En etene reissukertomusten kanssa kronologisessa järjestyksessä, sillä ensin on kerrottava koko reissun kohokohdasta. Kohokohta oli vierailu Spreeparkissa, Berliinin Plänterwaldissa sijaitsevassa hylätyssä huvipuistossa, joka suljettiin vuonna 2002. Syynä sulkemiselle olivat massiiviset miljoonien eurojen velat sekä ilmeisesti myös omistaja Norbert Witten ja tämän pojan syyllistyminen huumeiden salakuljetukseen. Vuonna 2011 puistossa alettiin kuitenkin viikonloppuisin pitää opastettuja kierroksia yleisölle (15e/hlö). Spreeparkiin päästäkseen kannattaa matkustaa ensin junalla (S-Bahn) Plänterwaldin tai Treptower Parkin pysäkille ja kävellä sieltä. Meillä ei ystävän kanssa ollut mukana karttaa tai puiston aikatauluja, mutta kuin ihmeen kaupalla löysimme paikalle juuri 10 minuuttia ennen päivän viimeistä kierrosta. Oppaanamme oli itse huvipuiston omistaja Norbert Witten tytär Sabrina Witte, mikä oli onni, sillä hänen kanssaan saimme hieman vapaammin kierrellä huvipuiston raunioissa (näin Sabrina ainakin itse sanoi). Sabrina kertoi huvipuistosta saksaksi emmekä jaksaneet juurikaan keskittyä kuunteluun vaan vaeltelimme lähistöllä kuvaamassa. Kierros kesti jopa kaksi ja puoli tuntia! Kartan mukaan kierros kattoi huvipuiston alueesta ehkä noin puolet. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka mahtava kokemus Spreepark oli. Menen sinne ehdottomasti mielelläni myös uudestaan.
Spreeparkin tutkiminen täysin omin päin on hieman riskaabelia vartijoiden ja heidän koiriensa vuoksi. Twilight Berlin -kiertueella (siitä myöhemmin) kuulimme oppaaltamme kuinka hän noin kolme vuotta sitten oli ystäviensä kanssa ollut Spreeparkissa, ja lopulta vartija koirineen oli yllättänyt heidät. Parikymmentä minuuttia vartijan kanssa puhuttuaan vartija oli päättänyt ettei soitakaan poliisia vaan antaa naisille 30 sekuntia aikaa kiivetä aidan yli tai hän usuttaa koiransa heidän kimppuunsa. Naiset melkein pääsivät aidan yli, mutta jäivät takeistaan kiinni aidan piikkilankoihin ja vartija toden totta piti sanansa ja usutti koiransa pakolaisten kimppuun. Naiset selvisivät sentään ehjin nahoin ulos, mutta kertomuksen kuultuamme päätimme mennä opastetulle kiertueelle ja jättää luvattoman seikkailun ihan suosiolla väliin.
Spreeparkin tutkiminen täysin omin päin on hieman riskaabelia vartijoiden ja heidän koiriensa vuoksi. Twilight Berlin -kiertueella (siitä myöhemmin) kuulimme oppaaltamme kuinka hän noin kolme vuotta sitten oli ystäviensä kanssa ollut Spreeparkissa, ja lopulta vartija koirineen oli yllättänyt heidät. Parikymmentä minuuttia vartijan kanssa puhuttuaan vartija oli päättänyt ettei soitakaan poliisia vaan antaa naisille 30 sekuntia aikaa kiivetä aidan yli tai hän usuttaa koiransa heidän kimppuunsa. Naiset melkein pääsivät aidan yli, mutta jäivät takeistaan kiinni aidan piikkilankoihin ja vartija toden totta piti sanansa ja usutti koiransa pakolaisten kimppuun. Naiset selvisivät sentään ehjin nahoin ulos, mutta kertomuksen kuultuamme päätimme mennä opastetulle kiertueelle ja jättää luvattoman seikkailun ihan suosiolla väliin.
Tapasin Spreepark-kierroksella ihanan kanadalaisen tytön nimeltä Carmyn. Juteltuamme enemmän huomasimme, että meillähän on paljon yhteistä.
Carmynilla oli mukana kaunis Hasselblad-kamera ja minäkin olin hyvin
innostunut näkemään millaisia kuvista tulisi. Carmyn on siis taitava valokuvaaja, ihastelkaahan upeita kuvia täältä!
( The 9th photo by my friend, thanks E!)
I'm not going to proceed in chronological order with these Berlin & Vienna posts because first I have to tell you about the highlight! The highlight was visiting Spreepark, a GDR-era amusement park in Plänterwald, Berlin. It lies abandoned at the edge of Treptower Park by the river Spree. Due to massive debts (circa 11 million euros) and drug smuggling the park was closed in 2002. Since 2011 guided tours began to be offered to the public on weekends (15 euros per person). To get to this amazing place you need to get the S-Bahn to Plänterwald or Treptower Park and walk from there. I suggest taking a map since there are no signs to indicate where the park is, although it is fairly easy to find. Me and my friend didn't have a map or any information about the parks opening times but by some miracle we found our way there just 10 minutes before the last tour of the day. Our guide was Sabrina Witte, the daughter of the owner Norbert Witte. With her we could explore the park more freely, or at least that's what she said. The tour was in German so we didn't really have the energy to listen to that so instead we explored and photographed the park. The tour lasted two and a half hours! It was an awesome experience and I would happily go again.
I also met a lovely Canadian girl called Carmyn on the Spreepark tour. When we started talking more we found out that we had lots in common. She had a
beautiful Hasselbald camera with her and I was also very exited to see
how her photos would turn out. Carmyn is a talented photographer so go
check out her photos here!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti