Have You Ever Been Blue?

Olen viime aikoina innostunut taas paljon sähkönsinisestä väristä ja, kuinka yllättävää, Alice in Wonderland -viittauksista. Tässä asussa niitä ovat avainkoru, mustavalkoiset raidat ja sininen väri. Johan oli helppoa. Tällä hetkellä sinisen värin lisäksi on mielikin hieman blue, sillä muutto Oulusta on jo parin päivän päästä käsillä. Muuttokuorma lähti jo viime viikonloppuna, nyt yökyläilen kuluvan viikon ystävien luona ja yritän vielä kokea kaikkea ihanaa, mitä Oululla on tarjota.

raitamekko - H&M, neuleviitta - BikBok, avainkoru - Marianeiti, kengät - Duffy, sukkikset - ?

I Hear In My Mind All Of This Music

Tämän kesän Ruisrock vaikuttaa koko ajan vain paremmalta! Uusin, erittäin mieluinen lisäys on ensimmäiselle Suomen keikalleen saapuva Regina Spektor. Regina Spektorin lisäksi omalla must see -listallani ovat Porcupine Tree, Prince of Assyria, Florence & The Machine, Scandinavian Music Group, Don Huonot, Belle & Sebastian ja  The Ark. Loistavaa! Nyt toivotaan, että mitkään kyseisistä bändeistä eivät mene päällekäin. Voisin vielä tilata auringonpaistetta koko viikonlopuksi :)

(kuva: last fm)

The Anatomy Of Timo Räisänen

Levykauppa Äxästä tarttui tällä viikolla mukaan Timo Räisäsen uusin, neljäs albumi. Ihastuin oitis levynkansiin: anatomiaa! Vaikka herran nimestä niin voisi päätellä, kyseessä ei kuitenkaan ole täysin suomalainen muusikko. Räisänen on ruotsinsuomalainen, intialaissyntyisen naisen ja Brasialassa kasvaneen suomalaismiehen lapsi. Musiikki on ihanan pirteää pop/rockia.

Löytyy herralta myös rauhallisempiakin, kauniita biisejä, kuten ihana I'm Indian.

You People Ready To Have Some Fun!?

En malta olla jakamatta tätä loistavaa pätkää uusimmasta The Big Bang Theoryn jaksosta teidän kanssanne.  Mitä tapahtuu, kun esiintymiskammoinen Sheldon pitää puheen alkoholin vaikutuksen alaisena? Kehotan ehdottomasti katsomaan loppuun asti.. En muista, koska olisin viimeksi nauranut niin paljon. Sheldon ja alkoholi eivät vain sovi yhteen :D

In The Sun

 (kuva)

Se on vihdoinkin täällä: She & Him -bändin toinen levy, joka kantaa osuvasti nimeä Volume Two. Levy ei ole vielä konkreettisesti omissa kätösissäni, mutta matkaa varmasti juuri tällä hetkellä luokseni. Sitä odotellassa voin kuunnella maistiaisia täältä ja katsoa ensimmäisen sinkkulohkaisun, In The Sun, videota:

Jos kesä ei tule tätä kuunnellassa, niin ei sitten millään.

Tampere Kuplii

Itse suuntaan pian syömään ja viettämään aikaa ihanien blogineitosten kanssa, ja jatkan juhlimista lauantaina opiskelijakaverin kanssa 45 Specialissa tanssien.  Mutta jos satutte olemaan Tampereen suunnalla, niin käykää tsekkaamassa Tampere Kuplii -sarjakuvatapahtuma. Ohjelmaa on jos jonkinlaista. Jos himoitset kauniita koruja ja printtejä, niin suuntaa lauantaina Klubille, Tullikamarinaukiolle (Rautatieaseman takana). Siellä ovat Pienlehtimarssilla myymässä ihanat, lahjakkaat ystäväni Maria-neiti ja Myrntai. Marian koruja onkin vilahdellut täällä useasti. Myyntialue on avoinna lauantaina klo 11-18, joten menkää ihmeessä ostoksille :)

30 Seconds To Mars @ Helsingin Jäähalli

Perjantaina suuntasimme Bubblen kanssa päivällä Stockmannille 30 Seconds To Marsin nimmarinjakotilaisuuteen. Saavuimme paikalle vajaa tunti ennen tilaisuuden alkua. Jono oli jo tuolloin kiemurteleva, varmaan kilometrin pituinen, ja meidän tulomme jälkeen se vain piteni koko ajan. Voitte varmaan muuten kuvitella, kuinka kuuma siellä oli! Jännittää alkoi kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun lähestyttiin pöytää ja selvästi näki Jaredin ja Shannonin (Tomo ei ollut mukana). Aurinkolaseihin sonnustautunut Shannon signeerasi levynkanteni ensin, sanoi "moi", sitten nopeasti liukuhihnameiningillä levy Jaredin käsiin. Sitten se mies nostaa hitaasti katseensa, katsoo suoraan silmiin niillä uskomattoman kauniilla, sinisillä silmillään ja sanoo lempeästi "moi", hymyilee. Sanoin, varmasti idioottimainen hymy huulillani, "Hi". En ole kunnolla toipunut niistä silmistä vieläkään. Sana "moi" on saanut aivan uuden merkityksen. Pitääkö kiusata tuollaisilla miehillä!? Onneksi muuten mentiin paikalle ajoissa, sillä paikalle myöhemmin saapunut ystäväni kertoi, että tilaisuus oli lopetettu kesken. Kaikki halukkaat eivät siis saaneet levynkansiinsa nimmareita.

Illalla oli siis kyseisen bändin keikka Helsingin Jäähallilla. Värikoodina oli sinivalkoinen ja päälleni eksyi siis mukana olleista vaatteista se ainut sinivalkoinen yksilö. Silmiin sudittiin musta glittermeikki, yllättävää. Hallille saavuimme vasta ovien jo avauduttua. Eturivi ei ollut todellakaan tavoitteena, emmekä pitäneet kiirettä. En ottanut kameraa mukaan, koska kuvittelin, ettei sitä kuitenkaan saa viedä Jäähallille. Todella monta kameraa siellä kuitenkin yleisössä näkyi olevan, mutta narikkajonossa eräs tyttö  joutui jättämään kameransa järjestysmiehien huomaan. Järjestelyt toimivat näköjään yhtä sujuvasti kuin aina.. Ensimmäisen lämppärin, Street Drum Corpsin jo aloitettua kävelimme kentälle. Bubble totesi: " Me ollaan kotona!" Niin olimme. Bändin laulaja muistutti kaukaa erehdyttävästi True Bloodin Vampire Billia..ei mikään huono juttu. Tämän aikana tanssittiin jo kuin viimeistä päivää! Eli Street Drum Corps hoiti lämppärin hommansa hyvin. Toisena lämppärinä lavalle kiipesi Carpark North. Uusimman levyn kuunteleminen on jäänyt minulta kovin vähälle, mutta viimeisenä soitettu vanhempi biisi "Human" rokkasi aivan täysillä! 

Sitten verho laskeutui lavan eteen. Yli puolen tunnin odottelun jälkeen valot vihdoin sammuivat ja Escape alkoi huutomyrskyn saattelemana. Kun verho lopulta putosi, yltyi huuto entisestään. Keikan aikana pääsin aina vain lähemmäs ja lähemmäs ja lopuksi olin jo toisessa rivissä.

(kuvat: 0-03 bubble, 04 pinjuu's photostream)

Jared laulatti ja huudatti yleisöä paljon. Miehen ääni ei välillä aivan kestänyt, eikä mikään ihme. Pidän siitä, että artisti puhuu keikoilla yleisölle muutakin kuin sen "thank you" biisien välissä. Jared kyllä puhuikin, erittäin paljon.  The Kill-biisin aikana mies hyppäsi yleisöön ja vähintään sillä hetkellä taannuin kirkuvaksi teiniksi. Ja kyllä, pääsin kuin pääsinkin kosketusetäisyydelle.

Aivan ihana yllätys oli mieletön L490, jonka aikana vain tanssin silmät kiinni:

Ihanat yllätykset jatkuivat tämänkin jälkeen. Jaredin ääni kuului, mutta miestä ei näkynyt lavalla missään. Spottivalaistus katsomossa vihjasi, että mies oli edellisen instrumentaalin aikana hiipinyt, tai siis luultavasti juossut, yleisön keskelle katsomoon kitaran kanssa. Seurasi kolme akustista ihanuutta: Capricorn (A Brand New Name), Was It A Dream ja uusi biisi Revenge, joka oli aivan ihana!

(Jos ihastuit biisiin kuten minä, niin kuuntelepa myös tämä live, jossa on mukana jousia. Täydellistä!)

Vaikka vannon kenttäpaikan nimeen, niin tuolla hetkellä olisin halunnut olla katsomossa!

Nuo neljä biisiä olivat minulle keikan parhaimmat. Rakastan akustista kitaraa. Tuollaisia rauhallisempia hetkiä muuten tarvittiin. Muiden biisien aikana vain hypin itseni uuvuksiin saakka ja lauloin kurkku suorana. Keikan jälkeen oli arvatenkin aivan järjetön hiki ja jano. Eksyin Bubblesta jo aivan keikan alussa, mutta onneksi olimme sopineet, missä nähdään keikan jälkeen. Suunnitelmissamme oli treffata Mikaela keikalla, mutta se ei harmikseni nyt onnistunut. Oli muuten ihme, että ääneni ei keikan jälkeisenä aamuna ollut kuin raakkuvalla korpilla. Keikka oli siis ihana, onneksi ei jäänyt väliin! Settilista näytti tältä:

Escape

Night Of The Hunter

Attack

Vox Populi

From Yesterday

This Is War

100 Suns

A Beautiful Lie

L490

Revenge

Capricorn

Was It A Dream

Search And Destroy

The Kill

Closer To The Edge

Hurricane

Kings And Queens

Loppuun on aivan pakko linkittää vanha, huippuhauska Jaredin ja Shannonin haastattelu :D

Florence + The Machine @ Tavastia

Tällä hetkellä odotan jo Ruisrockia, että pääsen näkemään Florence + The Machinen uudelleen! Keskiviikkoiltainen loppuunmyyty keikka Tavastialla oli mieletön! Florence oli aivan jumalainen nainen, jolla oli livenä uskomaton ääni. Tämän tosin jo tiesinkin. Florence liikehti lumoavan kauniisti paljain jaloin, välillä tanssi raivoisasti kuin riivattuna. Olin yhtä hymyä koko keikan ajan. Eturivi. Keskellä. Parasta. Toki takana oli taas niitä hieman ärsyttäviä henkilöitä, jotka tönivät ja lauloivat mukana aivan liian lujaa, välillä hieman nuotin vierestä. Se oli mukava kotona sitten huomata, että osalla keikalla kuvatuista videoista Florencen upea ääni hukkuu näiden henkilöiden mölinän alle. No, paljon kelvollista videomateriaalia keikalta kameraan kuitenkin tallentui. 

Florence laittoi yleisön myös hyppimään:

Kyllä yleisö sitten lauloikin:

Keikan paras hetki oli tämä!:

Aivan uskomatonta, lumoavaa, olin transsissa.

Ja tähän se kaikki ihanuus loppui, liian nopeasti:

Kuka lie huutaa ja kiljuu tuossa lopussa..tärykalvo halkeaa. Onneksi käytän keikoilla AINA korvatulppia. Äänelle se ei ehkä teekään sitten niin kovin hyvää. Mikään yleisöön heitetystä neljästä rumpukapulasta ei minun käsiini muuten valitettavasti osunut. Lähellä oli. Yhden settilistoista onnistuin kuitenkin itselleni saamaan. Ihana roudaripoika antoi vielä plektrankin kun kauniisti  ja tarpeeksi kauan hymyilin. Keikalla ei valitettavasti kuultu lempibiisejäni: Falling ja Swimming. Ehkä kuulen ne Ruisrockissa, jos oikein kovasti toivon. Settilista siis näytti tältä:

Howl

Kiss With A Fist

My Boy Build Coffins

Hurricane Drunk

I'm Not Calling You A Liar

Between Two Lungs

Drumming

Cosmic Love

Blinding

You've Got The Love

--------------------

Dog Days Are Over

Rabbit Heart (Raise It Up)

Seurana keikalla olivat Bubble ja yksi toinen ystävä. Päällä keikalla oli violetti mekko (Vila), uudet vedenvihreät korvakorut (H&M), tumma glittermeikki ja kukka hiuksissa.

 (kaikki kuvat bubblen ottamia)

I Run Off Where The Drifts Get Deeper

Tänään oli erittäin kaunis talvipäivä. Pakkasta ei ollut kovin montaa astetta ja aurinko paistoi kirkkaasti. Kävin mummulassa ja pakkohan sitä oli käydä myös ulkona kuvailemassa. Miten tuota lunta voi ollakin noin paljon?! Mummu tekee muuten maailman parasta pannukakkua. Siihen laitetaan omenaa, se maistuu makealta. Sitä voi syödä mummun tekemän omenahillon kanssa vaikka kuinka monta palaa.

Apartment Story

Sisustushaaveiden jälkeen on aika palata todellisuuteen. Täällä ei ole kauniita puulattioita, ei suuria valkoisia ikkunalautoja tai tiiliseinää. Jotain ihanaa täällä kuitenkin on. Mummulan vintti on muuten osoittautunut varsinaiseksi aarreaitaksi kerta toisensa jälkeen. Tässä teille pieniä paloja asunnosta. 

Haastan kaikki halukkaat tekemään postauksen kotinsa rakkaista asioista, esineistä! Olisi ihana nähdä kunnolla ihmisten asuntoja. Tiedän, että pari bloggaria on sopivasti sellaista suunnitellutkin ja bubble ehti jo :)