Vajaa viikko Pariisissa ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Saavuimme ystävän kanssa Pariisiin myöhään illalla. Olimme vasta matkalla lentokentältä Airbnb-asunnollemme, kun ystävältäni varastettiin metro-asemalla lompakko. Rahat ja kortit menivät, mutta onneksi passi säästyi. Reilu tunti ensimmäisestä yöstä Pariisissa vierähti kolmannentoista kaupunginosan poliisiasemalla. Englantia puhuva poliisimies oli onneksi ystävällinen. Oli jonkin verran helpompi nukkua, kun oli tehty kaikki, mitä tapahtuman jäljiltä saattoi itse tehdä: rikosilmoitus, korttien sulkeminen sekä tietenkin äidille ilmoittaminen, ja pyyntö siirtää rahaa ystävän tilille. Emme kokeneet loppumatkan aikana enää yhtä suuria vastoinkäymisiä, mutta pieniä tiputeltiin tiellemme tuon tuostakin. Yleisesti ottaen sää Pariisissa oli hieman liian läkähdyttävä, palvelu monissa ravintoloissa / kahviloissa luokattoman huonoa ja useat paikat antikliimaktisia. Yhtenä päivänä jonotimme katakombeihin kolme ja puoli tuntia. Tarkoitus oli lähteä pois, jos jonottaminen kestäisi yli tunnin, mutta jotenkin aikaa vierähti huomaamatta niin paljon, ettemme enää halunneet poistua jonosta. Louvreen jonottamista ilman lippuja emme edes harkinneet, mutta kävimme ihastelemassa massiivista rakennusta ulkopuolelta.
Lensimme Pariisista vielä pariksi päiväksi Prahaan. En ollut muistanut vaihtaa valuuttaa, joten pienessä paniikissa päädyin tekemään sen lentokentällä. Kerroin meneväni Prahaan ja tarvitsevani Tsekin valuuttaa. Vasta lentokoneessa aloin katsoa saamaani valuuttaa hieman tarkemmin. Ei, en ollut saanut Tsekin korunaa vaan Kroatian kunaa. Ilmeisesti ranskalaiset eivät tiedä, mitä valuuttaa Tsekeissä käytetään. Onneksi olen menossa Kroatiaan ensi vuonna, joten rahanvaihto ei mennyt täysin harakoille, mutta heitti se silti loppumatkaksi lisää kapuloita rattaisiin. Vaikka Pariisi oli hyvin kaunis ja näimme muutamia todella upeita juttuja - joista kerron kyllä myöhemmin - jäi päällimmäiseksi fiilikseksi kuitenkin se, että en kaipaa takaisin. Ilman matkatunnelman latistavaa varkautta fiilis saattaisi olla toisenlainen. Nyt parin viikon jälkeen valokuvia katsellessa kaupungista ei kuitenkaan enää välity niin negatiivinen kuva. Ainakin käteen jäi tukku kauniita kuvia, ja niitä ihaniakin muistoja. Paljon jäi vielä kokematta, joten ehkä jonain päivänä palaan.
My trip to Paris did not exactly go as planned. My friend's wallet got stolen on our way from the airport to our Airbnb-accommodation. As a consequence we spent an hour that very first night in Paris at a local police station giving a deposition. The theft cast an unwelcome and unpleasant shadow over the rest of the trip, and though we didn't encounter anymore quite as big misfortunes as that, there were lots of little inconveniences almost every day. In light of all these events our opinion of Paris formed out to be not a very positive one.
Of course there were a few truly awesome things in Paris which I will get back to later on. We were quite happy to fly off to Prague after a week, but the French managed to screw up something at the airport as well. I hadn't heard much good about the CDG-airport so when everything actually went pretty smoothly I should've known that something was still bound to happen. I'd forgotten to change currency for Prague so in a bit of a panic I did it at the airport. I said I was going to Prague and needed Czech currency. We were already on the plane when I examined more closely the money I'd gotten. It was wrong. I had in fact been given Croatian currency. Apparently Croatia and Czech are the same for French. At that point I was pretty much just laughing it off but it did complicate things yet again. Luckily I'm going to Croatia next year so the exchange wasn't a total disaster. So much of Paris was still left undiscovered so I might return there some day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti