A Little Late

Sinä kertana, kun päätät jättää kameran kotiin, toivot myöhemmin, että olisit tapasi mukaan raahannut sitä mukanasi. Viikonloppuna se, minkä piti olla parin tunnin hengailu puistossa, venähtikin monen tunnin mahtavaksi baarikierrokseksi. Alun perin tarkoituksena oli viettää pari tuntia aikaa Mauerparkissa muutaman ystävän kanssa. Suunnitelma muuttui heti kättelyssä ja suuntasimme Mauerparkin sijasta suojaisempaan puistoon. Pari tuntia puistossa vierähti nopeasti. Auringon alkaessa laskea ja tuulen yhä vain yltyessä päätimme siirtyä sisätiloihin. 

Berliinissä muutaman vuoden asunut ystävä vei meidät ensimmäisenä Oranienburgerstrassella sijaitsevaan baariin nimeltä X-Terrain. Hämyinen, kynttilöin valaistu ja tunnelmallinen kellaribaari oli nappivalinta. Ihastuimme siihen Ursulan kanssa molemmat. Seuraavana vuorossa oli Kneipe, joka tarkoittaa pientä berliiniläistä kapakkaa. Kneipeja löytyy Berliinistä satoja enkä todellakaan muista tuon kyseisen Kneipen nimeä. Sen muistan, että siellä soitettiin 80- ja 90-luvun hittejä, mistä minä ja Ursula olimme kovin innoissamme. Jokaisen kappaleen loputtua oli se muutaman sekunnin kestävä jännittävä hetki, kun odottaa innostuneena mikä kappale seuraavaksi tulee. Me olisimme Ursulan kanssa voineet jäädä paikkaan vaikka koko loppuillaksi, mutta oppaamme ei enää kestänyt ysärihittejä, eikä luultavasti myöskään noloja tanssiliikkeitämme. Olen sitä mieltä, että ei ole kokenut todellista Berliiniä ennen kuin on kuullut joukon miehiä laulavan kurkku suorana, lyriikat täydellisesti muistaen Natalie Imbrugliaa (Torn) ja Celine Dionia (ei, kyseessä ei ollut My Heart Will Go On)! Ilta päättyi Gesundbrunnenin aseman lähellä sijaitsevaan pikkuruiseen F-Bariin, jonne ei ilman paikallista opasta olisi eksynyt millään. Viimeisten drinkkien jälkeen taivalsimme kotiin kylmässä tihkusateessa. Sen jälkeen oli kuuma suihku tarpeen. Se oli tarpeen myös siksi, että hiukset haisivat järkyttävästi tupakalle. Useimmissa berliiniläisissä baareissa kun saa valitettavasti polttaa sisällä. Tämä on tietenkin hyvä uutinen tupakoitsijoille.

Natalie Imbruglia - Torn

The one time you don't take your camera with you, you regret it. Last Saturday the plan was to go to Mauerpark and hang out with some friends for a couple of hours. Our plan changed on the spot and instead of Mauerpark we went to another park. After a couple of hours we decided to go somewhere indoors. My friend who's lived in Berlin for almost five years took us to a bar called  X-Terrain. Ursula and I loved it and Ysi the dog seemed to like it too because she slept peacefully on the floor the whole time we were there. Our second stop of the evening was a Kneipe. Kneipe is a small pub and there are hundreds of them in Berlin. I have no recollection which one we were in. I do recall that they played 80's and 90's hits there. You haven't truly experienced Berlin until you've heard a bunch of men sing Natalie Imbruglia ("Torn") and Celine Dion (no, it wasn't "My Heart Will Go On") at the top of their lungs. Our last stop was a tiny bar called F-Bar near Gesundbrunnen S-Bahnhof. There's no way you could accidentally find your way there. So, what was supposed to be a few hours in the park turned into a long evening of bar hopping but I'm glad it did because we had so much fun!

Children Lift Up Your Voice, Part II

Yhdessä Weissenseen Säuglings- Und Kinderkrankenhausin taloista on useita värikkäitä huoneita, jotka ovat katutaiteilija Orginalin käsialaa. Huoneet on maalattu kauttaaltaan, lattioineen, seinineen ja kattoineen. Aiheina on ainakin banaani, sydän, kuppikakku, suklaa, porkkana, salama, pilvi, kukka, puu, vankila ja juusto. Saatoin vielä unohtaa pari. En ole laisinkaan tyytyväinen suureen osaan näistä kuvista, mutta en malttanut olla jakamatta tätä värikästä osaa Kinderkrankenhausista. Seuraavalla kerralla saan huoneista toivon mukaan parempia kuvia, kun kamerani akku ei tee kuolemaa.  

Nick Cave & The Bad Seeds - O Children 

One of the houses in Säuglings- Und Kinderkrankenhaus Weissensee has many colorful rooms painted by a street artist named Original. There's a banana-, lightning-, carrot-, cloud-, flower-, tree, heart-, cupcake-, cheese-, prison- and chocolate room. I still might have forgotten a couple.. I'm not that happy with all these photos so hopefully I'll get some better ones next time when my battery isn't dying!

Beyond This Moment

En ole käynyt hautausmailla kuvaamassa moneen viikkoon! Tuli ikävä sitä tietynlaista rauhoittavaa tunnelmaa, lintujen viserrystä ja vihreyttä, mitä ei muualta löydy. Nämä kuvat ovat kahdelta hautausmaalta: Georgen- Parochial Friedhof III ja IV. Lisää kuvia täällä. 

Patrick O'Hearn - Beyond This Moment

I haven't visited a graveyard in weeks. I miss that certain kind of peace and stillness and verdant nature that cannot be found anywhere else. These photos are from Georgen- Parochial Friedhof III and IV. More photos here.

Let's Go, Let's Go To Mexico

Ohitin meksikolaisen Maria Bonitan jo viime kuun alkupuolella kävellessäni Danziger Strassea pitkin. Paikan ulkonäkö kiinnitti heti huomioni, joten painoin paikan mieleeni. Testasimme bistron Ursulan kanssa eikä tarvinnut pettyä. Tilasimme molemmat vege quesedillat: minä bataattitäytteellä ja Ursula Monterey Jack -juustolla. Molemmat olivat taivaallisen hyviä! Kolme quesedillaa sisältänyt täyttävä annos kustansi 6,50 euroa. Vahva suositus paikalle meiltä molemmilta.


Olen palannut Maria Bonitaan tuon ensimmäisen käynnin jälkeen pari kertaa ja tilannut aina quesedillani Monterey Jack -juustolla, koska ne ovat niin uskomattoman hyviä. Maria Bonita on erittäin pieni meksikolainen bistro, eikä sinne siksi voi tehdä pöytävarausta. Sisätiloissa on noin kymmenen baarituolia ja ulkona istumapaikkoja on arviolta saman verran. Useimmiten paikka onkin tupaten täynnä. Paikan ollessa täynnä suosittelen silti jonottamaan ja syömään vaikka maassa istuen, sillä niin mahtavasta herkusta on kyse!

Satellite Stories - Mexico

MARIA BONITA

Danziger Str. 33, Prenzlauer Berg

I highly recommend this authentic Mexican bistro called Maria Bonita. I've eaten the most delicious vege quesedillas there, with sweet potatoes and Monterey Jack cheese. Of the two the cheese one is my favorite. Maria Bonita has become one of my favorite places in the city and I've eaten there a few times. It's usually very packed because of it's small size and limited seating. In case it's packed I still recommend ordering and taking the food with you or eating outside on the ground because it really is that good. 

