Urbaania löytöretkeilyä on tullut harrastettua täällä Berliinissä jo jonkin verran, mutta suurin osa kuvista on vielä koneen uumenissa. Suunnitellun kahdenkymmenen kohteen listasta on tällä hetkellä käytynä vasta Blub, Beelitz-Heilstätten: Lungenklinik, SS Bakery, Elisabeth-Sanatorium sekä Säuglings- und Kinderkrankenhaus Weissensee, minne pääsette nyt mukaan kuvien kautta. Vuodesta 1911 saakka toiminut lastensairaala on ollut hylättynä 18 vuotta. Se sijaitsee vilkkaan kadun ja raitiovaunulinjan M4 varrella. Löytöretkeilijä pääsee melkein sairaalan porteille jäädessään pois pysäkillä Buschallee/Hansastr. Rakennuksiin, joita on kolme, pääsee helposti sisään avonaisista oviaukoista, mutta alueelle päästäkseen täytyy kiivetä aidan yli. Vartijoita ja vihaisia koiria ei tarvitse pelätä, sillä niitä alueella ei ole. Romahtamispisteessä olevia kattoja, lattioita ja portaikkoja sen sijaan kannattaa varoa.
Olen urbaanina löytöretkeilijänä melko rohkea ja kapusin portaita Kinderkrankenhausissa muun muassa sellaisiin ylempiin kerroksiin, joihin rakas ystäväni Maria, joka oli viiden päivän visiitillä luonani, ei uskaltanut mennä. Pimeät kellarit pitää myös käydä aina katsomassa, vaikka niihin ei syvemmälle sukeltaisikaan. Äiti, älä pelkää, en sentään enää ole sellainen pelkäämätön pikkuapina kuin pienenä! Yhtä kuvaa ottaessa tosin hieman kuumotti, kun makasin mahallani kivisen portaikon yläpäässä puoliksi palaneiden seinien keskellä. Uskalsin tehdä sen siksi, että minua ennen eräs mies teki saman. Weissenseen Kinderkrankenhaus on tätä nykyä hyvin suosittu urbex-kohde, tapasimme siellä yhdeksän (!) muuta ihmistä ja ratikkaa odottaessamme neljä lisää kiipesi aidan yli alueelle neuvojeni mukaan. Hyvä puoli siinä, että alueella on samaan aikaan muita on se, että jokaisesta rasahduksesta ei hyppää sydän kurkkuun. Toisaalta se salamyhkäinen hiiviskely täysin autiossa rakennuksessa on myös yksi osa viehätystä. Kinderkrankenhausiin palaan vielä ainakin toisen ellen kolmannenkin kerran, sillä muutamia ystäviä on vielä tulossa käymään Berliinissä oleskeluni aikana, ja suurin osa heistä haluaa tutkimaan hylättyä lastensairaalaa.
Olen urbaanina löytöretkeilijänä melko rohkea ja kapusin portaita Kinderkrankenhausissa muun muassa sellaisiin ylempiin kerroksiin, joihin rakas ystäväni Maria, joka oli viiden päivän visiitillä luonani, ei uskaltanut mennä. Pimeät kellarit pitää myös käydä aina katsomassa, vaikka niihin ei syvemmälle sukeltaisikaan. Äiti, älä pelkää, en sentään enää ole sellainen pelkäämätön pikkuapina kuin pienenä! Yhtä kuvaa ottaessa tosin hieman kuumotti, kun makasin mahallani kivisen portaikon yläpäässä puoliksi palaneiden seinien keskellä. Uskalsin tehdä sen siksi, että minua ennen eräs mies teki saman. Weissenseen Kinderkrankenhaus on tätä nykyä hyvin suosittu urbex-kohde, tapasimme siellä yhdeksän (!) muuta ihmistä ja ratikkaa odottaessamme neljä lisää kiipesi aidan yli alueelle neuvojeni mukaan. Hyvä puoli siinä, että alueella on samaan aikaan muita on se, että jokaisesta rasahduksesta ei hyppää sydän kurkkuun. Toisaalta se salamyhkäinen hiiviskely täysin autiossa rakennuksessa on myös yksi osa viehätystä. Kinderkrankenhausiin palaan vielä ainakin toisen ellen kolmannenkin kerran, sillä muutamia ystäviä on vielä tulossa käymään Berliinissä oleskeluni aikana, ja suurin osa heistä haluaa tutkimaan hylättyä lastensairaalaa.
Mahtavana apuna Berliinin hylättyjen paikkojen löytämisessä on ollut Ciarán Faheyn sivusto Abandoned Berlin. Sivuston kuvista ja tarinoista on juuri julkaistu kirja nimeltä Verlassene Orte / Abandoned Berlin. Nimenomaisen kirjan julkistamistilaisuus pidetään itse asiassa tänä sunnuntaina Friedrichshainissa, Urban Spreen tiloissa (Revaler Str.99), ja aion toki mennä paikan päälle!
I've done quite a bit of urban exploring here in Berlin. I have twenty places on my list but so far I've visited only a few of them: Blub, Beelitz-Heilstätten: Lungenklinik, SS Bakery, Elisabeth-Sanatorium and Säuglings- und Kinderkrankenhaus Weissensee. Yesterday me and my dear friend Maria explored the Kinderkrankenhaus. It's right beside a busy street and tram M4 (stop "Buschallee/Hansastr.") will get you almost to the front gate. You don't need to be frightened of guards and their dogs because there are none. You will have to climb the fence to get to the premises. Once youre in you can just walk right inside to all the buildings. Watch out for collapsing roofs, floors and staircases though. It's a very popular place these days, there were nine other people there during our visit and four more climbed the fence right after we left. The upside is that you don't have to be frightened of every little sound when you know there are other people about.
Ciarán Fahey's Abandoned Berlin has been absolutely invaluable in finding out about all the abandoned places in and near Berlin. A book called "Verlassene Orte / Abandoned Berlin" by Fahey has just been released and there's actually a book release party this Sunday in Urban Spree (Revaler Str.99), and of course I'm planning on being there!
Ciarán Fahey's Abandoned Berlin has been absolutely invaluable in finding out about all the abandoned places in and near Berlin. A book called "Verlassene Orte / Abandoned Berlin" by Fahey has just been released and there's actually a book release party this Sunday in Urban Spree (Revaler Str.99), and of course I'm planning on being there!
Aivan huikeita kuvia hylätyistä paikoista, tosi kiehtovia! Mun piti lukea sun jutut pitkältä ajalta, kun en ole ehtinyt blogien pariin ollenkaan. Mahtavaa, että asustelette siellä! Varasin kanssa ystävän kanssa lennot Berliiniin elokuussa, kun on viikon kesäloma. Odotan kovasti! Ihanaa kesää!
VastaaPoistaSaija, ehkä osutaan Berliiniin samaan aikaan! ^_^
PoistaKiitos kaunis ^__^ Oi, toivottavasti olen vielä silloin täällä kun tulet Berliiniin, olisi kiva nähdä!
PoistaOis huippua nähdä teidät! :)
Poista