maanantai 31. tammikuuta 2011

Alison Scarpulla


Alison Scarpullan synkät valokuvat kiehtovat minua suunnattomasti.



sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Brighton Rock


Brighton Rock on rikosdraama/trilleri, joka perustuu Graham Greenen samannimiseen romaaniin. Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle, mutta elokuvassa ne on siirretty 1960-luvulle, jolloin nuorisomellakat valtasivat Brightonin kadut. Nuorisomellakoiden lisäksi gansteriryhmittyvät pitävät Brightonia otteessaan eikä kuolemilta ja kostolta vältytä. Elokuvan keskeinen hahmo on  paikallisen gansteriryhmän juoksupoika Pinkie Brown (Sam Riley), joka nousee keinoja kaihtamatta ryhmän johtoon murhaten kylmäverisesti yhden jos toisenkin. Yksi uhri on kilpailevan gansteriryhmän jäsen Hale. Erään kahvilan tarjoilijatar Rose (Andrea Riseborough) on ainut henkilö, joka voi yhdistää Pinkien ryhmän murhaan ja todistaessaan saattaa heidät kaltereiden taakse. Pinkien täytyy saada todistaja vaikenemaan ja hän viettelee hyväuskoisen Rosen, joka rakastuu Pinkieen sydänjuuriaan myöten. Rosen työnantaja ja murhatun Halen ystävä Ida (Helen Mirren) selvittää asioiden todellisen laidan ja yrittää saada Pinkien vastuuseen murhasta sekä suojella samalla Rosea.

(kuvat: googlen kuvahaku, imdb)

Brighton Rock on synkkä, kalsea elokuva, jossa ilolle ei ole sijaa. Maisemat ja elokuvan värisävyt ovat kuitenkin karun kauniita. Kaunis on myös lopussa soiva Richard Hawleyn There's A Storm Comin'. Sam Riley on julmana ja jäyhänä Pinkienä vangitseva. Ujo ja kömpelä Rose on suloinen, mutta suurimman osan ajasta hahmo on raivostuttavan naiivi, joka uskoo täysin sinisilmäisesti rakkauteen. Konkari Helen Mirren hoitaa roolinsa moitteettomasti ja oman säväyksensä tuo Gollumin roolista tunnettu Andy Serkis. Episodin päätoimittaja Jouni Vikman sanoi ennen elokuvaa lopun osoittavan onko kyynikko vai romantikko. Minä pidin elokuvan lopusta, mutta en halua spoilata mitään, joten jos haluat tietää kumpi olen, sinun täytyy itse katsoa elokuva.


 

lauantai 29. tammikuuta 2011

Party



Eilen pieni joukko leffabloggareita tapasi toisensa. Ensin Cinema Mondo tarjosi meille Kino Engelissä ennakkonäytöksen elokuvasta Brighton Rock. Siitä luvassa juttua vielä tarkemmin huomenna tai alkuviikosta. En ollut aiemmin käynyt kyseisessä independent-elokuvateatterissa ja se paljastui ihanan tunnelmalliseksi. Elokuvaelämyksen jälkeen jatkettiin Amarilloon, jossa ruokaa ja juomaa nautittiin ja puhuttiin tietenkin elokuvista. Meitä oli paikalla kymmenen: Twilight Colan Bubble, Elokuvablogin Päivi, Dominon Anzi, Geek Is The New Blackin Mikaela, Cinefiliaan Jutta, Entertaining or Elsen Marja, My Movie Blogin Tiinanen, No You Girls Never Know'n Lauri sekä Leffablogin Jouko. Anzi voitti 16 pisteellä Päivin pitämän elokuvaquote -kisan. Kisa kyllä havainnollisti aukot minun ja Bubblen elokuvatietämyksessä. Meillä molemmilla kun niitä pisteitä oli 3 ja niistäkin kaksi arvauksella oikein, eh. Paikalla oli myös Disneyn, FS-Filmin, Future Filmin, Nordisk Filmin, Sandrew Metronomen edustajia, jotka kertoivat tulevista elokuvista. Saimme myös omaksi elokuvasälää.

Illan voi tiivistää tähän viimeiseen hymykuvaan. 
Minulla oli oikein mukavaa, joten kiitos kaikille!
 Mistä näitä dvd'itä oikein tulee?

Puolet yllä olevan kuvan leffoista löysi tiensä luokseni elokuvaedustajien lahjapusseista, puolet tarttui vahingossa mukaan Anttilan alesta.. Perustelin itselleni, että oikeasti tarvitsin Angelin kolme omasta hyllystä puuttuvaa tuotantokautta, koska en jaksa niitä nostalgisilta VHS-kaseteilta katsoa. Vaikka ei niitäkään raaski pois heittää. Taidan tarvita uuden hyllyn.


(kaikki kuvat: bubble)

torstai 27. tammikuuta 2011

Näin minä vihellän matkallani



Vietettiin J:n kanssa pari viikkoa sitten muutama tunti sunnuntai-illasta miettimällä ja etsimällä biisejä, joissa vihelletään. Parin tunnin jälkeen löysin blogin nimeltä All Whistling Songs. Mutta kyllä ei ole tuolla niitä kaikkia, joita keksittiin! Laitoin sinne sähköpostia asiasta, että kohta sitten on (tämä oli huono viittaus kirjaan "Mielensäpahoittaja"). Tuossa yllä on yksi ultimate vihellysbiisi, jota ei spotify tunne eikä muuten All Whistling Songs -blogikaan! Tiedän, että aivan varmasti on unohdettu vaikka mitä oleellista, mutta silloin kun jotain pitäisi muistaa niin ei takuulla tulee mitään mieleen.. Tein suuresti lyhennetyn soittolistan niistä vihellysbiiseistä, joita meidän listallemme päätyi (J:n version löytää täältä!).

Bernard Herrmann - Twisted Nerve
The Drums - Let's Go Surfing
Peter Bjorn & John - Young Folks
Bob Sinclar - Love Generation
Andrew Bird - Fitz And The Dizzy Spells
Noah & The Whale - 5 Years Time
Tori Amos - Cornflake Girl
The Bravery - Bad Sun
The Black Keys - Tighten Up
Pixies - La La Love You
Beck - Sissyneck
Eels - I Like Birds
 Yeah Yeah Yeahs - Hysteric 
Teitur - Hanging My Worries Out To Dry
Andrew Bird - Oh No
Radical Face - Glory
Cat Power - After It All
Björk - Isobel
Goldfrapp - Lovely Head
Scandinavian Music Group - Juokseva Mies
Monty Python - Always Look On The Bright Side Of Life (= loppukevennys)


Hei, olisiko teillä muuten jotain toiveteemoja 
soittolistojen suhteen?!


keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Minä Ja Ville Ahonen



Uusi ihastukseni suomalaisella musiikkirintamalla on helsinkiläinen bändi nimeltä Minä ja Ville Ahonen. Ihastuin niin paljon, että sivuutan Ahosen minua välillä häiritsevän laulutyylin ja artikuloinnin. Jos lauluääni vielä miellyttäisi korvaani enemmän niin puhuttaisiin totaalisesta rakastumisesta. Musiikki ja runollisen kauniit, paikoin brutaalitkin, lyriikat veivät sydämeni mennessään. Biisit jäävät soimaan päähän päiväkausiksi. Myspacesta kannattaa käydä kuuntelemassa lisää biisejä. Suosittelen! Ja jos Ahosen ääni häiritsee sinuakin, anna silti toinen mahdollisuus, sillä nyt on kyseessä jotain todella upeaa.
 
 

tiistai 25. tammikuuta 2011

Through The Lens Of A Camera


Polaroidperheeseen saapui adoptiolapsi Japanista. Adoptiolapsi se on, sillä katsokaa nyt, eihän se ole lainkaan isänsä eikä äitinsä näköinen! Sen nimi on Fuji Instax Mini 7s (ja olen antanut sille lempinimen Ufo). Adoptiovanhempiensa tapaan se on hieman oikullinen. Rajaat kuvaamasi asiat juuri oikein, mutta kamera päättääkin rajata kuvan aivan juuri niin kuin itse haluaa. Viis siitä mikä sinun näkemyksesi on. Mutta voihan se olla mukavaakin, kun ei koskaan tiedä millainen kuvasta tulee.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Mielensäpahoittaja


Seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen en valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri tutki minut päästä varpaisiin ja ulkoa sisään ja sanoi, että jos ei elämäntavat muutu niin saattavat mennä suonet tukkoon ja sydän leikata kiinni. Hän halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaatteja ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiedän mistä ne tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin. Ryhdyin rehellisesti valittamaan ja onko sen jälkeen ollut kaikki arvot kohdallaan? Kyllä ovat.


Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja on aivan loistava, hulvattoman hauska kirja! En ole tainnut koskaan lukea yhtä hauskaa kirjaa. Aloitin tämän yli viikko sitten J:n luona, ja se jäi kesken. Ei auttanut muu kuin ostaa omaksi. Sitten luin sen kerralla loppuun, ei voinut jättää kesken. Ja yritin nauraa hiljaa, sillä vuorokausi oli jo vaihtunut ja suurin osa naapureista varmasti unten mailla. Eihän siitä mitään tullut, välillä nauroin niin että kuului varmasti viereiseen kerrostaloonkin. Kirja on kirjoitettu fiktiivisen 80-vuotiaan suomalaismiehen, mielensäpahoittajan, näkökulmasta ja se käsittelee kaikkia niitä asioita, jotka nykyään ovat väärin. Lukiessaan voi oikein kuulla miehen äänensävyn, äänenpainot. Kirja sisältää 40 kolmen sivun mittaista tekstiä, joten kirjaa on helppo lukea myös vähän kerrallaan. Vaikka kirja naurattaa vähän väliä on siinä myös paljon totta ja se antaa ajattelemisen aihetta. Kaiken nauramisen jälkeen koskettava loppu saa kyyneleet silmäkulmiin.


Yritin valikoida tähän loppuun joitain hauskoja kohtia. Kyllä ei 
meinannut tulla mitään, olisi voinut siteerata tähän koko kirjan. 


Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun radiossa sanottiin, että jumppa auttaa selkäkipuihin iästä huolimatta. Kyllä ei auta. Aina kun herään niin joka paikkaan sattuu, paitsi että harvemmin tarvitsee herätä kun en meinaa millään saada unta. Kyllä ei haittaa.


Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun pannaan hävyttömiä hintoja. Menin ravintolavaunuun ja tutkin listoja. Piti sulkea silmät kuusi kertaa, harvoin näkee niin kamalaa ahneutta. Ruisleipä 4 euroa 20 senttiä. Paljonko on markkoina, aivan hirveän paljon.


Olen asunut täällä kohta ihmiselämän ja yhden yhtä liito-oravaa en ole nähnyt. Tavallisia oravia on vaikka kuinka, mutta tehdäänkö tavallisille oraville tunneleita tai ylikulkupaikkoja, kyllä ei tehdä. Jos orava haluaa ylittää tien, sen on kipitettävä autojen sekaan ja rukoiltava vaikka tokko oravilla jumalaa on.. Käsi ylös, jos olet nähnyt liito-oravan. On mielikuvituksen keksintöä koko siipikurre niin kuin lumimies, teräsmies taikka krokotiili. Uutisten takia keksitty.


 Ps. Tilasin marketista kotiinkuljetuksena lavallisen suolaa. Sillä ne pitävät autotiet auki, kai sillä yksi autotallin edusta saadaan auki ja saatiinkin. Mutta sehän tässä oli, etten muistanut että olin jättänyt Foordin illalla kadunvarteen.


En voi muuta kuin suositella tätä erittäin lämpimästi kaikille!
Kyllä minä niin mieleni pahoitan, jos kukaan teistä ei lue tätä kirjaa. 


sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Les Amours Imaginaires


Viime sunnuntain elokuvana oli Les Amours Imaginaires, suomalaisittain Kangastuksia. Se on vasta 21-vuotiaan Xavier Dolanin toinen elokuva. Juoni on lyhykäisyydessään tämä: ystävykset Marie (Monia Chokri) ja Francis (Xavier Dolan) tutustuvat Nicolakseen (Niels Schneider) ja rakastuvat tähän molemmat. Kolmiodraama kiristää tietenkin ystävyyttä eikä loppu ole ruusuinen.






 (kuvat: googlen kuvahaku)

Kangastuksia ei ollut mikään mullistava elokuva, mutta ei se ollut huonokaan. Se oli sellainen "perushyvä", hidastempoinen elokuva ihmissuhteista. Elokuvan  vahvuus oli sen visuaalisuus. Pienet yksityiskohdat miellyttivät silmää ja musiikki korvaa (ei voi mennä vikaan, jos mukana on Karin Dreijer Anderssonin jumalainen ääni). Alla trailereiden virkaa toimittavat pätkät elokuvasta, joissa soivat The Knifen "Pass This On" ja Fever Rayn "Keep The Streets Empty" (molemmissa laulaa siis mainittu Karin Dreijer Andersson).


lauantai 22. tammikuuta 2011

We All Are Dancing

 

Tasan viikko sitten kokoonnuttiin pienellä porukalla J:n luokse kaupan kautta. Salka ja J olivat nälissään tehneet hieman liian pitkän kauppalistan, jota me onneksi saatiin Sarakissan kanssa vähän karsittua. Sitä määrää ei olisi jaksanut syödä elefanttikaan. Kämpillä Sarakissa taikoi hummusta, Salka paputahnaa ja J fetatahnaa (ohje alempana, löytynyt netin uumenista). Hei kyllä minäkin kuorin porkkanoita ja pilkoin jotain! Illan antimiin kuului paljon kaikenlaista, osa selviää kuvista. Syömisen ja Trivial Pursuitin (musiikkiversio) jälkeen lähdettiin Klubille tsekkaamaan Hang The DJ ja tanssittiin tanssittiin tanssittiin.


Fetatahna

      2 dl ruokajogurttia    
2 rkl ranskankermaa     
200 g fetajuustoa  
1 punainen paprika pilkottuna 
  1 valkosipulinkynsi   
ripaus sokeria   
mustapippuria

Kumoa jogurtti kahvisuodattimeen ja anna valua puolisen tuntia 
(toimii ilman niksiäkin). Murskaa fetajuusto kulhoon ja lisää sekaan
valutettu jogurtti, ranskankerma, paprika, valkosipuli ja mausteet.

Sunnuntaiaamu aloitettiin uunibanaaneilla ja vaniljajäätelöllä. Sarakissa ja Salka lähtivät  kotia kohti, mutta me taivalsimme päivällä J:n kanssa lumituiskun läpi Kehräsaaren ihanan tunnelmalliseen, pieneen elokuvateatteriin nimeltä Niagara. Siellä elokuvalippu ostettiin baaritiskiltä ja siihen kirjoitettiin päivä sekä näytöksen alkamisaika kuulakärkikynällä. Salissa tuntui kuin olisi ollut Pariisissa. En ole koskaan ollut Pariisissa, mutta siltä se kuitenkin tuntui. Ehkä se oli se projektorin rahiseva ääni, punaiset samettiset penkit, ranskan kieli (vaikka elokuva sijoittuikin Kanadaan). Itse leffasta tarkemmin juttua huomenna. Tällaisia viikonlopunviettoja uudestaan! 

KIITOS IHANAT !

(kuvat 1-3, 5, 8 ja 9 J:n ottamia, muut omia)