A Sail

Viikonloppuun Jyväskylässä sisältyi sadetta, auringonpaistetta, elokuvia, keikkoja, shoppailua, ruokaa ja ennen kaikkea ihania ystäviä. Mutta minä kuvasin jotain aivan muuta.

A weekend in Jyväskylä  consisted of rain, sunshine, movies, gigs, shopping, food and above all lovely friends. But I photographed something entirely different.

Valtari Hour

 

Sigur Rósin maailmanlaajuinen Valtari Hour -tapahtuma oli tänään. Kello 19:00 klikkasin itseni islantilaisten nettisivuille ja aloitin uuden albumin kuuntelemisen. Viimeisen biisin aikana päätin ikuistaa kameraan jotain kuunteluhetkeen liittyvää, bändi kun kehoitti ihmisiä twiittaamaan kuvan paikasta, jossa he kuuntelevat albumia. Kuvauksen kohteeksi päätyi ihana bambini, joka loikoili siinä huoneessa, jossa kuuntelin Sigur Rósin uutta mestariteosta.

The worldwide Valtari Hour -event by Sigur Rós was today. At 19:00 I clicked myself onto their website and started listening to the streaming of their new album. When the last track was playing I picked up my camera and decided to commemorate the event by taking a picture. The band had requested people to tweet pictures of the place they were listening to the album. So, I took a picture of my lovely bambi who was in the room while I was listening to this new masterpiece by Sigur Rós.

Winter Ghosts

Napsaisin nämä kuvat, hyvin nopeasti, tänä talvena Jyväskylässä, kun elohopea laski lukemiin -30.

 

These were taken, very quickly, this winter in Jyväskylä in - 30 degrees Celsius.

Tässä Lepää Tuhkaa, Tomua, Ei Mitään

 

"Hän vaelsi huoneessa ja mietti, miten voi erota sellaisesta, jonka kanssa ei edes seurustellut".

Luin muutama viikko sitten Laura Honkasalon kirjan Tyttökerho. Pidin siitä aivan valtavan paljon, toisin sanoen rakastin sitä ja siitä tuli kertaheitolla yksi suosikkikirjoistani. Tyttökerho on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Honkasalolta. Seuraavaksi aion tarttua romaaniin nimeltä Eropaperit ja luulen, että muu Honkasalon tuotanto seuraa perässä. Tyttökerho on tiivistetysti sanoen tarina kolmen naisen, Tuulin, Nupun ja Katrin, ystävyydestä ja siitä miten elämä ja varsinkin rakkaus voi muuttaa ihmistä ja näiden välistä ystävyyttä. Kirjan keskiössä on sen kertoja Katri ja tämän tuhoon tuomittu suhde Miloon, mieheen joka haluaa kaiken, ja samalla ei mitään.

Viehätyin suunnattomasti varsinaisen tarinan sekaan ujutetuista mielikuvista, joissa Katri  kuvittelee itsensä vanhana naisena, noitana ja vertaa rakastumista eksymiseen, vangiksi joutumiseen. Jostain syystä olen aivan pienestä pitäen viehättynyt noituudesta, olivathan kaksi lempikirjaani lapsena Annami Poivaaran Pikkunoita Känkkäränkkä ja Otfried Preusslerin Pikkunoita. Minä en osaa kirjoittaa kirjoista, elokuvista enkä musiikista mitään hienoja analyyseja, mutta tahdon siitä huolimatta jakaa ne vaatimattomat sanat, joita minulla on sanottavana.

"Hän olisi noita, joka asui kukonjalkaisessa mökissä kylän laidalla, hän piirtäisi lumotulla tikarilla ympyrän, sen sisällä hän olisi turvassa, hän vääntäisi naakoilta niskat nurin ja keittäisi luujauhosta taikalientä, hän tekisi mustia lamppuja ja lukisi loitsuja eikä muistaisi enää, miten surullinen oli ollut. Mustista lampuista nousisi sakea savu ja hän istuisi puun oksalla, unohtaisi, olisi onnellinen ja puhaltaisi kukkopilliin, keinuisi kohti taivasta, hänellä olisi paljaat naarmuiset jalat, kyynärpäissä ruskeita tahroja voikukan maidosta ja hiukset palmikolla.." 

 

A couple of weeks ago I read a book called "Tyttökerho" by the Finnish author Laura Honkasalo. I liked it tremendously. It's the first one I've read of Honkasalo's books and I'm planning on reading more. The book is a story about the friendship between three women, about their lives, relationships and love and how things can easily change. Excerpts from the book are obviously in Finnish only, sorry.

Come Pick Me Up

 

Lainaan suoraan Junea, joka tiivisti Lontoon reissumme olennaisesti tähän yhteen lauseeseen:  

"Neljä päivää pitivät sisällään kaatosadetta, auringonpaistetta, pianon soittoa ja laulantaa pitkin katuja, kahvitteluhetkiä, epäonnistuneita piknikkejä, palkan tuhlausta, fanityttöhyperventilointia, monen monta valokuvaa, kyyneltulvan Ryan Adamsin konsertissa sekä mustelmia ja takkuisia hiuksia Placebon keikalla".

Lupaan palata reissuun vielä tarkemmin, kun saan kuvia toiselta osapuolelta ja aivoni muodostavat jonkinlaisia järkeviä lauseita. Kuvituksena muutamia satunnaisia otoksia kaupungin rosoisista pinnoista.

I'm quoting June who summarized our trip to London in this one sentence:  

"Four days were full of heavy rain, sunshine, playing the piano and singing aloud on the streets, coffee moments, picnics that went all wrong, spending too much money, hyperventilating because of fangirlism, lots of photographs, a flood of tears at Ryan Adams' concert and bruises and messy hair at Placebo's gig".

I promise to tell you more about the trip when I've gotten some pictures from June and my brain is able to form some comprehensible sentences. Here's some random pics from the city's rough surfaces.