tiistai 31. heinäkuuta 2012

Madder Red

Oulu_2012_13



Kampaaja taikoi hiuksiini "pienen" muutoksen pari viikkoa sitten. Lupaan parempia kuvia kutreista, mutta tällä hetkellä istun punaisine hiuksineni lentokoneessa matkalla Wieniin. Vietän viikon Wienissä, minkä jälkeen jään vielä viikoksi Helsinkiin. Reissun ajaksi on kuitenkin ajastettu muutama postaus.

Hair dresser did her magic and my hair went through "a little" change a couple of weeks ago. I promise some better pictures of my red hair will come later but right now I'm sitting on a plane to Vienna. I'll be there for a week and after that I'll stay another week in Helsinki. I've timed some posts though so this blog won't stay silent.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Hunting For Treasure Again

Trifted_1

Turussa käydessäni metsästin aarteita parilla ulkoilmakirppiksellä. Löysin vaikka mitä ihanaa: vanhoja peltipurkkeja, pelikortteja, valokuvakehyksiä, avaimen, Vilijonkka-figuurin, pienen punaisen kukkaron ja raamattuja. En ole mikään uskonnollinen ihminen, mutta tunnen suurta viehtymystä vanhoihin kirjoihin, vaikka sitten olisivat raamattuja. Minulla oli muuten kirpputorilla myös eräänlaista vispilänkauppaa. Unohdin kuvata sen ison vanhan metallisen vispilän, jonka sain ilmaiseksi! Kaksi vanhaa miestä kehottivat valitsemaan jotain pöydästään, ja toinen herra sitten maksoi paria euroa valitsemastani vispilästä toiselle. Eipä ole minulle ennen moista kirpparilla sattunut! 

Trifted_6
Trifted_4
Trifted_12


Trifted_5
Trifted_10
 Trifted_3
 Trifted_8
 Trifted_2
Trifted_7Trifted_11
 
 Recently trifted in Turku. I'm not a religious person but I love old books, even if they are bibles.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Les Émotifs Anonymous


Voi kuinka ihastuin ranskalaisen Jean-Pierre Amérisin elokuvaan Les Émotifs Anonymous (suom. Anonyymit Romantikot)!  Elokuva on tehty jo pari vuotta sitten (2010), mutta pyörii tällä hetkellä leffateattereissa. Tässä suklaantuoksuisessa romanttisessa komediassa suklaatehtaan johtaja Jean-René Van Den Hugde (Benoît Poelvoorde) yrittää pelastaa konkurssin partaalla olevan tehtaansa palkkaamalla myyntitykin. Taitava suklaantekijä Angélique Delange (Isabelle Carré) hakee tehtaalta suklaamestarin paikkaa, mutta erehdyksessä hänet palkataan myyntitykiksi. Neuroottisen ujo Angéligue ei lähde korjaamaan erehdystä. Tylyltä vaikuttava johtaja on todellisuudessa itsekin erittäin ujo persoona ja pelkää lähes kaikkea. Molemmat yrittävät tulla toimeen elämää rajoittavan ongelmansa kanssa; Angélique käy tukiryhmässä ja Jean-René psykiatrilla. Lukuisten kömpelöiden yritysten jälkeen parin välille alkaa yllättäen kehkeytyä romanssi, mutta mihin näiden kahden sosiaalisia tilanteita pelkäävän ihmisen suhde voi edetä?


Suloinen elokuva nauratti ja hymyilytti jatkuvasti, vaikka todellisuudessa sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään naurun asia. Elokuvassa on myös musikaalisia vivahteita, sillä voittaakseen pelkonsa Angelique  laulaa itsekseen kappaletta "I Have Confidence" The Sound of Musicista (1965). Poelvoorde ja Carré ovat loistavia rooleissaan. Kesäpäivän piristyksenä ja kepeänä kertomuksena vakavasta aiheesta tämä elokuva toimi vallan mainiosti!


Oh how I liked Jean-Pierre Améris' movie Les Émotifs Anonymous (Romantics Anonymous)! In this romantic comedy chocolatier Jean-René Van Den Hugde (Benoît Poelvoorde) tries to save his company by hiring a new sales representative.  Angélique Delange (Isabelle Carré) applies for a job as chocolate-maker but is accidentally hired as the new sales representative. She's so pathologically shy that she can't correct the mistake. Jean-René himself is also pathologically shy but masks it as rudeness. Both try to cope with their condition; Angélique attends a help group and Jean-René goes to a psychiatrist. Unexpectedly a romance starts between the two but to where can it progress when both are debilitated by their fears?

This sweet movie made me laugh and smile throughout the movie, although in reality pathological shyness is not at all funny. The movie also has musical elements: to overcome her fears Angélique sings "I Have Confidence" from The Sound of Music (1965) to herself. Poelvoorde and Carré are magnificent in their roles. The movie is light-hearted approach to a serious subject but still a perfect way to brighten a day!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

All The Wine

Tintå_3

Minulla on niin paljon lomaraportteja ja lukuisia kuvia kamerassa, että niiden purkaminen täytyy aloittaa jo nyt, vaikka minun piti olla vielä ensi viikkokin blogista lomalla. Vierailin Ruisrockin yhteydessä rakkaan serkun luona Turussa ja suunnistimme sunnuntaina lounaalle paikkaan nimeltä Tintå. Aurajoen varrella sijaitsevassa viinibaarissa on hurmaava tunnelma. Itse en ole lainkaan viinin ystävä, mutta ei Tintåssa olekaan pakko juoda viiniä. Paikka on hämyisä ja katosta roikkuu runsaasti suurista lasipulloista tehtyjä valaisimia. Tintåsta löytyy puisista laatikoista koottuja seinähyllyjä, tummaa puuta ja rosoista tiiliseinää, joten sisustukseltaan se on minusta aivan ihana. Ulkona on myös terassi. Saavuimme paikalle Tintån juuri auettua, ja jo puolen tunnin päästä paikka oli niin täynnä, että ihmisiä jouduttiin käännyttämään pois ovelta. 

Tintå_4
Tintå_2 Tintå_14
 Tintå_5
 Tintå_9

Tilasin Prosciutto & viikuna -pizzan, joka sisälsi Fiskarsin ilmakuivattua kinkkua, viikunoita, rucolaa ja paahdettuja pinjansiemeniä. Jälkiruuaksi päädyin valitsemaan juustokakkua raparperikompotin kera. Seuralainen otti limoncello-pannacottaa pistaasipähkinöillä, jota sain tietenkin maistaa. Kaikki oli aivan taivaallisen hyvää! Suosittelen erittäin lämpimästi!

Tintå_8
Tintå_6
Tintå_7
Tintå_12

I have so much pictures and stories about my summer holiday this far that I'll have to start blogging about it, even though I was supposed to be taking next week off from blogging. While in Turku I went with my cousin to eat at a winebar called Tintå. Its decor is wonderful: dark wood, brick walls and lamps made from huge glass bottles. We where there right when it opened and after half an hour the place was so packed that they had to turn people away at the door. I had a pizza with prosciutto, figs, rocket and roasted pine nuts on it. For dessert I chose a cheesecake with rhubarb compote. My cousin had limoncello panna cotta with pistachios and I got to taste that as well. Everything was incredibly yummy! I warmly recommend!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Nyt Muumilaaksoon!

Moominvalley_1

Pari viikkoa sitten lauantaina, kun Ruissalo täyttyi festarijuhlijoista, minä suunnistin serkkuni kanssa Naantalin Muumimaailmaan. Se lauantai oli tuskallisen kuuma päivä, ukkosen ja kaatosateen mahdollisuus häilyi uhkaavana ilmassa. Olin käynyt Muumimaailmassa viimeksi 20 vuotta sitten, silloin kun se ensimmäisen kerran avattiin. Muumimaailmaan oli kahden vuosikymmenen aikana tullut paljon uutta, ja vanhaa oli jäänyt pois. Muumimamman kellarin muistan kylmänä ja hämyisenä, täynnä pieniä ja suuria tummanruskeita lasipurkkeja. Nyt se oli aiempaan verrattuna melko valoisa ja hillopurkit sekä muovihedelmät olivat uusien vitriinien suojassa. Muistan lapsuudesta myös metsän siimeksessä kujan, jota reunustivat lukuisat kissankellon muotoiset lamput. Sitäkään ei enää löytynyt. Muumitalo tietenkin seisoi vankasti samalla paikalla. Tiedän, että minulla on valokuvia ensimmäisestä Muumimaailman vierailusta, mutta en löytänyt niitä nyt mistään. Lupaan palata asiaan, kunhan kuvat löytyvät.

Päivä Muumimaailmassa oli vallan ihana tuskaisesta kuumuudesta ja siitä huolimatta, että kamerasta loppui akku kahteen otteeseen. Onneksi Muumimaailman kahviloista löytyi mukavia myyjiä, jotka antoivat minun ladata kameran akkua. Kuvailin innoissani lähes kaikkea, mutta akun loppuminen rajoitti kuvailua siinä määrin, että lopuista kuvista tuli melko hätäisiä räpsäisyjä (muutama kuva lisää löytyy täältä). Tapasin muuten Pikku Myyn, joka kehui kukkaseppeleellä koristeltua nutturakampaustani ja halusi itselleen samanlaisen. Muumimaailma vilisi lapsia, jotka hihkuivat innoissaan tai itkivät kuka mistäkin syystä ("Äitii, eiku mä haluan olla merirosvo!"). Runsaan lapsijoukon lisäksi siellä oli myös paljon aikuisia ihan ilman lapsia, kuten minä ja serkkunikin. Serkkuni mies ei tosin aluksi ollenkaan tajunnut, että me menemme Muumimaailmaan kahdestaan, vaan kysyi monta kertaa kenen lapsen oikein otamme mukaan. Ei sinne mitään lapsia mukaan tarvita, löytyyhän se oma sisäinen lapsi aivan omasta takaa!

Moominvalley_5
Moominvalley_30Moominvalley_4
Moominvalley_6
Moominvalley_17Moominvalley_3
Moominvalley_32
Moominvalley_20Moominvalley_12
Moominvalley_7
Moominvalley_29
Moominvalley_28
Moominvalley_11
Moominvalley_24
Moominvalley_13
Moominvalley_10Moominvalley_26
Moominvalley_14
 Moominvalley_21
 Moominvalley_18
Moominvalley_19


A few weeks ago on Saturday I visited Moominworld in Naantali with my cousin. The day was excruciatingly hot and the very real possibility of rain and thunder loomed in the air. I've visited Moominworld once before, twenty years ago when it first opened. A lot had changed in two decades, there were lots of new things and some of the old had been removed. I know I have pictures from my first visit but I couldn't find them. I'll return to this subject when I find them.

Saturday in Moominworld was wonderful despite the hot weather and the fact that the battery in my camera died two times. Luckily I could recharge it in a cafe. Because of the battery incident most of my pictures were taken very hastily and I couldn't photograph as much as I would have wanted to (few additional pics in Flickr). I met Little My who admired my hairdo, a bun with a flower wreath around it. Moominworld was full of happy children and also some crying for different reasons ("Mom, but I want to be a pirate!"). There were also lots of adults without children like me and my cousin. At first my cousin's husband didn't at all understand that just the two of us were going there. He kept asking who's child we were bringing along. You don't need children when you've got an inner child of your own!