Getting Stranger By The Minute

Foxie haastoi minut jo ajat sitten kertomaan viisi omituisuutta itsestäni ja jakamaan haasteen eteenpäin viidelle bloggaajalle. Täten haastankin seuraavat tytsyt:  Mikaela, Anzi, Riehu, Oola ja MothMouth.

(erittäin elegantti ja tyylikäs kuva allekirjoittaneesta viime vuoden provinssirockista by marianeiti)

1. Jos kellonajat näyttävät samaa (esim. 22:22), minun täytyy joko sanoa se ääneen tai kirjoittaa.

2. Kiljun tai kirkaisen usein täysin refleksinomaisesti, jos meinaan esimerkiksi horjahtaa tai tiputtaa jonkin esineen. Ystävän 6-vuotias tytär sanoo usein nauraen. "Hei, ethän taas vaan sitten kilju!"

3. Minulla on pakonomainen tarve suoristaa vinossa olevat taulut, myös vierailla ollessani. Töissä, ja joskus kaupassa asiakkaanakin, laitan tuotteet siististi vierekkäin. En kestä jos ne ovat aivan miten sattuu.

4. Liikutan toista jalkaani istuessani melkein koko ajan, huomaamattani. Minulle huomautetaan tästä usein. "Lopeta nyt se jalan vatkaaminen, koko pöytä heiluu!" Tämä on sukuvika: ainakin yksi tätini ja serkkuni tekevät samaa.

5. Matkin usein jotain henkilöä, vaikka ei minusta mitään kunnon imitaattoria saisi. Bravuurini on The Joulukalenterin Kerttu: "Olli, eikö olisikin mukavaa, jos meilläkin olisi sellainen monitoimikone!"

"- Eikö hän ollut hiukan omituinen, kysyi isä epävarmasti.

- Hän oli hyvin omituinen, vakuutti Pikku Myy. Ihan vipsahtanut.

Äiti huokasi ja yritti oikaista jalkojaan. - Mutta niinhän useimmat 

tuttavamme ovat, hän sanoi. Enemmän tai vähemmän. "

(Tove Jansson: Muumipappa ja meri)