Kaunis Päivä

Kuka olisi uskonut, että se saapuisi näin yhtäkkiä. Kesä. En muistanut, kuinka äärettömän ihanaa on viettää päivä täysin kiireettömästi takapihalla auringossa loikoillen, lukien hyvää kirjaa ja musiikkia kuunnellen. Käväisin myös tädin mökillä, joka on todellinen aarreaitta. Se on lämmin ja kotoisa. Se on täynnä vanhaa, rosoista kauneutta; toinen toistaan kauniimpia esineitä, joilla on tarina. Voisin viedä koko mökin mukanani, jos vain saisin luvan.

Kotiin palatessani oli aika syödä. Paljon muuta ei vapaapäivältään enää voisi toivoa.

Nephew @ On The Rocks

Tiistaina matkustin pikavisiitille Helsinkiin Bubblen synttäreiden kunniaksi: syömään ja tanskalaisen Nephewn keikalle synttärisankarin seuraksi. Manalassa söin itseni aivan ähkyyn pizzasta (miksen ikinä opi?!), mutta vielä mahtui jälkiruoaksi suklaakakkua. Kun päästiin keikkapaikalle On The Rocksiin, väistyi onneksi se järkyttävä itseaiheutettu mahakipukin. 

Nephew rokkasi! Keikka oli paljon parempi kuin mitä olin kuvitellut. Laulaja Simon Kvamm oli aivan loistava tapaus! Mies lauloi aivan loistavasti ja osasi todellakin ottaa yleisönsä. Kuten Bubble jo totesi, tuli miehestä vähän väliä mieleen Ian Curtis. Kvamm on kotimaassaan myös koomikko ja näyttelijä, mikä kyllä välittyi hauskoina välispiikkeinä ja eleinä.

En tiennyt mitään muita biisejä kuin sen, johon rakastuin täysin ensikuulemalta: "007 Is Also Gonna Die". Keikan aikana kyseisen biisin lisäksi suosikeiksi nousivat ehdottomasti "Va Fangool!", "New Year's Morning", "Igen & Igen", "En Wannabe Darth Vader" sekä "Police Bells & Church Sirens". Tästä voi päätellä, että tykkäsin paljon. Keikkapaikkana On The Rocks oli aika pieni, mutta intiimi. Yleisö oli todella hyvin mukana, vaikka paikka ei aivan täynnä ollutkaan. Itse tanssin eturivissä kuin viimeistä päivää.

 

(kuvat: bubble)

Lopuksi taas hieman videokuvaa keikalta: 

 

 

You're Late!

Lähdin tiistaina taas muutamaksi päiväksi Ouluun. Ensi töikseni vein Nekun Biskettiin valmistujaisherkuttelulle, koska en päässyt neidin varsinaisiin juhliin. Nekku otti vadelmakakkua ja minä vaniljasuklaakakkua. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että molemmat olivat hyviä. Juomina  meillä oli vesimelonisoodaa ja chai lattea, joka maistui aivan joululta! Sain myös erikoispalvelua, kun pyysin, olisiko mahdollista saada kaksi eri soodamakua pienempiin laseihin yhden ison hinnalla. Onnistui :) Ananasta ja vesimelonia, mutta ei voittanut ananaskaan vesimelonia. 

Herkuttelun jälkeen kävimme etsimässä minulle kynsilakkaa. Tulos: minä löysin sen yhden (vadelmanpunainen) ja Nekku kolme, vaikka neidin ei pitänyt ostaa mitään :D Ostettiin molemmat myös Klippoteketin kuivashampoota Stockalta (ja se toimii!). Saaliiden jälkeen lähdimme molemmat omiin suuntiimme ja minä onnistuin tietenkin jäämään pois väärällä bussipysäkillä mennessäni ystäväni luo yöksi. Ei muuta kuin epätoivoista puhelua ystävälle: "Hei mä jäin väärällä pysäkillä pois ja oon nyt täällä jossain tän nimisen ja tän nimisen kadun kohdalla, et mis helvetis mä oon? " :D Onneksi ei kestänyt kauaa, kun ystävä pyöräili vastaan. Seikkailu kävi iltalenkistä, aurinkokin paistoi vielä.

Keskiviikkona vietettiin päivä yliopistolla ahkeroiden ja sitten keskustaan. Koska ulkona paistoi aurinko ja oli melko lämmintä niin päätimme kävellä (n. 6 km).  Joku innostui vähän kuvailemaan matkalla..

Ensin kävimme Pannukakkutalossa makealla pannarilla. Siellä on tarjolla sekä suolaisia että makeita pannareita ja valikoimaa on todella runsaasti. Päädyimme lopulta ottamaan puoliksi mansikka-valkosuklaapannarin, joka syötiin kermavaahdon ja vaahterasiirapin kera. Niiiiiiiiiin tajuttoman hyvää. Puolikas pannari riitti ihan hyvin. Suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan paikan, jos asuu Oulussa tai on siellä käymässä! 

Kun jälkiruoka (alkuruoka) oli syöty, lampsimme minnekäs muualle kuin Olimpokseen. Söin taas niin paljon, että mahaan sattui. Raahustimme sieltä hitaasti kenkäkauppaan, josta löysin liian ihania mintunvihreitä korkkareita, jotka eivät vain sopineet jalkaani kunnolla, ja yhdet melko sopivat, mutta hieman liian kalliit. Voi kuitenkin olla, että ne päätyvät silti vielä jalkoihini :D Illalla katseltiin leffoja: (500) Days Of Summer ja Julie &Julia. Itse olin molemmat jo nähnyt, mutta mielelläni katsoin jälkimmäisen toistamiseen ja (500) Days Of Summerin ehkä sadannen kerran.

Torstaina oli taas luvassa kouluhommia yliopistolla. Kiirehdin kolmelta bussiin, jolla minun piti mennä juna-asemalle. Myöhästyin, bussi kun oli tietenkin mennyt hieman liian ajoissa. Olenko sanonut, että vihaan Oulun bussiliikennettä! Jos bussit eivät ole myöhässä, niin ne ovat liian ajoissa. Harvoin ne kulkevat täysin ajallaan. Seuraavaa bussia sai tietenkin odottaa ikuisuuden enkä ehtinyt junaan. Taksillakaan en olisi ehtinyt. No, muutaman puhelun jälkeen päätin, että menen sitten seuraavalla junalla Seinäjoelle ja jään sinne yöksi, koska kyseinen pendolino ei pysähtynyt lainkaan siellä, minne minä olisin jäänyt. Tästä kaikesta vittuuntuneena kävin Bisketissä herkuttelemassa jälleen vesimelonisoodalla ja bebe-leivoksella. Pankkikortilla ei voinut maksaa, koska koneet olivat pimeinä eikä minulla tietenkään ollut käteistä. Onneksi Bisketissä oltiin kuitenkin niin ihania, että sain ensin syödä tilaamani herkut ja käydä sitten automaatilla hakemassa rahaa  ja tulla maksamaan myöhemmin! Monessa paikkaa ei taida palvelu olla ihan tätä luokkaa. Suomalaisesta mukaan tarttui Audrey Niffeneggerin "The Time Traveler's Wife"-kirja matkalukemiseksi. Sitten suuntasinkin jo juna-asemalle. Juna lähti jopa ajoissa, mutta myöhästyi tunnin, kuten nykyään lähes aina. Pääsin kuin pääsinkin Seinäjoelle.  Vr ei siis ole Oulun bussiliikenteen tapaan ylin ystäväni. Onneksi vastassa ollut ystäväni oli ostanut lohdutukseksi Ben & Jerry's -jäätelöä! Kiitos ^__^ 

Aamulla lähdin jälleen juna-asemalle vain huomatakseni, että junani on puoli tuntia myöhässä. Pääsin vihdoin kotiin ja ehdin käydä pikaisesti suihkussa, hotkia jotain ruokaa seisaaltani ja pyöräillä tukka putkella töihin. Töissäkin oli järkyttävän kiireinen päivä! Jospa sitä tästä painuisi nukkumaan, huomenna töissä on varmaan yhtä kiireistä kuin tänäänkin.

Life Was So Simple Then

Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

Tartuin tähän Bemun blogissa olleeseen kivaan lapsuushaasteeseen, jota kuitenkin lyhensin aika paljon. Sain vielä Riinalta Beautiful Blogger-palkinnon, jossa piti kertoa 7 "kiinnostavaa" asiaa itsestään. Olkoon tämä postaus siis nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

 Tais mennä vähän väärin toi paita..

Missä ja koska synnyit?

Synnyin kylmänä talviaamuna 20.1.1985 Tampereen keskussairaalassa. Yksi tätini toi minulle sairaalaan Peppi-nuken, joka minulla on muuten edelleen. Sen mekko vain on vuosien kuluessa hukkunut jonnekin.

Onko sinulla sisaruksia?

Minulla on pikkuveli, jonka kanssa ikäeroa on 11 vuotta. Kun pikkuveljeni syntyi, olin yötä tätini luona ja muistan heränneeni yöllä ja katsoneeni kelloa tasan 05:25. Myöhemmin sain kuulla, että veljeni oli syntynyt juuri silloin. Pikkuveljeni oli pienenä aikamoinen riiviö ja osasi ilmeillä vihaisesti jo vauvana:

Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?

Olin perhepäivähoidossa, jossa oli mun lisäksi vain muutama muu lapsi. Mulla oli maailman ihanimmat hoitotäti ja hoitosetä, jotka oli mulle "kolmannet isovanhemmat". Menin hoitoon jo alle vuoden ikäisenä. Hoidossa ollessa seikkailtiin todella usein läheisessä metsässä, jota kutsuttiin Pikkumetsäksi, koska se oli siis kovin pieni. Hoitopaikan pihassa oli myös iso puu, jossa oli mukava kiipeillä. Autotallin ja kuistin väliseen kattopalkkiin oli kiinnitetty keinu, jossa keinuttiin niin lujaa, että jalat osuivat vastapäiseen seinään. Joka päivä keräännyttiin joukolla nurkkasohvalle hoitotädin viereen kuuntelemaan Saturetki-kirjan satuja (80 eläinsatua). Löysin kyseisen kirjan kirpparilta pari vuotta sitten ja olin ihan onnesta soikeana. Hoitotädin tekemät suklaaleivokset olivat yksi parhaista herkuista mitä lapsena tiesin. Kun äiti tuli hakemaan minua hoidosta, sanoin kuulemma erittäin usein:  "En tuu! Mä jään ainaki tänne!"

Oliko teillä lemmikkieläimiä?

Meillä ei ole koskaan ollut kissaa tai koiraa. Mulla oli pienenä hetken aikaa kaksi kania, mutta muuten mun elämässä ei ole koskaan ollut eläimiä. Vaikka kyllä pidän eläimistä, en luultavasti koskaan halua itselleni kissaa, koiraa tai mitään muutakaan eläintä.

Taisin vähän pelätä tota lammasta, vaikka se on noin söpö.

Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?

Halusin kirjailijaksi ja taiteilijaksi. Kirjoitin kaikenlaisia tarinoita jatkuvasti ja piirsin. Yhdessä vaiheessa halusin olla myös Matti Nykänen ja hypin  usein sohvilta alas leikkien mäkihyppääjää. Suutuin, jos mua kutsuttiin mun omalla nimellä, koska mä olin Matti! Onneks mä en enää halua olla Matti Nykänen :D  Musta ei tullut mäkihyppääjää, eikä kirjailijaa tai taiteilijaa, vaikka oman kirjan kirjoittaminen onkin edelleen haaveissa. Taide on nykyään suuri osa elämää, en vain valitettavasti saa siitä elantoani.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?

Olin ehdottomasti jokapaikan apina. En ollut kovin usein hiljaa. Olin myös hirveä rämäpää; lapsena oli pari aivotärähdystä, kerran jäin mopon alle ja kerran laitoin sormeni saumuriin äitin ommellessa. Verta suihkusi ja sormesta lähti pala irti. Onneksi mitään noita pahempaa ei kuitenkaan ole sattunut. Tuossa alla olevassa kuvassa (oik.) mulla on saumurionnettomuuden jäljiltä valkoinen tukko sormessa, ja vieressä mun kokoinen kala.

Olin lapsena myös aika ilkikurinen ja kävin aina salaa ottamassa alla olevassa kuvassa näkyvän pienen lipputangon, vaikka mua oli kiellettyä tekemästä niin. Samaa tein kuulemma suihkupullon kanssa kanssa vielä pienempänä. En ikinä voi olla nauramatta tuolle alla olevalle kuvalle, katsokaa nyt tota ilmettä "Hahaa sainpas tän ettekä saa mua kiinni!"

Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?

Kuljin, mutta mulla ei tainnut kuitenkaan kotiavain roikkua kaulassa - ainakaan kovin usein. Kaikki lähistön ojat ja metsät kyllä kolusin viimeistä senttiä myöten. Lähimetsään rakennettiin majaa monien kavereiden kanssa ja se pysyikin pystyssä monen monta vuotta. Sinne myös raahattiin kaikkia vanhoja (ja uusiakin) ruokatarvikkeita, joista tehtiin jos jonkinmoisia keitoksia.

Tämä valokuva oli kerran 2 viikkoa meidän metsämajassa, mutta sille ei käynyt 

juuri kuinkaan, vaikka silloin satoi vettä monena päivänä aivan kaatamalla.

Nukuitko valot päällä?

En, mulla ei koskaan ollut edes yölamppua. Pelkäsin mä kuulemma mörköjä silti. Lapsena kävelin unissani usein, joskus puhuinkin. Kerran äiti oli herännyt yöllä siihen, että kävelin ympäri keittiön ja olohuoneen väliä ja pysähdyin kurkkimaan eteisen peiliin ja nauroin nähdessäni kuvajaiseni. Aika kummallista ja ehkä vähän pelottavaa..

Oliko sinulla mielilelua?

Olihan minulla moniakin, mutta äitin mukaan rakastin kirjoja paljon enemmän kuin leluja. Äiti osaisi kuulemma vieläkin ulkoa mun lapsuuden lempikirjan. Kun itse aloin käydä kirjastossa (taisin asua siellä), niin lainasin aina  Annami Poivaaran & Maija Lindgrénin Känkkäränkkä-kirjan. Olen yrittänyt metsästää sitä kirppareilta, koska kaupoista sitä ei enää saa. Vielä ei ole ollut onnea. Joskus 8-vuotiaana sain joululahjaksi  kauan toivomani Barbin matkailuauton. Se oli vaaleanpunainen ja ihan mielettömän hieno. Olin muuten kateellinen Bubblen tummaihoisista barbeista ja kuvasin niitä, kun käytiin niiden luona.

Lempi lastenohjelmasi?

Mä katsoin aivan hirveästi telkkaria ja videoita. Ehdoton lemppari jossain vaiheessa oli Lady Lovely Locks. Se on ihan loistava edelleen! Ja Muumeja ei voi jättää mainitsematta. Aika kattavasti olen kertonut lapsuuden lemppariohjelmista aiemmin tässä postauksessa.

Mitä harrastit ja keräilitkö jotain? 

Ai että keräilinkö, kysykää vain kuinka paljon! Jostain komeron kätköistä löytyy edelleen lapsuudessa kerätty suuri postimerkkikokoelma. Keräilin myös muun muassa kiiltokuvia, tarroja, Kindermunien leluja ja  pullonkorkkeja. Niitä pullonkorkkeja en kyllä ole jostain kumman syystä säilyttänyt :D Yhteen aikaan keräsin myös jalokiviä. Äiti jaksaa aina nauraa sille, kuinka olin kerran tullut hoidosta kotiin järkyttävän suuri kissankultainen kivi vaaleanpunaisen pyöräni tarakalle köytettynä. Se oli kuulkaas suuri aarre. Kaiken keräilyn ohella luin paljon, kirjoittelin tarinoita ja piirsin. Kirjeenvaihto oli myös pop. Ala-asteella harrastin aktiivisesti urheilua. Pituushyppy ja juoksu oli mun lajit.

Ystäväsi?

Olen onnekas, että yksi mun lapsuuden parhaista ystävistä, Henskis, on sellainen edelleen. Muut lapsuudesta jääneet ystävät ovatkin sukua jotain kautta, kuten Bubble.

Mä olen toi hiireltä näyttävä tyyppi, jolta puuttuu kaksi etuhammasta.

Lempiruokaasi natiaisena oli?

Mulla ei kuulemma oikein ollut lempiruokia, vaan syömisen kanssa käytiin aina kauhea taistelu. Vihasin yli kaiken hernekeittoa. Aina yhden lusikallisen jälkeen täytyi juoda lasillinen maitoa päälle. Nykyään hernekeitto menee alas täysin mukisematta. Hoidossa kyllä söin mielelläni jauhelihakeittoa, johon laitettiin juustonpaloja sulamaan. Teen niin vieläkin. Opin juomaan limsaa vasta 6-vuotiaana, kun kiusallani join viimeisen lasillisen, ettei serkkuni vain saisi sitä. Sen jälkeen parasta olikin, kun mummulassa käydessä sai aina hakea vaatekomerossa olevasta limsakorista itselleen pullollisen limsaa. Mun suosikkeja oli Smurffi- ja Muumi-limsa. Kakku mulle maistui aina.

Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?

Onneksi ei. Vaihdettiin kerran kaverin kanssa barbeja muutamaksi päiväksi ja takaisin tulleessaan mun vaaleahiuksisella barbilla oli hiuksissaan tupakan tuhkaa ja se haisi kamalalta! Olin ihan murtunut ja yritin elvyttää barbin hiuksia pesemällä ne ehkä tuhat kertaa. Ei auttanut.

Miten perheesi lomaili?

Me ei koskaan käyty ulkomailla lomilla. Särkänniemessä vierailtiin ahkerasti, rakastin huvipuistoja yli kaiken ja rakastan niitä edelleen. Ei ollut sellaista laitetta, mihin en olisi mennyt. Usein murjotin tai itkin, kun en päässyt vanhemman serkkuni, isän ja suvun muiden miesten kanssa hurjimpiin laitteisiin, koska en ollut tarpeeksi pitkä. Puuhamaassa käyntejä en itse muista, mutta muistan sen, että rakastin trampoliineja ja etenkin pomppulinnoja ihan hirveän paljon. Menisin innoissani pomppulinnaan heti jos pääsisin! Miksei aikuiset saa mennä!?

 Muumimaailmassa käytiin joskus 90-luvun alussa.

 Muumimaailman teatteriesityksen aikana leijona meni piiloon katsomon 

taakse ja minä viekkaasti hiivin sen luo aikeissa paljastaa sen piilopaikan.

Tsekatkaa nää ylimageet otokset, mitä kaverin kanssa otettiin 

joskus 80- ja 90-luvun taitteessa. Vähän niinkuin päivän asu!

Ja siis kuten kuvista näkyy, minulla oli lapsena vaaleat hiukset, jotka ovat tummuneet vuosien kuluessa. Myös isälläni oli pienenä aivan valkoiset hiukset, mutta nykyään ne ovat melkein mustat. Haluan haastaa kaikki tekemään tällaisen lapsuus-postauksen! Oli aivan ihanaa katsella vanhoja valokuvia ja muistella lapsuutta suu hymyssä. Voi kun voisikin olla vielä se huoleton lapsi.

"A child within has healing ways, it sees me through my darkest days"

(The Verve: Catching The Butterfly)

Klaara Vappen

Vappu oli ja meni. Vappuaaton vietin Seinäjoella ystäväpariskunnan luona. Perheen pikkuneiti haettiin mummulaan yöksi ja mummu oli tehnyt simaa ja munkkeja meille isommille, jes. Rakastan simaa, mutta meillä sitä ei ole kotona tehty sitten sen katastrofaalisen vuoden, kun simapullot poksahtelivat itsekseen auki  jääkaapissa niin, että koko jääkaappi oli täynnä tahmaista simaa.. Pikkuneidillä oli muuten mahtava vappuasu: Minni Hiiren mekko häntineen kaikkineen ja korvat tietenkin. Saatoin ehkä lainata Minni Hiiren korvia illaksi, mutta pidin niistä hyvää huolta.

 

Seitsemän maissa lähdimme ystäpariskunnan ystävän Sannan luo vappua juhlimaan hieman suuremmalla porukalla. Jätin haalarit kämpälle, koska, voitteko kuvitella, mua pilkattiin niistä. No, en mä niitä sisällä olisi pitänytkään :D Demonstroitiin miespuolisille, kuinka muotibloggaajan kuuluu seisoa asukuvissa.

Nahkatakki - Vila, raitamekko - Divided,  valkoinen neuletakki - Gina Tricot, kaulahuivi - tulianen Syyriasta, punaiset Converset - lainassa ystävältä ; 
Ystävän sininen bikertakki - H&M , kengät - Lontoosta, mekko - lainassa allekirjoittaneelta (Vero Moda),  mustan huivin ja legginsien alkuperästä ei tietoa

Sannalla oli aivan ihana ja kadehdittavan kokoinen maatuskakokoelma.

Sannan äiti (joka ei kyllä ollut paikalla) oli tehnyt aivan mielettömän hyvää pizzaa/piirakkaa! Söin sitä ehkä vähän liiankin paljon.. Ilta oli tosi mukava (kiitos ihana Sanna!), mutta kahentoista maissa lähdimme ystäväpariskunnan kanssa pois aikomuksenamme mennä Rytmikorjaamolle katsomaan Lapkoa. Erään miespuolisen kunto oli tuossa vaiheessa iltaa kuitenkin sellainen, että siitä ei olisi seurannut mitään hyvää :D Joten siis grillin kautta nukkumaan. Jo ennen kello yhtä. Olemme tulleet liian vanhoiksi. Kuvia illasta olisi ollut enemmänkin, mutta en viitsi julkaista muiden paikalla olleiden kuvia ilman lupaa.

Vappupäivän aamupala koostui Myy-mukista juodusta simasta ja munkista. Vappusää oli tänä vuonna vähän kolea ja harmaa, mutta kyllä se aurinkokin pilkahteli ajoittain, eikä onneksi satanut vettä. Vaikka tuuli oli vappupäivänä jäätävän kylmä, niin pehmistä oli silti saatava.

Sain Nooruskalta tällaisen ihanan tunnustuksen, kiitos!  

En laita sitä eteenpäin kenellekään erityiselle, sillä te

kaikki ihanat piristätte päivääni postauksillanne ^__^