It's Not Your Life We Have Seen

Sophie Zelmani - Oh Dear

Yksi suosikkiblogeistani on Sf Girl By Bay ja sen kirjoittaja Victoria kirjoitti taannoin tekstin, joka osui ja upposi (lukekaa!). Esteetikko kun olen, on paljon blogeja, joista katson vain kuvat enkä juuri koskaan lue tekstejä. Näin on valitettavan usein myös Sfgirlbybayn kohdalla. Onneksi silmäni huomasivat yhden tietyn lauseen ("Often i feel like i don’t have someone special to share the happy stuff with, which sometimes makes the happy stuff kinda sad"), joka sai minut lukemaan koko tekstin, ja tuntemaan etten ole yksin. Kiitos Victoria!

Lyhyesti tiivistettynä ja vapaasti käännettynä Victorian tekstin voi tiivistää siihen, että me monesti viestitämme muille sosiaalisen median kautta kuvan, että elämä on niin ihanaa ja täydellistä, tässä minä nyt taas kerran olen viettämässä upean mahtavaa iltaa lukuisten ystävieni kanssa, lallalaa. Eikä se kuva ole todellinen. Ehkä se joillekin on (te onnekkaat), mutta ei todellakaan minulle. En oikein itse osaa pukea sanoiksi kaikkea, mitä tästä aiheesta haluaisin sanoa, ainakaan niin hyvin kuin haluaisin tai niin että sitä ei tulkittaisi väärin. Siitäkin huolimatta.. Ei ole väärin esittää sosiaalisessa mediassa niitä elämän ihania asioita, mutta pitää muistaa, että ne ovat kunkin ihmisen elämästä vain yksi osa, eivät koko totuus. Yllättävän usein sen kuitenkin unohtaa. Niiden ihmisten elämä, joita sosiaalisen median perusteella kadehdin, ei varmasti ole juuri sellaista millaisena se tietokoneen ruudulta näyttäytyy tai millaiseksi minä sen lukemani ja näkemäni perusteella kuvittelen. Silti se asettaa tietynlaisia paineita ja odotuksia omalle elämälle. Tunteen, että oma elämä tulee aina olemaan huonompaa kuin "niiden muiden", joihin itseään vertaa. Ajatuksen, että omasta elämästä tulee onnellista ja merkityksellisempää vasta sitten kun itselläkin on se oma asunto ja oma puoliso. Että tämä, tämä juuri tässä ja nyt oleva elämä on jotenkin turhaa välitilassa olemista, vain jonkin tai jonkun odottamista. Valitettavasti asian tiedostaminen ei vielä auta. Tieto siitä, että suurimmaksi osaksi kaikki on ihan omien korvien välissä, ei automaattisesti poista tunnetta. Kun silti tuntuu jatkuvasti siltä, että jokin osa itsestä ja elämästä puuttuu.

Jos siis luulitte että elämäni on täynnä ihania matkoja ja ruusuilla tanssimista, ette voisi olla enempää väärässä. Kyllä, taannoinen Lontoon matka oli aivan mahtava, mutta se oli vain viisi päivää, pois tästä loputtomalta tuntuvasta ja usein kovin harmaasta arjesta. Elämässäni on valtavan paljon aivan ihania asioita ja ihmisiä, joihin pitäisi osata kiinnittää enemmän huomioita, joita pitäisi osata arvostaa enemmän. Jotenkin ne elämän pahat asiat uhkaavat aina peittää alleen ne hyvät.  Mutta eteenpäin on mentävä ja mieluummin sen tekisi tyytyväisenä ja onnellisena.

 
 

One of my favorite blogs is Sf Girl By Bay and Victoria wrote a text that really resonated (READ IT). I often just look at the pictures on most blogs and don't really read the text. Luckily my eyes caught a certain sentence ("often i feel like i don’t have someone special to share the happy stuff with, which sometimes makes the happy stuff kinda sad") that made me read the whole text and as a result made me feel that I'm not alone. Thanks Victoria!

Just to quickly sum up what Victoria was talking about: "We’re putting out there this message that life is just so pretty and so perfect and here i am having yet another amazing time with all my many friends — lalalala. This is not reality. I mean, maybe it is for some, but it certainly isn’t always for me". I don't really know how to say all the things I'd wan't to or in a way that it wouldn't be misinterpreted but here goes anyway..  It certainly isn't wrong to show those happy moments of one's life, but one has to keep in mind that that's just a part of that person's life, not the whole picture. Often enough I still forget that. I'm pretty sure that the life of those people I envy, in the light of their pictures and stories in social media, is not that perfect in reality. Still, it creates this certain pressure and expectations of how your life should be. The feeling that your life can never match up to that of those you see in social media.  The thought that your life will be happy and more meaningful only when you too have your own apartment/house and a significant other. That this, this present right here, is just some kind of state where you're waiting for that someone or something. Unfortunately acknowledging this doesn't take away the feeling that some part of yourself or your life is missing.

So, if you thought that my life is great all the time you couldn't be more wrong. Yes, that recent trip to London was indeed totally amazing, but that was just five days away from this neverending mundane life.I have lots of great things and people in my life and I really should remember to appreciate that more. Somehow all those bad things in life just have a tendency to drown out the good. But one has to keep on going, preferably happy and content.