sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Tässä Lepää Tuhkaa, Tomua, Ei Mitään

 Tyttökerho

"Hän vaelsi huoneessa ja mietti, miten voi erota sellaisesta, jonka kanssa ei edes seurustellut".


Luin muutama viikko sitten Laura Honkasalon kirjan Tyttökerho. Pidin siitä aivan valtavan paljon, toisin sanoen rakastin sitä ja siitä tuli kertaheitolla yksi suosikkikirjoistani. Tyttökerho on ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Honkasalolta. Seuraavaksi aion tarttua romaaniin nimeltä Eropaperit ja luulen, että muu Honkasalon tuotanto seuraa perässä. Tyttökerho on tiivistetysti sanoen tarina kolmen naisen, Tuulin, Nupun ja Katrin, ystävyydestä ja siitä miten elämä ja varsinkin rakkaus voi muuttaa ihmistä ja näiden välistä ystävyyttä. Kirjan keskiössä on sen kertoja Katri ja tämän tuhoon tuomittu suhde Miloon, mieheen joka haluaa kaiken, ja samalla ei mitään.

Lietettä ja levää

Viehätyin suunnattomasti varsinaisen tarinan sekaan ujutetuista mielikuvista, joissa Katri  kuvittelee itsensä vanhana naisena, noitana ja vertaa rakastumista eksymiseen, vangiksi joutumiseen. Jostain syystä olen aivan pienestä pitäen viehättynyt noituudesta, olivathan kaksi lempikirjaani lapsena Annami Poivaaran Pikkunoita Känkkäränkkä ja Otfried Preusslerin Pikkunoita. Minä en osaa kirjoittaa kirjoista, elokuvista enkä musiikista mitään hienoja analyyseja, mutta tahdon siitä huolimatta jakaa ne vaatimattomat sanat, joita minulla on sanottavana.

"Hän olisi noita, joka asui kukonjalkaisessa mökissä kylän laidalla, hän piirtäisi lumotulla tikarilla ympyrän, sen sisällä hän olisi turvassa, hän vääntäisi naakoilta niskat nurin ja keittäisi luujauhosta taikalientä, hän tekisi mustia lamppuja ja lukisi loitsuja eikä muistaisi enää, miten surullinen oli ollut. Mustista lampuista nousisi sakea savu ja hän istuisi puun oksalla, unohtaisi, olisi onnellinen ja puhaltaisi kukkopilliin, keinuisi kohti taivasta, hänellä olisi paljaat naarmuiset jalat, kyynärpäissä ruskeita tahroja voikukan maidosta ja hiukset palmikolla.." 
 
Sulla on aina mut

A couple of weeks ago I read a book called "Tyttökerho" by the Finnish author Laura Honkasalo. I liked it tremendously. It's the first one I've read of Honkasalo's books and I'm planning on reading more. The book is a story about the friendship between three women, about their lives, relationships and love and how things can easily change. Excerpts from the book are obviously in Finnish only, sorry.

6 kommenttia:

  1. Heiij, tää kirjahan kuullostaa mielenkiintoiselta!:) Kiitos vinkistä, taisin löyttää kesälomalle luettavaa.^^

    VastaaPoista
  2. Mun on pitänyt lukea toi niin kauan, kiitos muistutuksesta, pinnaan sen tästä saman tein.

    Eropaperit olivat avioerolapselle aika rankkaa luettavaa. En itse pitänyt kirjasta, mutta kaverini taisi kehaistakin sitä. Sinun lapsesi eivät ole sinun on myös Honkasalon kirja, joka kannattaa lukea mikäli olet kirjailijasta innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! Juu, myös tuo "Sinun lapsesi eivät ole sinun" on lukulistalla :)

      Poista
  3. Oi tartteepa ottaa lukuun. Ainoastaan just Sinun lapsesi eivät ole sinun on tullut luettua häneltä ja sitten jäänytkin kirjailija unholaan. Eropaperit jäi väliin juuri avioerolapsuuden takia, välillä kun yhä kipeä aihe, mutta tämä vaikuttaa kiinnostavalta! Ihana tuo noitakuvaus. Nimim. noitanainen ^^
    -O

    VastaaPoista