Luin Donna Tarttin uusimman kirjallisen tuotoksen The Goldfinch (2014) alle viikossa, sillä se imaisi minut täysin mukaansa. Sivuja alkuperäisessä englanninkielisessä versiossa on lähes kahdeksansataa. Ostin kirjan pelkän kirjailijan perusteella enkä onneksi lukenut kirjan sisäkannesta sen kuvausta, sillä se olisi pilannut lukunautinnosta paljon! Tiesin kirjasta vain sen, että sen kertojana on poika nimeltä Theo Decker. Jos olisin lukenut sisäkannen kuvauksen, olisin jo tiennyt mitä alussa tulee tapahtumaan sekä Theodoren aikuiselämän pääkohdat. Rakastin tätä kirjaa! Pidin siitä paljon enemmän kuin Tarttin ensimmäisestä (The Secret History, 1992). Suosittelen The Goldfinchia erittäin vahvasti ja suosittelen myös jättämään sen sisäkannen lukematta. Tartt on muuten voittanut The Goldfinchista Pulitzer-palkinnon, eiköhän senkin pitäisi kertoa jotain.
Tarttin toinen romaani Little Friend (2002) on ollut minulla hyllyssä jo vuosia (ostin sen joskus käytettynä Edinburghista), mutta en ole saanut aikaiseksi lukea sitä. Se on massiivinen teos, kuten Tarttin muutkin, eikä sitä lueta yhdessä päivässä. Nyt aion kuitenkin tarttua siihen välittömästi.
I read Donna Tartt's new book "The Goldfinch" (2014) in a few days despite it's massive lenght (almost eight hundred pages). I didn't read the description of the book in the inside jacket and I'm so glad I didn't because it would have spoiled so much! I love love loved this book and I can wholeheartedly recommend it. Tartt won the Pulitzer Price for "The Goldfinch" and that should tell you something. I've read Tartt's first novel "Secret History" (1992) but not the second one "Little Friend" (2002) although I've had it for years. Gonna start reading it now.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti