Jyväskylän reissun jälkeen kassiini oli jostain kumman syystä löytäneet tiensä nämä kaksi esinettä. Keittiön seinälle päätynyt kello löytyi Sisustus Selmasta. Se hurmasi minut oitis.Hauskalla myyntitekstillä varustetusta puhelimesta tulee jossain vaiheessa laukku, kunhan löydän tarkoitukseen sopivan vanhan laukun tai puhelimeen sopivaa kangasta, josta voi ommella laukun.
Äidiltä ja Bubblelta saadut peltipurkit löysivät paikkansa keittiön hyllystä
Keittiöpyyhkeitäkään ei voi olla liikaa
Pian Bubble saapuu vierailulle ja huominen ilta vietetään Suomen parhaimman bändin eli Manboyn keikalla Nuclear Nightclubissa. Nyt kaikki Oulussa ja lähistöllä olevat kipin kapin perjantaina kymmenen maissa Oulun keskustaan osoitteeseen Uusikatu 23. Liput maksavat 8 euroa ja sisältävät narikkamaksun. Manboyn lisäksi lavalle nousee minulle uusi tuttavuus 80th Disorder, joka kuulostaa ehdottamasti tsekkaamisen arvoiselta.
Viime perjantaisen Patrick Wolfin keikan jälkeen suuntasin kohti Jyväskylää, josta kotiuduin vasta eilenillalla. Ihanaan viikonloppuun mahtui ystävien näkemisen lisäksi paljon kaikenlaista jo mainitusta leffasta ja herkuttelusta aina kirppistelyyn ja ravintolassa käyntiin asti. Koruja tekevän ystävän luona vierailussa on muuten myös se hyvä puoli, että saa tonkia myytävien korujen kasaa ja hamstrata itselleen mieluisia koruja. Rajoitin tällä kertaa hamstrauksen kolmeen, vaikka paljon muutakin olisi tehnyt mieli. Maatuska-korvakorut ovat viettäneet aikaa korvissani jo parin päivän ajan, samoin vanhasta dia-kehyksestä, negatiivista sekä muoviaseesta tehty kaulakoru. Verenpunaisella musteella täytetyt lasipullo-korvikset sopisivat täydellisesti Halloweenin tunnelmaan ja vampyyriksi pukeutumiseen! Viikonloppuna on kuitenkin Bubblen vierailun tiimoilta niin paljon muuta ohjelmaa, että kunnon Halloween-kemuilu taitaa jäädä väliin.
Enää en ole niin katkera siitä, että torstainen Musen keikka jäi minun osaltani väliin. Syynä tähän on huikean ihanan mahtava ja eroottinen Patrick Wolfin keikka eilen Tavastialla. Sanotaanko näin, että erittäin läheiseen ihokontaktiin herran kanssa siinä keikan aikana pääsi ;) Toiseenkin ääripäähän tunneskaalassa päästiin: "The Sun Is Often Outin" aikana pääsi itku. Luoja se poika osaa laulaa! Patrick puheli paljon keikan aikana ja oli aivan ihastuttava. Kuvat keikalta ovat, kuten yleensä, täysin tärähtäneitä. Onneksi videomateriaalia on paljon.
Keikan aloitti "The Childcatcher"
Damaris
Who Will?
Theseus (Patrick kiitti suomalaisia siitä, että meillä on sellainen upea soitin kuin kantele. Tämä oli vain niin awwwww)
The Sun Is Often Out
Hard Times
Vulture (Encoren aikana sitä aiemmin mainittua ihokontaktia. Kamera hieman heittelehtii minne sattuu, koska toinen käteni teki jotain muuta..)
Muita keikalla kuultuja biisejä olivat: Tristan, The Shadowsea, The Stars, Bluebells ja Magic Position. The Libertine ja Wind In The Wires jäivät kuulematta, mutta elättelen toivoa, että kuulen ne Lontoossa muutaman viikon päästä.
Keikkavaatteina oli nahkalegginsien ja saappaiden lisäksi uusi mekko, joka jostain kumman syystä näyttää kuvissa siniseltä, vaikka se on oikeasti tummanvioletti!
Tässä epätoivoista muokkausyritystä saada mekko näyttämään edes hieman siltä väriltä, mitä se on luonnossa
Havahduin hieman liian myöhään siihen, että tänään on Blog Action Day aiheenaan ilmastonmuutos. En todellakaan ole mikään malliesimerkiksi ekologisesti elävästä henkilöstä, mutta omilla pienillä valinnoillani pyrin edes hieman vaikuttamaan ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen. Uusia ekologisempia valintoja pyrin tekemään aina, kun eteen tulee sellainen asia, jonka oikeasti voisin tehdä toisella tavalla. Seuraavaksi kokeiluun pääsevät pesupähkinät. Toki on hyvinkin paljon asioita, joissa minulla olisi parantamisen varaa, mutta jo pienilläkin asioilla voi saada aikaan suuren muutoksen.
Liikun useimmiten kävellen tai pappani vanhalla, hyväksihavaituilla pyörällä. En juuri koskaan aja autoa ja käytän julkisia liikennevälineitä, jos kävely tai pyöräily ei tule kysymykseen.
Mummolan vintiltä pengotut vanhat esineet, kirpputorilöydöt ja kierrätysmateriaaleista tehdyt korut, laukut ja vaatteet kuuluvat olennaisesti pukeutumiseeni ja sisustukseeni.
En tilaa mitään lehtiä kotiin, enkä edes osta niitä usein. Luen lehtiä kirjastossa, kahviloissa tai ystävien luona.
Sammutan kaikki sähkölaitteet yöksi ja otan töpselit, laturit yms. irti seinästä, kun en käytä niitä. En muutenkaan mielestäni käytä sähköä kovin paljon.
En ole kasvissyöjä, mutta olen vähentänyt lihansyöntiä huomattavasti kuluneen vuoden aikana.
Hienoja covereita löytyy vaikka millä mitalla, mutta tässä kymmenen suosikkiani. Nämä coverit ovat paljon parempia tai parissa tapauksessa ainakin yhtä hyviä kuin alkuperäiset. Alkuperäisen version pääsee kuuntelemaan klikkaamalla suluissa olevaa bändin nimeä. YouTubesta ei tietenkään aina löytynyt albumiversiota tai siihen ei ole olemassa minkäänlaista virallista videota, joten joissain tapauksissa saatte tuijottaa ruudulla näkyviä kuvia tai tekstiä. Vinkki: älkää katsoko, kuunnelkaa.
Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen Kopioi kuva ja liitä blogiisi Laita linkki keneltä sait tunnustuksen Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä Anna tunnustus seitsemälle Linkitä nämä blogissasi Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta
Mukavaa, sain blogistani tunnustuksen Sonjalta. Kaunis kiitos siitä. Nyt saatte siis tietää seitsemän uutta asiaa minusta:
1. Rakastan seepraraitoja. Ottaisin seepran lemmikiksi, jos se olisi mahdollista.
2. Jauhelihakeittoa syödessäni sulatan sekaan pieniä paloja juustoa. Tämä tapa on jäänyt lapsuudessa vietetyistä hoitovuosista ihanien hoitotädin ja -sedän luona, jotka olivat melkein kuin kolmannet isovanhemmat.
3. Minulla on jyrsijäkammo. Pelkään rottia yli kaiken.
4. Olen toivoton herkkusuu. Saatan syödä yksin ison suklaalevyn yhdeltä istumalta eikä tee edes tiukkaa.
5. Haluaisin oppia soittamaan kitaraa. Minulla on ollut akustinen kitara nurkassa pölyyntymässä jo vuosia. En vain saa aikaiseksi mennä soittotunneille. Olen katkera siitä, että minua ei pienenä ole laitettu soittotunneille. Okei..en silloin itse halunnut. Olin typerä.
6. Käytän villasukkia vuodet läpeensä, niin talvella kuin kesälläkin.
7. Olen usein haaveillut laulajan urasta. Ihmisten edessä esiintyminen ei kuitenkaan tule kysymykseen, joten näille haaveille saa jättää hyvästit. Enkä tiedä riittäisikö se äänikään.
