Pari viikkoa sitten lauantaina, kun Ruissalo täyttyi festarijuhlijoista, minä suunnistin serkkuni kanssa Naantalin Muumimaailmaan. Se lauantai oli tuskallisen kuuma päivä, ukkosen ja kaatosateen mahdollisuus häilyi uhkaavana ilmassa. Olin käynyt Muumimaailmassa viimeksi 20 vuotta sitten, silloin kun se ensimmäisen kerran avattiin. Muumimaailmaan oli kahden vuosikymmenen aikana tullut paljon uutta, ja vanhaa oli jäänyt pois. Muumimamman kellarin muistan kylmänä ja hämyisenä, täynnä pieniä ja suuria tummanruskeita lasipurkkeja. Nyt se oli aiempaan verrattuna melko valoisa ja hillopurkit sekä muovihedelmät olivat uusien vitriinien suojassa. Muistan lapsuudesta myös metsän siimeksessä kujan, jota reunustivat lukuisat kissankellon muotoiset lamput. Sitäkään ei enää löytynyt. Muumitalo tietenkin seisoi vankasti samalla paikalla. Tiedän, että minulla on valokuvia ensimmäisestä Muumimaailman vierailusta, mutta en löytänyt niitä nyt mistään. Lupaan palata asiaan, kunhan kuvat löytyvät.
Päivä Muumimaailmassa oli vallan ihana tuskaisesta kuumuudesta ja siitä huolimatta, että kamerasta loppui akku kahteen otteeseen. Onneksi Muumimaailman kahviloista löytyi mukavia myyjiä, jotka antoivat minun ladata kameran akkua. Kuvailin innoissani lähes kaikkea, mutta akun loppuminen rajoitti kuvailua siinä määrin, että lopuista kuvista tuli melko hätäisiä räpsäisyjä (muutama kuva lisää löytyy täältä). Tapasin muuten Pikku Myyn, joka kehui kukkaseppeleellä koristeltua nutturakampaustani ja halusi itselleen samanlaisen. Muumimaailma vilisi lapsia, jotka hihkuivat innoissaan tai itkivät kuka mistäkin syystä ("Äitii, eiku mä haluan olla merirosvo!"). Runsaan lapsijoukon lisäksi siellä oli myös paljon aikuisia ihan ilman lapsia, kuten minä ja serkkunikin. Serkkuni mies ei tosin aluksi ollenkaan tajunnut, että me menemme Muumimaailmaan kahdestaan, vaan kysyi monta kertaa kenen lapsen oikein otamme mukaan. Ei sinne mitään lapsia mukaan tarvita, löytyyhän se oma sisäinen lapsi aivan omasta takaa!
Päivä Muumimaailmassa oli vallan ihana tuskaisesta kuumuudesta ja siitä huolimatta, että kamerasta loppui akku kahteen otteeseen. Onneksi Muumimaailman kahviloista löytyi mukavia myyjiä, jotka antoivat minun ladata kameran akkua. Kuvailin innoissani lähes kaikkea, mutta akun loppuminen rajoitti kuvailua siinä määrin, että lopuista kuvista tuli melko hätäisiä räpsäisyjä (muutama kuva lisää löytyy täältä). Tapasin muuten Pikku Myyn, joka kehui kukkaseppeleellä koristeltua nutturakampaustani ja halusi itselleen samanlaisen. Muumimaailma vilisi lapsia, jotka hihkuivat innoissaan tai itkivät kuka mistäkin syystä ("Äitii, eiku mä haluan olla merirosvo!"). Runsaan lapsijoukon lisäksi siellä oli myös paljon aikuisia ihan ilman lapsia, kuten minä ja serkkunikin. Serkkuni mies ei tosin aluksi ollenkaan tajunnut, että me menemme Muumimaailmaan kahdestaan, vaan kysyi monta kertaa kenen lapsen oikein otamme mukaan. Ei sinne mitään lapsia mukaan tarvita, löytyyhän se oma sisäinen lapsi aivan omasta takaa!
A few weeks ago on Saturday I visited Moominworld in Naantali with my cousin. The day was excruciatingly hot and the very real possibility of rain and thunder loomed in the air. I've visited Moominworld once before, twenty years ago when it first opened. A lot had changed in two decades, there were lots of new things and some of the old had been removed. I know I have pictures from my first visit but I couldn't find them. I'll return to this subject when I find them.
Saturday in Moominworld was wonderful despite the hot weather and the fact that the battery in my camera died two times. Luckily I could recharge it in a cafe. Because of the battery incident most of my pictures were taken very hastily and I couldn't photograph as much as I would have wanted to (few additional pics in Flickr). I met Little My who admired my hairdo, a bun with a flower wreath around it. Moominworld was full of happy children and also some crying for different reasons ("Mom, but I want to be a pirate!"). There were also lots of adults without children like me and my cousin. At first my cousin's husband didn't at all understand that just the two of us were going there. He kept asking who's child we were bringing along. You don't need children when you've got an inner child of your own!
kissankello-lamppujen reunustama kuja kuulostaa täydelliseltä.
VastaaPoistaen oo koskaan käynyt muumimaailmassa, ens kesänä on kyllä pakko mennä!
Harmi, että sitä kujaa ei enää ollut :( Mutta kannatta mennä!
PoistaMmmmh ihanuus mikä paikka! ^___^
VastaaPoistaMä niiiiiin odotan että U kasvaa semmoseksi soppeliksi taaperoksi ja äippä pääsee sillä verukkeella muumilaaksoihin ja huvipuistojen kahvikuppeihin pyörimään! ;)
Hihii ^__^
Poista