Let's Be Kids Again

Monissa blogeissa tehdään yhteenvetoa kuluneesta vuodesta 2009. Koska en ole ollut blogimaailmassa vielä kovin kauaa, päätin itse muistella aikaa hieman kauempaa menneisyydestä. Nykyään suurin osa lastenohjelmista on mielestäni aivan kamalaa väkivaltaista soopaa, mutta omassa lapsuudessani oli kymmenittäin loistavia lastenohjelmia, joita katsottiin harva se päivä. Olihan niissäkin osassa väkivaltaa, mutta suurin osa niistä oli kuitenkin "harmittomia" ja opettavaisia. Muistattekos kultaisilta 80- ja 90-luvuilta vielä nämä:

JEM

(Osaan vieläkin ulkoa näitä biisejä)

MAXIE'S WORLD

MY LITTLE PONY

(Lohikäärme Piikki oli mun ehdoton suosikki!)

HALINALLET

(Kuulostaako teistäkin siltä, että Simpsoneiden Bart laulaisi tässä? :D)

SNORKKELIT

 (Kaikki aina luuli, että huijaan tällaisesta ohjelmasta, koska sitä ei vissiin ikinä tullut telkkarista. Mun tädillä oli näitä videokasetilla ja katsoin niitä aina siellä ollessani. Ne oli vähän niinkuin vedenalaisia smurffeja. Tässä vielä ihan suomalaistakin todistusaineistoa)

KUMMIKARHUT

ALFRED J. KVAK

MAIJA MEHILÄINEN

VILI VILPERI

TAO TAO

Näiden lisäksi omaan lapsuuteen kuuluivat myös ohjelmat:

Rölli, Seikkailumetsä, Kaukametsän Pakolaiset, Sandokan, Tohtori Sykerö, Prätkähiiret, He-Man, Turtlesit, Smurffit, Tikun ja Takun Pelastuspartio, Ankronikka, Count Duckula, Nils Holgersson: Peukaloisen Retket, Matka Maailman Ympäri, Bambukarhut, Äly ja Väläys sekä tietenkin ikisuosikit Nalle Puh ja Muumit (joita muuten löytyy hyllystä ainakin 10 dvd:n verran). Varmasti unohdin vielä jotain, sillä niitä lastenohjelmia tuli aivan älyttömästi!

Lapsuudessa tuli katseltua myös jonkin verran animea.  Pikku Naisia -videokasettini katsoin oikeasti puhki. Ääni ja kuva alkoivat reistailla niin paljon, että lopulta video oli vain pakko heittää roskiin. Voi sitä murheen päivää. Muita vain videolla olleita anime-ihanuuksia olivat Candy Candy, Lady Lady ja kaikkien aikojen pelottavin "lastenohjelma" eli Hopeanuoli.

LADY LOVELY LOCKS

Ehdoton suosikkini lapsena oli kuitenkin Lady Lovely Locks! On se edelleenkin. Siinä oli aivan huiput pahikset: Herttuatar Korpinkutri (hoksaattehan :D), Karvapallo ja Takut. Mulla on kaikki jaksot videolla tätä viimeistä lukuunottamatta. Katsokaapa se, jos vain millään jaksatte (jakson pituus oli aina noin 10 min).

Mitä te katsoitte lapsena?

Sininen Hetki

Kävin tänään Marian luona. Päällä oli muuten uusi kukonaskelkuvioinen kaulahuivi, uudet mustat pehmeät lapaset ja vähän aikaa sitten Tunnetilan Ninalta ostetut Dr. Martensin maiharit. Surkeasta säästä huolimatta innostuimme kuvailemaan ulkona. Siellä pyrytti niin, että tuskin näki eteensä ja jalat upposivat polvia myöten pehmeään lumihankeen. Oli meillä siitäkin huolimatta hauskaa. Ilman edes  jokseenkin siedettäviä ja julkaisukelpoisia kuvia ei sieltä pyrystä lähdetty. Onneksi sisällä saatiin kuumaa glögiä ja pipareita.

(Marialta joululahjaksi saatu koru ^__^)

(kuvista 01, 02, 04, 07 & 08 maria_neiti)

Kylmimmästä Kohtaa Vettä

"Kahlasit liian syvälle.

Ei ollut vaihtoehtoa/paluuta

myöhemmin muistaisit vain viillot

kasvoille lyövät aallot kuin pahan unen

arpien

tyhjyyden iholla"

 Jouluna lahjapapereiden alta paljastui Heli Slungan runoteokset Jumala ei soita enää tänne (2008) ja Varjomadonna (2009). Slunga on vuonna 1982 syntynyt Tervolasta lähtöisin oleva nainen. Pohjoisen kylmyys puhaltaa runoista läpi. Ahmin Slungan teokset heti jouluaaton jälkeisinä iltoina, vahvat sanat imaisivat mukaansa. Sanoja ei turhaan pelätä, mitään kaunistella. Runoissa käsitellään karulla tavalla aiheita ankeasta lapsuudesta ja nuoruudesta, vaikeasta äitisuhteesta aina naiseksi kasvamiseen asti. Osa runoista on raakoja, rohkean seksuaalisia, mutta mukaan mahtuu myös hempeitä valon pilkahduksia kaiken mustan keskelle.  Ei ihme, että Slunga saavutti toisen sijan kevään 2007 J. H. Erkon runokilpailussa. Oikeastaan ainut kosketukseni runoihin ennen Slungaan tutustumista oli Sylvia Plath. Slungan Varjomadonna-teoksesta löytyykin runo juuri hänelle - Sylvia Plathille.

This Is A Gift

              

Tänä vuonna olen ollut kiltti. Joulupukin tontut olivat tuoneet ovelle säkillisen paketteja, josta paljastui minullekin monen monta lahjaa. Sain muun muassa runsaasti kuunneltavaa ja luettavaa, herkkuja, koruja ja ihanan kellon. Levyistä ehdottomasti mieluisin oli Florence + The Machinen deluxe-box, joka sisältää 3 levyä ja yhden keikkataltioinnin (dvd). Kirjasen ihanat kuvat saivat minut huokailemaan ihastuksesta.

Myös Landon Piggin uusin levy ihastutti kansitaiteellaan ja

toki myös musiikillisella sisällöllään.

NC2U

Manboyn uusimman sinkun "Nothing Compares 2 U " video on ulkona! Pidän. Paljon. Ihanat värit ja todella paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Katsokaahan video aivan loppuun asti, viime sekunneilla vilahtaa monille tuttu henkilö..

Pins in My Needles

Tänään ulkona paleltiin, mutta sisällä hikoiltiin. Paikka oli
Paradise Tattoo ja hikoilua aiheutti Aken käyttämä tatuointineula.

Bubble halusi piinapenkkiin ensin.

Minä kiipesin tatuointituoliin Bubblen jälkeen.

(kaikki muut kuvat Bubblen kamerasta, paitsi 02 omasta)

Olin henkisesti valmistautunut kovaankin kipuun, mutta onneksi se ei ollut ihan niin kamalaa kuitenkaan. Sattuihan se toki, enkä ihan heti ole menossa uudestaan. Tatuointi tuntui vihlovana kipuna, neulan viiltely iholla ei ollut mikään mukava tunne. Vaikka Bubble joutui istumaan tuolissa puolet pitempään kuin minä, olen vakuuttunut, että eron kompensoi se, että minun tatuointini tehtiin nilkkaan. Nilkka kun on tunnetusti arempi alue kuin yläselkä. Kipu ei myöskään lieventynyt missään vaiheessa, samaa kidutusta se oli joka sekunti :D Mutta hengissä selvittiin! Tatuoinnin näätte vasta sitten, kun se on kunnolla parantunut ja siitä saa tarkan kuvan. Loppuilta kuluu rentoutuen, ihanan sielunsiskoni seurassa karpalolonkeroa ja piparisuklaata nauttien.

Florence + The Machine

Taidan hukuttaa teidät musiikkiin, mutta minkäs sille voi, kun en voi elää ilman sitä. Hyvää musiikkia on maailmassa aivan liikaa. Tällä hetkellä olen aivan hullaantunut Florence + The Machineen. Sen viimeisen sysäyksen tälle tielle antoi Florencen vierailu taannoin Patrick Wolfin keikalla Lontoossa. Mikä ääni tällä naisella on livenä! Ennen sitä olin kyllä pitänyt Florencen musiikista, mutta kummemmin en ollut sitä kuunnellut. Nyt Lungs-levy on kuitenkin soinut viime aikoina erittäin tiuhaan tahtiin. Ihanan musiikin ja lyriikoiden lisäksi Florencen visuaalinen puoli vangitsee. Rakastan kauniita kuvia ja tästä naisesta niitä löytyy vaikka millä mitalla. Aivan hullaantunut olen myös Florencen nettisivuihin. Vanhan näköisiä kuvia, mustetahroja, anatomiaa,puuta, ihania esineitä, vanhoja nukkeja.. Rakastan.

Talvipuutarhaan

Kaksi vuotta sitten Oulun yliopiston Kasvitieteellisessä puutarhassa
näytti joulun aikaan tältä. Onneksi nyt on edes hieman lunta, mutta
voisiko sitä tulla vielä runsaasti lisää, kiitos.

Kun puhutaan talvisista kappaleista, tulevat alla olevat kappaleet aina väistämättä mieleeni (osaa videoista ei todellakaan tarvitse katsoa: miten esimerkiksi nuo Snowflaken videon kuvat liittyvät kappaleeseen?). Toivon jouluaatoksi kinoksittain pehmeää puuterilunta, huurteisen kirpeää pakkasta ja kirkasta tähtiyötä. Silloin laitettaisiin nämä soimaan, paljon kynttilöitä palamaan ja nautittaisiin rauhallisuudesta, kiireisen elämän hetkellisestä pysähtymisestä.

Howard Blake - Walking In The Air

Mew - Snowflake



Björk - Jóga



Björk - Frosti

Danny Elfman - Ice Dance



Patrick Doyle - Harry in Winter

Tori Amos - Garlands

Nightlife

Tällä viikolla on tullut käytyä ulkona syömässä ja juomassa hieman tavallista enemmän. Keskiviikkona juhlistettiin Bubblen valmistumista arkkitehdiksi Pannussa suurella porukalla. Otimme Bubblen kanssa puoliksi legendaarisen Cheese Pan -pannupizzan: aurajuustoa, cheddaria ja mozzarellaa + kaksi valinnaista lisätäytettä. Ja hyvää oli.

Iltaa jatkettiin Kulumassa. Olemme Bubblen kanssa niin monissa asioissa samanlaisia, ettei ollut ihme, että kumpikin tilasi samanlaisen juoman toisistaan tietämättä. Makea kirsikkainen smoothie oli ihanaa.

Perjantaina puolestaan suuntasin muutaman opiskelukaverin kanssa Olimpokseen, Oulun parhaaseen ravintolaan. Se on ravintola, jossa käydään aina, kun perheeni saapuu Ouluun vierailulle. Ja siellä käydään vierailun jokaisena päivänä. Ruoka on todella hyvää, annokset suuria ja palvelu loistavaa. Jos vähänkin pitää välimeren ruuista, niin Olimpos on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka kaikille Oulussa vieraileville - tai asuville.

Iltaa jatkettiin vielä Graalissa. Ensimmäistä kertaa
muuten join breezerin lasista jäiden kera. Granaatti-
omena oli tietenkin valintani. Tajuttoman hyvää.

mekko - Camden Market (London), paita - H&M, korvikset - Claire's

Viikko piti tietenkin vielä eilen päättää lembibaariin eli
45 Specialiin. Koruni livahti jossain vaiheessa iltaa
vahingossa lasiin uimaan. Se varmaan kaipasi viilennystä
rankalta tanssimiselta.

Juhlinnan jälkeen on hyvä hiljentyä rauhassa

viettämään itsenäisyyspäivää, sytyttää kynttilä

ja käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan Linnan juhlia.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Painter

Joskus aikoinaan maalattu sähkönsininen ja kimaltava puukehys löytyi kaapin perukoilta ja sai uuden ilmeen. Hiekkapaperin, mustan sekä ruskean akryylimaalin avulla se muuntautui uudeksi yksilöksi. Se halusi olla vanhan ja kuluneen näköinen. Sisälleen se sai mustalla ohutkärkisellä kynällä ja vesivärikynillä tehdyn kuvan Tulppaanasta. Tulppaana esiintyy Tove Janssonin ihanassa kirjassa Muumit ja suuri tuhotulva.