Tunnustukset lähtevät eteenpäin näille ihanuuksille: Twilight Cola
Voitteko kuvitella, että ostin Hulluilta päiviltä vain hammastahnaa ja ruokaa! Olisihan siellä ollut vaikka mitä ihanaa, mutta päätin pysyä järjissäni. Järki lähtikin sitten Vilassa, joka oli täynnä toinen toistaan ihanempia mekkoja. Yksi kuitenkin sai aikaan täydellisen ihastuksen henkäyksen. Mekosta tuli heti mieleen Tori Amosin kaunis "Liquid Diamonds" enkä yksinkertaisesti voinut jättää sitä kauppaan. Viikon päästä suuntaan hyvän ystäväni kihlajaisiin, joten täytyihän tilaisuuteen uusi mekko hankkia. Tässä vähän kurkistusta kyseiseen kaunottareen. Viikon päästä luvassa kuvia in action.
Musiikillisesti suurimpia rakkauksiani on Tori Amos,
josta on jo pariinkertaan ollut juttua. Omaan kokoelmaan
kuuluu kaikki studiolevyt, muutama sinkku sekä livelevy
A Piano: The Collection
Original Bootlegs
Kirja "Piece By Piece", Dvd:t
sekä massiivinen sarjakuvakirja "Comic Book Tattoo"
Törmäsin kirjaseen nimeltä Wreck This Journal kuukausia sitten Hupsistarallaa-blogissa. Kirjasen jokaisella sivulla on ohje, mitä kyseiselle sivulle täytyy tehdä, esimerkiksi sitoa kirjaan naru ja viedä se kävelylle tai piirtää vasemmalla kädellä (toimiikohan tämä niin, että vasenkätiset tekee sitten oikealla?:D). Kun kirjan on viimeistä sivua myöten "tuhonnut", se pitää lähettää itselleen postissa sitomalla kirja kiinni ja lätkäisemällä postimerkki takakanteen. Kirja joko saapuu takaisin tai jää sille tielle. Menetys on sitten vain hyväksyttävä. Ostin omani jo keväällä, mutta olen ollut hieman laiska tuhoamisen parissa. Okei myönnettäköön, että perfektionistille tämä projekti ei ole ehkä mikään maailman miellyttävin, mutta hyvä keino yrittää rikkoa tuota ajattelutapaa. Olen myös valinnut sivuja, joihin on ollut taustalla jokin idea. Ammennan inspiraatiota yleensä aina kirjoista, musiikista ja elokuvista. Kirjassa on lähes sata ohjetta, joten tekemistä kyllä riittää. Tässä jotain omia aikaansaannoksia:
Syysflunssa ei estänyt eilen suuntaamasta lembibaariin eli 45 Specialiin Rödsögårdenia kuuntelemaan. Keikka oli mahtava. Ainut miinuspuoli oli ne ärsyttävät ihmiset, joilla ei ollut artistia kohtaan edes sen vertaa kunnioitusta, että olisivat pitäneet suunsa kiinni edes niiden hiljaisempien biisien aikana. Jotkut kun olivat tulleet sinne kuuntelemaan musiikkia, eivät muiden ihmisten mölyämistä omista asioistaan kesken keikan. Raivostuttavaa! Tässä kuitenkin muutamia otoksia ja tunnelmia keikalta.
Myra Ellen Amos syntyi 22. elokuuta 1963 pappisperheeseen ja aloitti pianonsoiton ollessaan 2 ½ -vuotias. Kesällä 1969 hänet hyväksyttiin Baltimoressa sijaitsevaan Peabody Conservatory Of Musiciin. Hän on nuorin oppilaitokseen koskaan hyväksytty oppilas. 11-vuotiaana Amos kuitenkin erotettiin koulusta, koska ei soittanut sitä, mitä hänen haluttiin soittavan ja piti enemmän korvakuulolta soittamisesta kuin nuottien lukemisesta. Amos on soittanut baareissa ja klubeissa jo vuodesta 1976 lähtien. Hänen musiikillinen uransa alkoi kuitenkin vuonna 1980 kun hän kirjoitti veljensä kanssa biisin "Baltimore". 21-vuotiaana Amos muutti Los Angelesiin edistääkseen musiikkiuraansa ja vuosina 1984-1989 Amos oli laulajana bändissä Y Kant Tori Read, jolloin hän alkoi käyttää artistinimeään Tori Amos. Bändi ei kuitenkaan menestynyt. Tämän jälkeen Amos alkoi kirjoittaa omaa materiaaliaan. Ensimmäisen kerran Amos esitti Little Earthquakesin materiaalin levy-yhtiö Atlanticille vuonna 1990, mutta sai torjuvan vastaanoton. Vuotta myöhemmin uusi versio levystä sai kuitenkin vihreää valoa. Tori Amoksen sooloura alkoi 1991, kun hän julkaisi EP:n "Me and a Gun". Tämän jälkeen Amos on ollut varsin tuottelias ja on saanut itselleen fanaattisen fanijoukon.
Kymmenen studioalbumia:
Little Earthquakes (1992)
Under The Pink (1994)
Boys For Pele (1996)
From The Choirgirl Hotel (1998)
To Venus And Back (1999)
Strange Little Girls (2001)
Scarlet's Walk (2002)
The Beekeeper (2005)
American Doll Posse (2007)
Abnormally Attracted To Sin (2009)
Amosin laajaan diskografiaan kuuluu studioalbumeiden lisäksi muun muassa live- ja kokoelmalevyjä, 37 singleä sekä 65 b-puolta. Amos tunnetaan myös ahkerana cover-biisien esittäjänä. Pitkän uransa aikana hän on esittänyt oman versionsa yli sadasta eri biisistä. Itse olen tutustunut tämän upean naisen koko tuotantoon ja voin kertoa, että siihen on kyllä mennyt aika lailla aikaa...Kokoelmasta kuvia postauksen osassa 2.
Amos ei ole pysytellyt pelkästään musiikin puolella vaan kirjoitti elämänkertansa "Piece By Piece" Ann Powersin kanssa vuonna 2005. "American Doll Posse" oli konseptilevy, jossa Amos esiintyi viiden eri naisen roolissa. Jokainen näistä Amosin viidestä alter-egosta kirjoitti myös blogia. Vuonna 2008 Tori sukelsi tuntemattomiin vesiin toimittaja Rantz Hoseleyn kanssa ja lopputuloksena oli 480-sivuinen sarjakuvakirja "Comic Book Tattoo", johon yli 80 taiteilijaa loi oman näkemyksensä valitsemastaan Amosin biisistä.
Tällä hetkellä Amos on kiertueella uusimman levynsä tiimoilta. Suomeen kiertue ei valitettavasti tällä kerralla yllä. Ollaan onnellisia siitä, että Amos on edes kerran käynyt Suomessa. Tämä ihme koettiin Provinssirockissa vuonna 2007. Naisen seuraava julkaisu tulee olemaan talvialbumi "Midwinter Graces", josta blogissa on ollutkin aiemmin jo juttua. Amos on jo parin vuoden ajan tehnyt yhteistyötä Samuel Adamsonin kanssa "The Light Princess"-musikaalin parissa. Musikaali perustuu George MacDonaldin samannimiseen satuun, joka julkaistiin jo vuonna 1864. Musikaalin ensi-iltaa kaavailtiin The National Theatreen jo tämän vuoden syksyksi, mutta ilmeisesti saamme odottaa vielä jonkin aikaa. Se tietää ehkä matkaa Lontooseen, kuka lähtee mukaan?
Tämä nainen on livenä jotain aivan uskomatonta. En voi koskaan katsoa näitä videoita ilman kylmänväreitä. Katsokaa itse, ne ovat todellakin sen arvoisia.
Winter
Precious Things
The Waitress
1000 Oceans
Ehkä se minulle kaikkein henkilökohtaisin Torin biiseistä. Omistettu vuonna 1999 menehtyneelle serkulleni, joka oli minulle pikemminkin kuin veli.
Cooling
Sugar
Cruel
Se oli jotain ikimuistoista, kun Tori asteli Provinssirockin lavalle Pip-hahmossaan ja aloitti keikan tällä biisillä. I was in heaven.
Silent All These Years And last but not least: biisi, jolta blogi on saanut nimensä.
JONNA.
A 38-year-old perfectionist, incurable aesthetician and collector of various things such as books, bambi figurines & typewriters. Loves f.e. music, movies, art, Moomins, playing cards, woolly socks, walks in the forest and delving into other worlds.
"Oh dear! Oh dear! I shall be too late!"
Keittiöpyyhkeitäkään ei voi olla liikaa
