lauantai 31. heinäkuuta 2010

Vieraiden Valoon


Viime lauantaina lähdin Jyväskylään Henskiksen luo. Illalla Henskis vei minut Rumaan, joka oli varsin mukava paikka. Katossa roikkuvat lamput lumosivat minut heti, tahtoisin juuri tuollaisen lamppujen meren siihen unelmaloftiini, joka joskus toivottavasti on totta. Sisustukseltaan Ruma oli visuaalista karkkia, toinen toistaan kiehtovampia yksityiskohtia. Oli hiihtohissiä ja saunaa, kaljakoreista tehtyjä tuoleja, katosta roikkuvia maalattuja vessanpönttöjä.. Ihan jokainen yksityiskohta ei kuitenkaan ollut ihan mieleen. Kamerani tekee todellakin kuolemaa, joten kovin montaa otosta illasta tai paikan sisustuksesta ei sinne tallentunut.

Laku-shotit ovat muuten jotain aivan parasta!

Olimme liikkeellä aika aikaisin, jolloin porukkaa ei ollut vielä kovin paljoa. Musiikki oli juuri minun makuuni: The Prodigy, Mew, Muse, Placebo, Bat For Lashes, Gossip, NIN, Florence + The Machine..Tosin Florencea kävin itse pyytämässä ja tanssin sen tullessa kuin viimeistä päivää. En yksinkertaisesti pysty tanssimaan Florencea mitenkään maltillisesti. Valitettavasti illan edetessä paikka alkoi täyttyä yhä nuoremmista ja nuoremmista tyypeistä, ja musiikkikin muuttui tästä syystä omasta mielestäni huonompaan suuntaan. Lähdettiinkin sitten kohtalaisen aikaisin pois ja nukkumaan. Sunnuntaina syötiin aivan liikaa kaikkea hyvää, muun muassa tortilloja, kinkkumuffineja, turkinpippurista mudcakea vaniljajäätelön kera sekä valkosuklaa-kirsikkamuffineja. Ohjeisiin pääsee käsiksi klikkaamalla kunkin herkun nimeä. Herkuttelun lisäksi sunnuntai kului korttia ja Salkkaripeliä pelaamalla sekä leffoja katselemalla. Marianeitikin liittyi seuraan. Maanantaina mentiin kiertelemään kirppareita ja kauppoja. Kiertely jäi tosin aika lyhyeen, koska ulkona ja sisällä oli aivan tukahduttavan kuuma. Hikeä valui pitkin kroppaa lakkaamatta. Jotain tuskaiselta retkeltä sentään sain haaviini.

Aitoa nahkaa olevasta laukusta maksoin 3,50e. Siinä on kantokahva ja irrotettava pidempi hihna.


Vähän enemmän rahaa vaativat nämä kaunokaiset. Olen himoinnut Marimekon
Oiva-sarjan lähes kaikkia astioita niin kauan, että oli jo aikakin ostaa pari omaksi.

Hamstrasin laukkuuni myös pöllö-tiskirätin, pari korttia ja mintunvihreät Fiskarsin sakset. 

Jos Henskiksellä ei muuten olisi ollut Viiletintä (eli tuuletinta) kotonaan, olisin takuuvarmasti saanut lämpöhalvauksen viikonlopun aikana.

perjantai 30. heinäkuuta 2010

I Live Here


Näyttelijänä tunnettu Mia Kirshner on julkaissut yhdessä J. B. Mackinnonin, Paul Shoebridgesin ja Michael Simonsin kanssa kirjan "I Live Here" (2008), jossa naiset ja lapset neljästä eri pakolaisryhmästä kertovat tarinansa. Amnesty International on tukenut kirjaa. Massiivinen kirja sisältää itseasiassa neljä erillistä kirjaa, jotka on nimetty paikkojen mukaan: Ingushetia, Burma, Ciudad Juárez ja Malawi. Kirshner matkusti jokaiseen neljään paikkaan ja jokaisessa kirjassa on katkelmia Kirsherin matkapäiväkirjoista.  Myös Simons ja MacKinnon matkustivat osaan näistä paikoista. Kirjat sisältävät suuren määrän raakoja ja surullisia tarinoita, valokuvia sekä paljon erilaista taidetta. Osa tarinoista on tosia, mutta mukana on myös muutama fiktiivinenkin, jotka kuitenkin perustuvat tositarinoihin. Suuri määrä taiteilijoita on ottanut osaa sekä tarinoiden kirjoittamiseen että kirjan kuvitukseen. Kirja sisältää myös muutamia hyvin järkyttäviä ja kamalia valokuvia, joita en todellakaan ole kuvannut tähän postaukseen.


 Ingushetia

Venäjän tasavallan Ingushetian raja sijaitsee lähellä Tsetsenian pääkaupunkia Groznya. Yli 15 tuhatta tsetseenipakolaista asuu edelleen Ingushetiassa, vaikka Venäjä ei enää virallisesti sodi Tsetseniassa. Tuhannet pakolaiset kieltäytyvät palaamasta kotimaahansa, koska pelkäävät yhä turvallisuutensa puolesta. Kirja kertoo joidenkin näiden pakolaisten tarinan.

  Burma

Pakolaisia on paennut Burmasta (nykyinen Myanmar) Thaimaahan jo melkein puolen vuosisadan ajan. Burmassa valtiollista valtaa pitää raaka sotilashallinto. Burman hallitus tunnustaa yli 135 etnistä  ryhmää, joiden joukossa on 6 miljoonaa Karenia, jotka ovat taistelleet jo vuodesta 1949 lähtien saadakseen autonomian.  Moni Kareni on paennut esimerkiksi Kanadaan ja Australiaan, mutta yli satatuhatta elää yhä Burman ja Thaimaan rajalla olevissa pakolaisleireissä. Suuri osa työvoimasta ja seksikaupasta Thaimaassa ei toimisi ilman näiden pakolaisten riistoa. Kirja kertoo tarinoita Kareni-pakolaisista; seksityöläisistä ja lapsisotilaista.

 Ciudad Juárez

Ciudad Juárez sijaitsee lähellä USA:n ja Meksikon rajaa. Se on yksi kansainvälinen huumekaupan keskus, jossa on myös satoja tehtaita (maquiladoras). Vuodesta 1993 alkaen on kadonnut epätavallisen suuri määrä nuoria naisia, joista osa on työskennellyt tehtaissa. Suurin osa (yli 400) on löydetty myöhemmin murhattuina, ja heissä on ollut merkkejä raiskauksesta ja kidutuksesta. Useita on edelleen kateissa. Ketään ei ole saatettu vastuuseen. Kirja kertoo näistä nuorista naisista ja raakuuksista, joita Ciudad Juárezissa tapahtuu.


Malawi

Afrikassa sijaitsevassa Malawissa on pakolaisongelma, joka ei johdu nälänhädästä, sodasta tai luonnonkatastrofista. Malawissa AIDS autioittaa kaupunkeja, tekee lapsista orpoja ja tappaa sairaanhoitajia ja opettajia. Ihmisten on pakko muuttaa etsimään uutta asuinpaikkaa, kun vanhasta ei ole enää mitään jäljellä. Prosenttimäärät HIV-positiivisista ovat epävarmoja, mutta selvää on, että ne ovat moninkymmenkertaiset esimerkiksi Kanadaan ja Yhdysvaltoihin verrattuna. Arkkujen yhä lisääntyvä tarve uhkaa tehdä Malawista puuttoman. Kirja kertoo tositarinan AIDSia sairastavasta nuoresta naisesta ja tämän lapsesta sekä Kacheren vankilan pojista, joista monet ovat AIDS-orpoja. Kirja sisältää myös J.B. MacKinnonin kirjoittaman ja Julie Morstadin kauniisti kuvittaman tarinan lapsen syntymästä kaiken kuoleman keskellä (kuvat kyseisestä tarinasta yllä ja alla).
 
(kaikki kuvat kirjasta)

Tilasin kirjan amazonista ja maksoin siitä 20e, mikä on halpa hinta siihen nähden, miten iso kirja on. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ihmisoikeuksista. Kirja saa itkemään, raivostumaan.. Se ei ole mitään helppoa luettavaa. Hetken taas muistaa, kuinka äärettömän onnekas itse onkaan..

torstai 29. heinäkuuta 2010

Another Likely Story



Muutto on parin päivän päästä käsillä. Ei uudessa kämpässä ole edelleenkään niitä kauniita puulattioita, suuria ikkunalautoja, rosoista tiiliseinää.. Oikeasti en ole nähnytkään kyseistä kämppää omin silmin, vain kuvia ja kuullut sen tarkastaneen ystävän kuvauksen. Voin vielä hetken haaveilla, että siellä näyttäisikin tältä..

(kuvat: decor8, design sponge, tumblr)