Vieraiden Valoon

Viime lauantaina lähdin Jyväskylään Henskiksen luo. Illalla Henskis vei minut Rumaan, joka oli varsin mukava paikka. Katossa roikkuvat lamput lumosivat minut heti, tahtoisin juuri tuollaisen lamppujen meren siihen unelmaloftiini, joka joskus toivottavasti on totta. Sisustukseltaan Ruma oli visuaalista karkkia, toinen toistaan kiehtovampia yksityiskohtia. Oli hiihtohissiä ja saunaa, kaljakoreista tehtyjä tuoleja, katosta roikkuvia maalattuja vessanpönttöjä.. Ihan jokainen yksityiskohta ei kuitenkaan ollut ihan mieleen. Kamerani tekee todellakin kuolemaa, joten kovin montaa otosta illasta tai paikan sisustuksesta ei sinne tallentunut.

Laku-shotit ovat muuten jotain aivan parasta!

Olimme liikkeellä aika aikaisin, jolloin porukkaa ei ollut vielä kovin paljoa. Musiikki oli juuri minun makuuni: The Prodigy, Mew, Muse, Placebo, Bat For Lashes, Gossip, NIN, Florence + The Machine..Tosin Florencea kävin itse pyytämässä ja tanssin sen tullessa kuin viimeistä päivää. En yksinkertaisesti pysty tanssimaan Florencea mitenkään maltillisesti. Valitettavasti illan edetessä paikka alkoi täyttyä yhä nuoremmista ja nuoremmista tyypeistä, ja musiikkikin muuttui tästä syystä omasta mielestäni huonompaan suuntaan. Lähdettiinkin sitten kohtalaisen aikaisin pois ja nukkumaan. Sunnuntaina syötiin aivan liikaa kaikkea hyvää, muun muassa tortilloja, kinkkumuffineja, turkinpippurista mudcakea vaniljajäätelön kera sekä valkosuklaa-kirsikkamuffineja. Ohjeisiin pääsee käsiksi klikkaamalla kunkin herkun nimeä. Herkuttelun lisäksi sunnuntai kului korttia ja Salkkaripeliä pelaamalla sekä leffoja katselemalla. Marianeitikin liittyi seuraan. Maanantaina mentiin kiertelemään kirppareita ja kauppoja. Kiertely jäi tosin aika lyhyeen, koska ulkona ja sisällä oli aivan tukahduttavan kuuma. Hikeä valui pitkin kroppaa lakkaamatta. Jotain tuskaiselta retkeltä sentään sain haaviini.

Aitoa nahkaa olevasta laukusta maksoin 3,50e. Siinä on kantokahva ja irrotettava pidempi hihna.

Vähän enemmän rahaa vaativat nämä kaunokaiset. Olen himoinnut Marimekon
Oiva-sarjan lähes kaikkia astioita niin kauan, että oli jo aikakin ostaa pari omaksi.

Hamstrasin laukkuuni myös pöllö-tiskirätin, pari korttia ja mintunvihreät Fiskarsin sakset. 

Jos Henskiksellä ei muuten olisi ollut Viiletintä (eli tuuletinta) kotonaan, olisin takuuvarmasti saanut lämpöhalvauksen viikonlopun aikana.

Let Me Hear It One More Time

Viime perjantaina suunnattiin auton nokka kohti Poria Bubblen, Lauran ja Marianeidin kanssa. 

 Joku hullu oli kuskina.

Koska Pori Jazz  ei ole "perinteinen" festari niin uskaltauduin laittamaan Edinburghista ostetut korkkarit jalkaan. All Saintsin kukkamekko on myös yksi Edinburghin ostoksista. Jazzeille mentiin tietenkin katsomaan jumalatarta nimeltä Tori Amos. Odoteltiin eturivissä kylmästä hytisten kolme tuntia, joiden aikana tuli  kuunneltua ja katsottua Ricky Tick Big Bandin ja Seun Kuti & Egypt 80 keikat.  Vihdoin tuli se hetki, jota koko päivä oli odotettu: Tori asteli lavalle. Valitettavasti tälläkin keikalla sai kärsiä ns. keikkaidiooteista, mutta sellaiset onneksi unohtuivat aika äkkiä, kun Tori otti lavan haltuunsa. 

Torin keikka ei voi olla mitään muuta kuin täydellisyyttä, ja sitä  tämä totisesti olikin. Vaikka festarisetti oli Torin "omiin" keikkoihin verrattuna lyhyt (kirotut aikataulut!), sisälsi se suurimmaksi osaksi biisejä, jotka saivat minut hymyilemään onnesta ja vaivuttivat transsiin. Kun kuulin "Silent All These Years" biisin alkavan, muu maailma katosi. Oli vain Tori, Bösendorfer ja minä. Olen myös 99% varma, että Tori katsoi ja osoitti juuri minua biisin aikana (koska lauloin & osoitin Toria hymyillen kohdassa "..can I be you for a while"). Ja siinä vaiheessa taisi sydän jättää muutaman lyönnin välistä.  Settilista yllätti minut loistavuudellaan, koska olin varautunut siihen, että en kuitenkaan kuule tiettyjä biisejä. Pessimisti ei katsokaas pety. Toki monia sellaisia biisejä jäi kuulematta, jotka olisin ehdottomasti halunnut Torin soittavan (esim. "Siren" ja "1,000 Oceans"). Mutta en valita, en todellakaan. Ainut mikä ärsyttää, oli setin lyhyys festariaikatauluista johtuen. Tästä johtuen emme myöskään saaneet encorea. Toivotaan, että Tori saapuu vielä Suomeen ihan omalle keikalleen. En osaa sanoa oliko tämä keikka parempi kuin muutaman vuoden takainen Provinssirockin keikka. Osaksi se oli, osaksi taas ei. Keikat olivat kumpikin täydellisiä, mutta kovin erilaisia jo siitä syystä, että Provinssissa mukana oli koko bändi kun taas Jazzeilla Tori soitti soolokeikan. Olen äärettömän onnellinen, että olen saanut kokea molemmat.

Settilista:

Caught A Lite Sneeze

Crucify
Personal Jesus/Body & Soul

Bells For Her

Space Dog
Hey Jupiter
Beauty Of Speed

Silent All These Years 

Girl

Cloud On My Tongue

Precious Things

Take To The Sky


 
(kuvat: 3 marianeiti, 4-9 bubble)

Omat videoni olivat lyhyempiä ja huonolaatusempia etenkin riiikkkkaj'n videoihin (keikan kaikki biisit kuvattu!) verrattuna, joten käytetään näitä parempia:

 Tori, tule jo takaisin <3

Ruisrock 2/2

Sunnuntaiaamuna otimme aurinkoa majapaikkamme takapihalla. Kun bubble vielä grillasi itseään paahtavan kuumassa aurinkossa, keräsin minä kukkia ja vein ne sisälle serkun osaaviin käsiin. Tuloksena syntyi kaunis kukkaseppele, joka ei kuitenkaan pysynyt kauniina kovin kauaa. Se nuupahti alta aikayksikön, mutta pidin sitä silti päässäni koko päivän! Istuimme myös parvekkeella nauttimassa kylmiä virvokkeita :D Majapaikan perheen koiraherrakin olisi halunnut.

Kävelyreitin varrella Ruissalossa oli mielettömän hienoja puihin kiinnitettyjä vaatettuja torsoja. Saavuimme alueelle Chisun keikan aikana. Anniskelualueen sisällä sijaitseva Converse-lava oli ääriään myöten täynnä, joten aitojen sisäpuolelle ei ollut mitään asiaa. Kuunneltiin hiekalla tanssien pari biisiä, jotka sattuivat sopivasti olemaan juuri ne joista pidän: "Sama Nainen" ja "Mun Koti Ei Oo Täällä".

Täytyihän sitten ruokaakin saada. Festariruoka ei näytä kovin houkuttelevalta, mutta nam nam se on hyvää!

Ihmeiden aika ei myöskään ollut ohi: Lauri Tähkä kuulostii hyvältä kesäisessä Ruissalossa! Kyllä se festareilla vaan toimii niinkin paljon, että tanssii ja laulaa mukana, vaikka ei edes tykkää koko bändistä. Syytän auringonpistosta :D

Belle & Sebastianin keikka teltassa oli varsin ihana. Soittivat lähes kaikki biisit, jotka olin toivonut kuulevani. Etenkin "The Boy With The Arab Strap" sai aikaan spontaanin hillittömän ilonkiljahduksen. Ainut asia, mikä jäi harmittamaan oli se, että Flogging Molly soitti rantalavalla samaan aikaan. Missasin sen nyt jo toistamiseen. Ensi vuonna parasta olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan..

 Sitten päälavan otti haltuunsa ruotsalainen The Ark. Laulaminen ja tanssiminen oli tällä keikalla taattua.

Ola Salo ihastutti ja nauratti jälleen kerran loistavilla asuillaan, ilmeillään ja välispiikeillään. Donkkareiden Kalle Ahola muuten miellytti silmää edellisenä iltana, ja saman teki sunnuntaina Ola Salo ilman paitaa.

 Uuden levyn ehdottomasti paras biisi "Stay With Me" kuultiin bubblen ja minun suureksi riemuksi:

 

Regina Spektorin keikka oli omistettu bändin yllättäen menehtyneelle sellistille Dan Cholle. Chon kuolema oli tapahtunut vain päiviä ennen Ruisrockin keikkaa. Ymmärrettävistä syistä keikka oli melko vaisu ja lyhyt. Aivan ihana se oli silti ja sai pari kertaa kyyneliin. Ihailtavaa, että Regina bändeineen silti jaksaa jatkaa kiertuettaan tällaisissa olosuhteissa. Suuri hatunnosto ja kiitos ikimuistoisesta, joskin surullisesta keikasta. Regina soitti suurimmaksi osaksi viimeisimmän levynsä biisejä ja olin onnellinen kuullessani suosikkini siltä:

Varsin surullisista tunnelmista jatkettiin suoraan iloisempiin, sillä juoksimme toiselle puolelle festarialuetta, jotta emme missaisi seuraavan keikan alkua. Koko festareiden ehdottomasti parhaan keikan tarjosikin Florence + The Machine! Ei varmaan tarvitse enää mainita, että ra-kas-tan. Florence on livenä jotain aivan uskomatonta. Jumalainen nainen, sanat eivät riitä. You have to be there.

 

Keikalla kuultiin myös yksi uusi, aivan mieletön biisi "Heavy In Your Arms":

 

 Keikan loppupuolella tullut "Kiss With A Fist" rokkaavalla introlla sai allekirjoittaneen täysin sekaisin..

(kuvat 2-4, 6-15: bubble)

Florencen keikan jälkeen olinkin melko kuollut tauottomasta tanssimisesta, hyppimisestä, riehumisesta, laulamisesta ja huutamisesta. Myös kukkaseppeleeni koki kuoleman. Kuvassa myös kohta kymmenen vuotta hyvin palvellut festarilaukku.

Slashia katsottiin vika biisi, joka sattui olemaan Gunnareiden "Paradise City". Vaikka en Slashista saati Gunnareista pidä, intouduin silti laulamaan ja hyppimään. Keikan jälkeen törmäsin sattumalta ihanaiseen Riinaan, mutta meidän yhteiskuvasta tuli semmoinen, että sitä ei kyllä julkisesti näytetä :D  Riina näytti kauniilta kuten aina, mutta eräs toinen muistutti lähinnä ojasta revittyä mönkiäistä. Suunnitelmissa oli tavata myös Hepa-Neiti, mutta olimme aina eri paikoissa. Ensi kerralla sitten! Nooran juttusilla käytiin päivällä :)

 
Se tuskaisen pitkä kävely pois alueelta taittui jännittävässä maastossa, nimittäin pyöräilijöiden reitillä. Kiitos vielä kaikille ihanille ystäville ja majapaikan tarjonneille sukulaisille älyttömän kivasta viikonlopusta!

Ruisrock 1/2

Nämä Güntherit matkasivat aurinkoisena lauantaina kohti Ruissaloa paahtavassa kuumuudessa.

Perillä tavattiin ihana ystävä. Yhteiskuvaa ottaessa aurinko häikäisi allekirjoittaneen silmiä niin, että toinen piti laittaa kiinni. Päivän ensimmäisestä keikasta vastasi Lapko. Perushyvä keikka, ei mitään ihmeellistä.

Seuraavana pienellä Converse-lavalla soittanut Manna puolestaan rokkasi paljon kovemmin. Ihana!

Välillä kaiken rokkailun ohessa ehti sentään istua, juoda vettä ja syödäkin. Metrilakuja metrilakuja! Joku saattoi ahmia niitä viikonlopun aikana yhdeksän: ananas, sitruuna, kirsikka, metsämansikka, omena-salmiakki x2, vadelma-salmiakki, kirpeä sateenkaari, vaahtokarkki. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että bubble söi kaksi.

Prince Of Assyria sulatti varmasti monien sydämet, ainakin minun. Aluksi herra oli silminnähden jännittynyt, mutta jännitys kuitenkin katosi osaksi keikan edetessä. Bändin jäsenet näyttivät niin hellyyttävän pelokkailta ja hämmästyneiltä huutavan ja kirkuvan yleisön edessä, että heidän hymynsä ja päänpudistelunsa aiheuttivat ainakin minussa lukuisia awwww-reaktioita. "What Ever You Want" avasi yllättäen allekirjoittaneen kyynelkanavat. Niiiin kaunista. Myös uutta materiaalia kuultiin:

Scandinavian Music Group sopi täydellisesti kesäiseen Ruissaloon ja sai tietenkin tanssimaan ja laulamaan. Keikkaa odotellessa muuten ihmeteltiin bubblen kanssa läheisellä rantalavalla yleisön täysin villinnyttä The Baseballsia. Sori vaan, en voi tajuta tai pitää siitä.

 

SMG soitti aika paljon uudempia biisejään, minä olisin toivonut vähän enemmän 

vanhoja. Tuttujen biisien lisäksi kuultiin myös yksi uusi, josta pidin paljon:

Illalla yhden kesän kolmesta "comeback-keikoistaan" soittanut Don Huonot veti päivän kovimman keikan. Siellä toisessa rivissä puristuksissa ei paljon kameraa esiin kaiveltu. Huudettua, hypittyä ja laulettua tuli oikein olan takaa.Tätä kannatti odottaa.

Päivän lopputuloksena kärsinyt ääni, kipeät jalat ja älytön määrä ihoon tarttunutta hiekkaa ja tomua. Kaikesta tuosta huolimatta myös todella hyvä mieli.

(kuvat 1, 4, 5, 7, 8-14 : bubble)

Matkalla pois täytyi levähtää hetkeksi. Ja seuraavana päivänä matka jatkui taas..