Alla oleva taulu on lojui keskeneräisenä kuukausia. Lopulta se valmistui ja löysi tiensä seinälle, sängyn yläpuolelle. Taulun teksti on Tori Amosin kappaleesta Strange. Tuotos ei suinkaan ole omasta päästä, vaan tätä kuvaa on käytetty mallina. Osa taulusta onnistui hyvin, osa ei. Mutta kelpaa minulle ensimmäiseksi "oikeaksi" maalaamakseni tauluksi.

Manna @ 45 Special

Eilisilta kului 45 Specialissa Mannan keikalla. Pienet tekniset ongelmat eivät ainakaan minua juuri haitanneet. Keikka oli hyvä ja tanssittua tuli tarpeeksi. Itse Manna oli kaunis ja aivan mielettömän mukava tyyppi! Kotiin matkusti mukana Truth Song -sinkku, jonka ihana Manna antoi köyhälle opiskelijalle hieman halvemmalla. Mannan uusi levy poikkeaa esikoislevystä siinä, että tällä kertaa biiseistä vastaa yksinomaan Manna itse. Soundi on myös rosoisempi ja riisutumpi. Me like, joten tällä viikolla taitaa olla asiaa levykauppaan. Asiaa voisi olla myös kampaajalle: etuhiukseni alkavat olla niin pahasti silmillä, ettei niiden alta kohta enää näe mitään.

Allekirjoittanut oli liikkeellä mustavalkoisessa asussa:
paita - Gina Tricot, hame - Primark, sukkikset - Topshop,
kengät - Skills, koru - Anne-Julie Aubry

Lopuksi pätkät ehdottomista suosikkibiiseistä keikalla:

Skin of a Slytherin

En voinut vastustaa kiusausta.. lähdin kauppaan hakemaan ruokaa, mutta reissulta tarttui mukaan myös Harry Potter and the Half-Blood Prince -dvd. Siinähän yli kaksi tuntia sitten vierähti, lähinnä Tom Feltonin näyttelemää Draco Malfoyta kuolatessa. Pidän kuudennesta Potter-elokuvasta ja -kirjasta siinä mielessä aiempia enemmän, että Draco ei ole enää se yksiulotteinen hahmo, joka on läpikotaisin paha. Dracosta alkaa löytyä muitakin puolia, jopa herkkyyttä. Draco joutuu näyttelemään elämässään osaa, jota ei itse ole valinnut. Hahmon moniulotteisuuden lisäksi Tom Felton Dracona näyttää syötävän ihanalta..

Syötävän ihanalta herra näyttää myös tosielämässä. Lisäksi yhdennäköisyys Patrick Wolfin kanssa on ajoittain vähintäänkin hämmentävä. Noiden kahden täytyy olla jotain sukua. Kaiken lisäksi tämäkin herra osaa laulaa, vaikka ei mielestäni lähelle Patrickin tasoa ylläkään. Tässä on nyt mennyt sen verran aikaa herran kuvia (etenkin kahta heti alla olevaa kuvaa) katsellessa, että pian alkaa olla vaarana, että näppäimistölle valuva kuolalammikko aiheuttaa minulle kohtalokkaan sähköiskun. Voisi olla hyvä idea alkaa valmistautua illan keikkaa varten, joka muuten alkaa jo noin tunnin päästä. Siitä lisää huomenna.

Orange Crush

Aamulla kello 07:30 astuimme Bubblen kanssa sisään
ihanan lämpimään Puistolan Deliin aamupalalle. Vielä
tähän aikaan aamusta ei oltu ihan pirteällä päällä.

Maukas täytetty croissant ja raikas tuorepuristettu
appelsiinimehu tekivät ihmeitä ja päivä lähti käyntiin.

"Bleeding Heart" -paita Threadless, hame Primark, kengät Skills