"Kahlasit liian syvälle.
Ei ollut vaihtoehtoa/paluuta
myöhemmin muistaisit vain viillot
kasvoille lyövät aallot kuin pahan unen
arpien
tyhjyyden iholla"
Jouluna lahjapapereiden alta paljastui Heli Slungan runoteokset Jumala ei soita enää tänne (2008) ja Varjomadonna (2009). Slunga on vuonna 1982 syntynyt Tervolasta lähtöisin oleva nainen. Pohjoisen kylmyys puhaltaa runoista läpi. Ahmin Slungan teokset heti jouluaaton jälkeisinä iltoina, vahvat sanat imaisivat mukaansa. Sanoja ei turhaan pelätä, mitään kaunistella. Runoissa käsitellään karulla tavalla aiheita ankeasta lapsuudesta ja nuoruudesta, vaikeasta äitisuhteesta aina naiseksi kasvamiseen asti. Osa runoista on raakoja, rohkean seksuaalisia, mutta mukaan mahtuu myös hempeitä valon pilkahduksia kaiken mustan keskelle. Ei ihme, että Slunga saavutti toisen sijan kevään 2007 J. H. Erkon runokilpailussa. Oikeastaan ainut kosketukseni runoihin ennen Slungaan tutustumista oli Sylvia Plath. Slungan Varjomadonna-teoksesta löytyykin runo juuri hänelle - Sylvia Plathille.
Runot on ihania, mutta jostain syystä niitä ei voi lukea paljoa kerralla. Kenties pari, ja sitten niitä pitää tunnustella ja mutustella. Liika runous aiheuttaa ähkyä ja sekavuutta päässä. Ne pääsee paremmin ansaitsemaansa asemaan kun lukee vaikka vain yhden päivässä.
VastaaPoistaKauniita noi, mut suosittelen myös Pentti Saarikoskea ;)
bubble, se on kyllä ihan totta. Mutta juuri sen vuoksi Slungan teoksia tuleekin varmasti luettua monen monina iltoina - vähän kerrallaan.
VastaaPoistaKiitos tästä, runous on ollut aina mulle vaikeata lähestyä, ei tiedä mistä aloittaisi ja minne menisi. Nyt löysin ainakin jotain mikää tuntuu vähän omalta, lähestyttävältä!
VastaaPoistaAnnie Mee: Kiva kuulla. Minullakin on ollut kauan runouden kanssa sama ongelma. Mutta Slunga ja Plath tuntuvat omilta.
VastaaPoista