And So We Crumble

Barrandovské terasy on - tai oli - ravintolan, kahvilan, aulabaarin ja uima-altaan sisältävä rakennuskompleksi Prahan eteläpuolella. Barrandovské terasyn omistaja Václav M. Havel palkkasi arkkitehti Max Urbanin suunnittelemaan rakennuksensa San Franciscossa sijaitsevan Cliff House -ravintolan kaltaiseksi. Barrandovské terasy avasi ovensa vuonna 1929 ja sulki ne kommunistien aikakaudella (1948-1989), mistä asti se on lojunut hylättynä Vtalva-joen yläpuolelle kohoavalla kukkulalla. Jälleenrakennus aloitettiin tänä syksynä ja vieraillessani siellä ystäväni kanssa marraskuun alussa oli suurin osa kompleksista jo pistetty maan tasalle. Matka Barrandovské terasylle oli melko uuvuttava. Kävelimme sumuisessa ja sateisessa säässä ensin Lihovarin raitiovaunuasemalta (vierailimme Meet Factoryssa, siitä myöhemmin) parin kilometrin matkan Hlubočepyn raitiovaunuasemalle. Barrandovské terasy sijaitsee aseman viereisellä kukkulalla, minne piti vielä kavuta ikuisuus liukkaita ja lehtien peittämiä kiviportaita pitkin. Onneksi ehdin vielä nähdä Barrandovské terasyn rauniot.

Radiohead - Decks Dark

Barrandov Terraces (Barrandovské terasy) is - or more accurately was -  a complex of buildings in the southern part of Prague, the capital of Czech Republic. Barrandov Terraces opened in 1929 as a restaurant, cafe and lounge with a swimming pool. Barrandov Terraces was designed by architect Max Urban who had been hired by Václav M. Havel. Havel had visited the Cliff House, a restaurant in San Francisco in 1924 and wanted Barrandov Terraces to take inspiration from it. During the Communist era (1948-1989) Barrandov Terraces was closed down and has been abandoned ever since. Reconstruction began this fall and when I visited Barrandov Terraces with a friend in the beginning of October most of it had already been demolished. The trip there was quite exhausting because we walked a couple of kilometres from Lihovar station (we visited Meet Factory, more of that later) to Hlubočepy station in foggy, rainy weather. From there we had to walk a bit further and then climb steep rocky stairs to get to the top of the hill. In the end it was worth all the trouble and I'm glad I got to see the remains of Barrandov Terraces.