torstai 29. syyskuuta 2016

Carrion Flowers Growing From Repeated Crimes




Patarei_9_2016-4




Vierailin viime lauantaina ystävän kanssa Patarein hylätyssä vankilassa Tallinnassa. Venäjän keisari Nikolai I rakennutti Patarein alun perin merilinnoitukseksi 1800-luvulla. Linnoitusta rakennettiin 12 vuotta ja se valmistui vuonna 1840, mutta menetti pian puolustuksellisen merkityksenä sotilasteknologian nopean kehityksen myötä. Patarei palveli merilinnoituksena reilut kaksikymmentä vuotta. Tuona aikana tykistö ampui ainoastaan yhden laukauksen, joka ei edes osunut kohteeseensa. Paikka jälleenrakennettiin vuonna 1867 armeijan parakkitiloiksi. Viron itsenäistyttyä vuonna 1918 armeija käytti Patareita armeijatarvikkeiden varastona, sillä jo tuolloin paikkaa pidettiin ihmisille sopimattomana kosteuden ja homeen vuoksi. Viron hallitus päätti kuitenkin muuttaa Patarein vankilaksi vuonna 1920, sillä Tallinnassa ei ollut ollut lainkaan vankilaa sitten Venäjän helmikuun vallankumouksen (1917) ja ensimmäisen maailmansodan lopun, jolloin kaksi Tallinnassa sijainnutta vankilaa oli poltettu maan tasalle. Vankilana Patarei toimi vuoteen 2002 asti, myös Viroa miehittäiden Natsi-Saksan (1941-1944) ja Neuvostoliiton vallan aikana (1940-1941, 1944-1991).


Vuodesta 2007 lähtien Patarein alue on ollut Viron valtion omistaman AS Riigi Kinnisvaran hallinnoima kulttuuripuisto. Me kiertelimme Patarein vankilamuseossa ensin vapaasti (pääsylippu 2,-) ja sen jälkeen vielä opastetulla kierroksella (8,-), sillä oppaan kanssa pääsi vankilassa sellaisiin paikkoihin, joihin ei muuten pääse. Patarei suljetaan yleisöltä 7. lokakuuta 2016, joten onneksi ehdin nähdä sen ennen sulkeutumista! Patarein tulevaisuudesta ei ole tarkkaa tietoa, aika näyttää mitä alueelle ja massiiviselle rakennukselle lopulta tapahtuu. 




Patarei_9_2016-2
Patarei_9_2016-20
Patarei_9_2016-44
Patarei_9_2016-32
Patarei_9_2016-45
Patarei_9_2016-35Patarei_9_2016-48



Opastetulla kierroksella kuulimme paljon Patarein historiasta ja vankilan karusta arjesta. Sana "karu" ei kuitenkaan riitä kuvailemaan vankilan kauheuksia, kidutus lienee parempi termi. Kurjimmat olot vankilassa oli Neuvostoliiton vallan aikana. Patareissa oli tilaa noin tuhannelle vangille, mutta pahimmillaan vankilan muurien sisälle oli ahdettu reilusti yli 4000 vankia. Sellit oli yleensä mitoitettu kuudelletoista henkilölle, mutta niissä saattoi silti olla jopa kuusikymmentäkin vankia. Lienee sanomattakin selvää, että nukkumapaikkaa ei riittänyt kaikille. Vankien välinen hierarkia määräsi sen, missä kukin vanki nukkui. Vähempiarvoisin joutui nukkumaan vessan (reikä lattiassa) vieressä, siivoamaan sen muiden jäljiltä käsin ja antamaan seksuaalisia palveluksia ylempiarvoisille, jotka nukkuivat sängyissä parhailla paikoilla. Ilmanvaihto selleissä oli olematonta, joten haju niissä oli kuvottava. Päivällä vangit eivät saaneet nukkua. Ulkoilua ahtaissa kopeissa sisäpihalla oli vain tunnin verran päivässä eivätkä vangit saaneet puhua keskenään. Ystävät erotettiin toisistaan täysin. Ruokaa tarjottiin vähän. Kerran viikossa vangit pääsivät pesulle. Aivan pesutiloja vastapäätä sijaitsi matala, punaseinäinen teloitushuone, jossa viimeinen teloitus tehtiin vuonna 1991. Pesulle mennessään vanki ei tiennyt, että joutuukin peseytymisen sijasta teloitettavaksi. Vanki ohjattiin pesutilojen sijaan viereiseen huoneeseen, jossa hänelle kerrottiin, että hänet teloitetaan nyt. Vangin päähän laitettiin pussi ja sitten hänet ammuttiin. Tuossa pienessä huoneessa tehtiin arviolta 800 teloitusta. Toisessa rakennuksessa teloituksia tehtiin hirttämällä.


Elinolot vankilassa olivat niin karmivat, että moni vangeista vahingoitti itseään - katkaisemalla sormensa tai varpaansa, puhkaisemalla keuhkonsa tai juoksemalla useita kertoja päin kahden metrin paksuista seinää - jotta pääsisi parempiin oloihin sairaalaosastolle. Hoitajia ja lääkäreitä pidettiin erittäin suuressa arvossa. Jos joku vangeista hyökkäsi hoitohenkilökunnan kimppuun, asettuivat muut vangit hyökkääjää vastaan. Vierailu Patareissa - etenkin teloitushuoneessa - oli ahdistava, mutta silti ehdottomasti Tallinnaan matkustamisen arvoinen. Lisää kuvia vankilasta on vielä tulossa..




Patarei_9_2016-52
Patarei_9_2016-54
Patarei_9_2016-51
Patarei_9_2016-29
Patarei_9_2016-36




Last Saturday I visited the abandoned prison Patarei in Tallinn with a friend. Patarei was originally built as a sea fortress by  the order of Russian Emperor Nicholas I. It took 12 years to build and was completed in 1840. The fortress was never really used for its intended purpose because warfare strategy had changed during the time it took to build it. In 1867 it was reconstructed to barracks. When the Russian tsar power collapsed Patarei's function changed yet again. From 1920 to 2002 Patarei served as a prison during various regimes (Nazi-Germany occupation in 1941-1944, Soviet occupations in 1940-1941 and 1944-1991). From 2007 Patarei has been managed by Riigi Kinnisvara AS and the fortress complex houses the Prison Museum. It's possible to visit Patarei independently (admission fee 2,-) or take a guided tour of the place (8,-). As of 6th October 2016 Patarei will be permanently closed down so these are the last moments to see the place! The future of Patarei is not clear and what will eventually happen to the place will remain to be seen.



During the guided tour we heard a lot about Patarei's history and what life was like in the prison. Life was extremely rough there, torturous, especially during the Soviet occupation. The prison was intended for a little over thousand prisoners but in the worst times it actually housed over four thousand prisoners. The cells were usually meant for sixteen people but there could be as many as sixty prisoners in there. That meant there wasn't a place to sleep for everyone. Hierarchy among prisoners determined where each one slept. The most "worthless" one had to sleep next to the toilet (a hole in the floor), clean it up after the others and perform sexual favors for the superior prisoners. Ventilation in the rooms was nonexistent so the smell was horrendous. The prisoners were not allowed to sleep during the day. Food was scarce. For one hour a day prisoners were allowed outside to pace in small concrete "rooms" in silence and once a week they got to wash themselves. Adjacent to the washing area was a low, red-walled room where approximately 800 prisoners were executed. The last execution took place in 1991. Prisoners didn't know about their execution beforehand. They were just taken to the room and told that they were going to be executed then and there. After that a bag was put over their head and they were shot. The room with the red walls was not the only place where people met their end in the hands of their captors. In another building people were executed by hanging. 


Living conditions in the prison were so horrible that some of the prisoners hurt themselves - punctured their own lungs or cut of their fingers or toes - to get to the hospital ward where the conditions were better. Nurses and doctors were greatly appreciated and if a prisoner attacked a doctor or a nurse other prisoners would ward off the attacker. Visiting Patarei was very distressing but definitely worth the trip to Tallinn. More photos of the prison still to come.. 



keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Oh Hale Yes!







