvun taitteessa. Vähän niinkuin päivän asu!

Ja siis kuten kuvista näkyy, minulla oli lapsena vaaleat hiukset, jotka ovat tummuneet vuosien kuluessa. Myös isälläni oli pienenä aivan valkoiset hiukset, mutta nykyään ne ovat melkein mustat. Haluan haastaa kaikki tekemään tällaisen lapsuus-postauksen! Oli aivan ihanaa katsella vanhoja valokuvia ja muistella lapsuutta suu hymyssä. Voi kun voisikin olla vielä se huoleton lapsi.

"A child within has healing ways, it sees me through my darkest days"

(The Verve: Catching The Butterfly)