Children Lift Up Your Voice, Pt. I

Urbaania löytöretkeilyä on tullut harrastettua täällä Berliinissä jo jonkin verran, mutta suurin osa kuvista on vielä koneen uumenissa. Suunnitellun kahdenkymmenen kohteen listasta on tällä hetkellä käytynä vasta Blub, Beelitz-Heilstätten: Lungenklinik, SS Bakery, Elisabeth-Sanatorium sekä Säuglings- und Kinderkrankenhaus Weissensee, minne pääsette nyt mukaan kuvien kautta. Vuodesta 1911 saakka toiminut lastensairaala on ollut hylättynä 18 vuotta. Se sijaitsee vilkkaan kadun ja raitiovaunulinjan M4 varrella. Löytöretkeilijä pääsee melkein sairaalan porteille jäädessään pois pysäkillä Buschallee/Hansastr. Rakennuksiin, joita on kolme, pääsee helposti sisään avonaisista oviaukoista, mutta alueelle päästäkseen täytyy kiivetä aidan yli. Vartijoita ja vihaisia koiria ei tarvitse pelätä, sillä niitä alueella ei ole. Romahtamispisteessä olevia kattoja, lattioita ja portaikkoja sen sijaan kannattaa varoa.


Olen urbaanina löytöretkeilijänä melko rohkea ja kapusin portaita Kinderkrankenhausissa muun muassa sellaisiin ylempiin kerroksiin, joihin rakas ystäväni Maria, joka oli viiden päivän visiitillä luonani, ei uskaltanut mennä. Pimeät kellarit pitää myös käydä aina katsomassa, vaikka niihin ei syvemmälle sukeltaisikaan. Äiti, älä pelkää, en sentään enää ole sellainen pelkäämätön pikkuapina kuin pienenä! Yhtä kuvaa ottaessa tosin hieman kuumotti, kun makasin mahallani kivisen portaikon yläpäässä puoliksi palaneiden seinien keskellä. Uskalsin tehdä sen siksi, että minua ennen eräs mies teki saman. Weissenseen Kinderkrankenhaus on tätä nykyä hyvin suosittu urbex-kohde, tapasimme siellä yhdeksän (!) muuta ihmistä ja ratikkaa odottaessamme neljä lisää kiipesi aidan yli alueelle neuvojeni mukaan. Hyvä puoli siinä, että alueella on samaan aikaan muita on se, että jokaisesta rasahduksesta ei hyppää sydän kurkkuun. Toisaalta se salamyhkäinen hiiviskely täysin autiossa rakennuksessa on myös yksi osa viehätystä. Kinderkrankenhausiin palaan vielä ainakin toisen ellen kolmannenkin kerran, sillä muutamia ystäviä on vielä tulossa käymään Berliinissä oleskeluni aikana, ja suurin osa heistä haluaa tutkimaan hylättyä lastensairaalaa.

Mahtavana apuna Berliinin hylättyjen paikkojen löytämisessä on ollut Ciarán Faheyn sivusto Abandoned Berlin. Sivuston kuvista ja tarinoista on juuri julkaistu kirja nimeltä Verlassene Orte / Abandoned Berlin. Nimenomaisen kirjan julkistamistilaisuus pidetään itse asiassa tänä sunnuntaina Friedrichshainissa, Urban Spreen tiloissa (Revaler Str.99), ja aion toki mennä paikan päälle!

Nick Cave & The Bad Seeds - O Children

I've done quite a bit of urban exploring here in Berlin. I have twenty places on my list but so far I've visited only a few of them: Blub, Beelitz-Heilstätten: Lungenklinik, SS Bakery, Elisabeth-Sanatorium and Säuglings- und Kinderkrankenhaus Weissensee. Yesterday me and my dear friend Maria explored the Kinderkrankenhaus. It's right beside a busy street and tram M4 (stop "Buschallee/Hansastr.") will get you almost to the front gate. You don't need to be frightened of guards and their dogs because there are none. You will have to climb the fence to get to the premises. Once youre in you can just walk right inside to all the buildings. Watch out for collapsing roofs, floors and staircases though. It's a very popular place these days, there were nine other people there during our visit and four more climbed the fence right after we left. The upside is that you don't have to be frightened of every little sound when you know there are other people about. 


Ciarán Fahey's Abandoned Berlin has been absolutely invaluable in finding out about all the abandoned places in and near Berlin. A book called "Verlassene Orte / Abandoned Berlin" by Fahey has just been released and there's actually a book release party this Sunday in Urban Spree (Revaler Str.99), and of course I'm planning on being there!

I Had Witnessed A Rarity

Dillon - Abrupt Clarity

Viime viikonloppu oli melko ikimuistoinen. Siitä enemmän, kunhan jaksan/ehdin muokata kuvia ja pukea kokemuksia sanoiksi. Dillonin upeasta keikasta ja sunnuntain tunnelmista voi jo lukea Alice & Junen puolella, klik! Kesän viettäminen Berliinissä tarkoittaa sitä, että joka päivä tapahtuu kaikenlaista kiinnostavaa ja kameraan kertyy kuvia enemmän kuin viitsin laskea. Aikaa ja jaksamista kuvien läpikäymiseen ja niistä kirjoittamiseen ei tahdo riittää. Mutta miksi pitäisikään, kaikki aikanaan.

Last weekend was great! More of that when I get a chance to write and edit the photos. There is photos and stories about Sunday (Dillon's amazing performance) already at Alice & June, click! Spending the summer in Berlin means that something interesting happens every day and my camera holds more photos than I care to count. It also means there is little time to write and edit photos. All in good time folks!

Grunewald

Päätimme mennä Grunewaldiin johonkin puistoon järven läheisyyteen päiväksi. Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Emme katsoneet mitenkään tarkemmin, että missä niitä puistoja tarkalleen ottaen on vaan suunnistimme kartassa olevien järvien perusteella. Niinhän siinä sitten kävi, että tallasimme metsäpolkuja epätoivoisena reilun tunnin ajan ennenkuin löysimme järvelle, jossa oli hiekkarantaa. Pitkässä kävelyssä metsän siimeksessä ei sinänsä olisi ollut mitään vikaa ellei meillä olisi ollut mukana painavia kantamuksia. Metsän suojissa oli kaunista eikä liikenteen melu kuulunut sinne juurikaan. Itse asiassa monesti tuntui kuin olisi ollut helteisessä Ruissalossa, Suomen Turussa. Löytämämme hiekkaranta oli koirille tarkoitettu ranta. Jo melkein rannan tuntumassa oli paljon levää, joten uiminen ei tullut kysymykseen. Onneksi sentään pystyi kahlaamaan reisiin asti ihanan viileässä vedessä ja Ysi pääsi uimaan. Koiria rannalla vipelsi Ysin lisäksi kymmeniä ja muutama niistä tuli välillä tekemään tuttavuutta. Aurinkoa emme Ursulan kanssa kovin kauaa jaksaneet ottaa, koska tuli aivan liian kuuma. Varjossa oli täydellistä. Ei päivän reissu hukkaan mennyt, mutta ei tosiaan aivan suunnitellusti.   

Chica & The Folder - Grunewald

We spent today in Grunewald. We were supposed to go to some park somewhere near a lake but didn't really find out anything specific beforehand. So we ended up just wandering to the most nearby lake in the map from Grunewald station. No parks there, just kilometers of beautiful woods all around. Nothing wrong with that if we hadn't had such heavy bags with us. Eventually, after an hour and a half, we found a lake with a little beach. It was meant for dogs and there was seaweed in the water so swimming for me and Ursula was out of the question. Luckily we could still wade in to cool our feet in the water! Ysi, the dog, got to swim. We didn't sunbathe much because it was just so hot in the direct sunlight. We preferred the shadows where it was actually just perfect.