Yhtenä syynä hiljaiselolle on herra nimeltä Tyler Hoechlin, joka varasti sydämeni totaalisesti. Katsoin Teen Wolfin neljän ensimmäisen kauden 61 jaksoa vajaassa kahdessa viikossa. Hoechlinin esittämä Derek Hale loikkasi välittömästi kaikkien aikojen lempihahmojeni kärkeen. Muita suosikkejani sarjassa ovat Stiles Stilinski (Dylan O'Brien), Peter Hale (Ian Bohen) ja Isaac Lahey (Daniel Sharman). Parasta sarjassa on ehdottomasti Derekin ja Stilesin välinen dynamiikka (Cousin Miguel Juarez). Tyler/Derek on sekoittanut aivoni niin perusteellisesti, että jos haluat lukea sarjasta enemmän, ohjaan sinut ihanan sielunsiskoni kirjoituksen äärelle, jonka allekirjoitan viimeistä sanaa myöten. Onko siellä ruudun toisella puolella muita obsessoituneita?



There's a perfectly good reason for the past few weeks' silence. That reason is called Tyler Hoechlin, a man that completely stole my heart. I watched four seasons (61 episodes) of  Teen Wolf in less than two weeks. Derek Hale (Tyler Hoechlin) became one of my all-time favorite characters in a heartbeat. My other favorite characters in the series include - obviously - Stiles Stilinski (Dylan O'Brien), Peter Hale (Ian Bohen) and Isaac Lahey (Daniel Sharman). The dynamic between Derek and Stiles (Cousin Miguel Juarez) is just the best thing ever! I'm so intoxicated by Tyler/Derek that I can't really write anything sensible about the series. Instead I direct you to an article written by a dear friend of mine who shares my obsession with Tyler/Derek. Any others out there?



P.S. Aloitin sarjan katsomisen alusta heti uudestaan... / Started the series from the beginning again...



maanantai 5. syyskuuta 2016

In The Morning Dew



September_2016-3



Sunnuntaina päivä valkeni kauniin sumuisena ja kasteisena. Vedin luonnon huumaavaa sateen jälkeistä tuoksua syvälle keuhkoihin, ja vain seisoin hetken takapihan kuistilla silmät kiinni. En siis omallani, sellaista ei valitettavasti ole. Vietin viikonlopun vanhempien luona, jotka saivat minut jopa metsään puolukoita noukkimaan. En ole käynyt puolukassa vuosiin hirvikärpäskammon vuoksi. Suostuin sillä ehdolla, että jos ainutkin hirvikärpänen löytyy päästäni, vanhemmat joutuvat maksamaan sadan euron sakon. En rikastunut, mikä on sinänsä hyvä asia, sillä kammottavaakin kammottavampia hirvikärpäsiä ei siis löytynyt. Saimme melko runsaan puolukkasaaliin jo tunnin noukkimisella ja seuraavana päivänä osasta taiottiin herkullista vispipuuroa. Viikonloppu oli luonnon ihmeiden lisäksi täynnä lautapelien pelaamista sekä yhdessäoloa perheen ja sukulaisten kanssa. Eikä rakkaiden kissojen - Kaapon ja Kertun - paijausta sovi unohtaa! Sain napattua puussa loikoilevasta Kaaposta kuvan ennen kuin se livahti vikkelästi kameraa karkuun. Kerttu onkin nähty täällä jo aiemmin.



September_2016-14
September_2016-9
September_2016-16




September_2016-18
September_2016-11
September_2016-1



There was amazing morning dew last Sunday and that intoxicating smell of nature after the rain. I spent the weekend at my parents' and they actually got me to go collect lingonberries with them. I haven't been in the woods to collect berries in years because of my fear of deer flies. I agreed to go on one condition: if even one deer fly would be found in me my parents would have to pay a hundred euro fine. I didn't get the money which is actually good because it meant there weren't any deer flies. Instead there were lots of other nice things last weekend like playing boardgames and petting the darling cats Kaapo and Kerttu. I managed to get a shot of Kaapo while he was hanging out in a tree on the front yard. Kerttu's been seen here before.