Elokuisena perjantaina Wienissä otin suunnaksi Grinzingin ja Kahlenbergin vaeltelun jälkeen Kahlenbergerdorfin hautausmaan, jonne oli kartan mukaan helppo löytää. Hyppäsin pois bussista keskellä moottoritietä ja kävelin alikulun kautta hyvin pieneen, lähes kuolleeseen kylään nimeltä Kahlenbergerdorf. Ainuttakaan ihmistä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Lähdin kartan osoittamaan suuntaan ja noin 500 metriä käveltyäni en todellakaan löytänyt hautausmaata, jonka kartan mukaan piti sijaita juuri siinä. Lähdin kapuamaan tietä ylös vuorelle ja tapasin melko pian kävelyllä olleen vanhan pariskunnan. Heidän vastauksensa kysymykseeni hautausmaan sijainnista oli: "Ai hautausmaa? Ei, emme tiedä sellaisesta mitään, ei ainakaan tällä puolella vuorta". Ei siis auttanut muu kuin kävellä takaisin kylään samaa reittiä kuin olin tullutkin.
Hetken kylän kaduilla harhailtuani näin
posteljoonin ja ajattelin että jos joku tietää missä se hautausmaa on
niin posteljooni! Voi kuinka olinkaan väärässä, ei tiennyt
posteljoonikaan. Olin jo menettää toivoni, kunnes näin valkohapsisen vanhan miehen tulevan ulos eräästä talosta. Sain kuin sainkin ohjeet
hautausmaalle (jälleen saksaksi): "Ai hautausmaa. Juu, käänny kirkon
luota vasemmalle ja jatka mäkeä suoraan ylös noin 1,5 kilometriä". Matka osoittautui kovin uuvuttavaksi, mutta periksi en antanut kun sinne asti olin tullut. Niin jyrkkää mäkeä en ole eläissäni kävellyt, tai varsinkin loppumatkasta voidaan puhua jo lähes raahautumisesta. Muutaman "enää varmaan ihan vähän matkaa" -ajatuksen jälkeen olin vihdoin hautausmaan ruosteisilla, rautaisilla porteilla, joista pääsette sisään huomenna.
On an August morning in Vienna I started my way towards the Cemetry of Kahlenbergerdorf. I got off the bus in the middle of the highway and walked through a small underpass to an almost dead village by the name of Kahlenbergerdorf. There were no people in sight and after walking about 500 meters to the direction my map showed I did not find the cemetery. So I started to walk up the mountainside and pretty soon met an old couple walking. Their answer to my inquiry about the cemetery was: " A cemetery? No, we know nothing about it. At least it's not on this side of the mountain". Oh well, there was no choice but walk back down to the village.
I wandered around the village and finally I saw a man delivering mail. My thought was that of course he will know about the cemetery but no such luck. I was about to lose hope when I saw an old man coming out of a house. I got the directions to the cemetery (in German): " Oh the cemetery yes! Just turn left by the church and walk up the road about 1,5 kilometers". Damned if was gonna stop now so gritting my teeth I climbed my way up there. I have never in my life walked (or dragged myself) such steep uphill but after a few "Maybe just a little further up the hill.." -thoughts I was finally at the cemetery gates.
I wandered around the village and finally I saw a man delivering mail. My thought was that of course he will know about the cemetery but no such luck. I was about to lose hope when I saw an old man coming out of a house. I got the directions to the cemetery (in German): " Oh the cemetery yes! Just turn left by the church and walk up the road about 1,5 kilometers". Damned if was gonna stop now so gritting my teeth I climbed my way up there. I have never in my life walked (or dragged myself) such steep uphill but after a few "Maybe just a little further up the hill.." -thoughts I was finally at the cemetery gates.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti