Edellisestä postauksesta on näköjään kulunut taas ikuisuus. Pitkäaikaisen burn outin ja masennuksen vuoksi ei ole ollut energiaa oikein tehdä mitään luovaa. Se asia on toivottavasti pikkuhiljaa muuttumassa. Tänä(kin) vuonna vietin kesälomallani kesä-heinäkuun vaihteessa viikon Berliinissä. Reissun kohokohta ja varsinainen syy oli Pusciferin keikka. Olin tällä kertaa kaukana lavasta, ja ihan parhaalla paikalla mitä tulee näköyhteyteen lavalle sekä vapaaseen tilaan ympärillä. Kovin lähelle lavaa en olisi edes päässyt, sillä jono keikkapaikalle ennen ovien avaamista oli jo melkoinen, kun kävelin paikalle. Keikkapaikka oli onnekkaasti aivan airbnbn-kämppäni lähellä. Keikka itsessään oli mahtava ja kaksi ehdotonta lempibiisiäni (Horizons & The Humbling River) soitettiin! Berliinissä kokeilin muutamaa uutta paikkaa tuttujen suosikkien lisäksi. Erityismaininnan ansaitsee Le Bonin Eggs Benedict avokadolla, joka oli niin hyvää, että melkein nuolin lautaseni.
Tällä reissulla pääsin vihdoin myös Potsdamiin asti, joka sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Berliinistä. Minun on pitänyt mennä sinne jo useamman vuoden ajan, mutta ikinä en muka ole ehtinyt. Onneksi menin nyt. Kävi välittömästi selväksi, että yksi päivä Potsdamin näkemiseen ei riitä mihinkään. Sinne on ehdottomasti mentävä takaisin seuraavan Berliinin reissun yhteydessä. Ehdin nähdä lähinnä vain Sanssoucin palatsin, puiston ja sen ympäristön. Hieman syrjässä oleva, vuonna 1858 rakennettu Schloss Lindstedt oli suosikkini. Alueella ei ollut ketään muita kuin minä ja kaksi kissaa, joten sain kuvailla aivan rauhassa. Potsdamissa kului kokonainen päivä ja olinkin takaisin kämpälle päästyäni aivan puolikuollut. Tätä ei yhtään helpottanut se, että myöhäisen illallisen jälkeen matka kämpälle oli yhtä helvettiä. Kännykästäni loppui akku illallisen aikana, mutta reitin kämpälle piti olla todella helppo yhden vaihdon metromatka. Niinhän se olisi ollutkin, jos matkalla ei olisi ollut joka käänteessä katkoksia usealla metrolinjalla joidenkin korjaus- ja tietöiden vuoksi. Noin 20 minuutin matka kesti lopulta puolitoista tuntia ja sisälsi vähintään kuusi vaihtoa. Voin kertoa, että siinä meinasi uskoa loppua kesken. Loppureissusta jouduinkin sitten lojumaan kaksi kokonaista päivää sängyn pohjalla flunssan vuoksi. Onneksi pysyin terveenä sentään suurimman osan reissusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti