Olen ollut Suomessa nyt kolme viikkoa. Näihin kolmeen viikkoon on mahtunut kaikenlaista, joista aikaavievimmät ovat olleet muutto ja ystävien hääjuhla (olin yksi kaasoista). Työt jatkuivat tämän viikon tiistaina ja tietyllä tavalla tuntuu hyvältä päästä kiinni arkirutiineihin, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei minulla olisi pahimman luokan matkanjälkeinen depressio. Berliini, jätin taas sydämestäni palan boheemiin huomaasi.
Pimeät syysillat lymyävät jo nurkan takana, mutta onneksi minulla on tuhansittain kuvia ja tarinoita Berliinissä vietetystä lämpimästä kesästä. En ole saanut aikaan juuri mitään niiden läpikäymisen osalta Suomeen palattuani, mutta nyt kun nuo kaksi aikaavievää tapahtumaa ovat takanapäin jää Berliinin muistoille aikaa. Tänään kirjoitin Alice & Junen puolelle harvinaisen pitkän sepustuksen Damien Ricen keikasta. Yritän tällä viikolla saada ilmoille vielä tunnelmia Berliinin kirpputoreilta täällä Silent All These Yearsin puolella.
I've been back in Finland for three weeks now and a lot has happened during that time. The most time consuming things have been moving and my friends' wedding ( I was one of the maid of honors). I started back at work this Tuesday and while it feels good to have some normalcy again I'd be lying if I said that I didn't have a serious case of ptd (post trip depression). Berlin, I left another piece of my heart with you.
Those dark autumn evenings are almost upon us but luckily I have thousands of photos and many stories from Berlin still to share with you. Today I wrote a lengthy post about Damien Rice's gig in Berlin, in Alice & June. I'll try to share some photos from Berlin's flea markets here some time during the upcoming weekend.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti