My Favorite Thing

-->

Vuonna 1992 Australian Newcastlessa vokalisti- kitaristi Daniel Johns, basisti-kitaristi Chris Joannou ja rumpali Ben Gillies perustivat bändin nimeltä Innocent Criminals. Silverchairiksi bändin nimi muuttui virallisesti vuonna 1994, kun pojat voittivat paikallisen radiokilpailun biisillään ”Tomorrow”. Sen jälkeen bändi on julkaissut viisi studioalbumia:

-->

Frogstomp (1995)

Freakshow (1997)

Neon Ballroom (1999)

Diorama (2003)

Young Modern (2007)

Bändin soundi on vuosien saatossa kehittynyt debyyttialbumin post-grungesta nykyiseen orkestraaliseen progressiiviseen pop-rockiin. Lienee helpointa sanoa, että nykyinen soundi poikkeaa huomattavasti alkuajoista ja sitä on kovin vaikea määritellä. Ulkoisestikin bändin pojat ovat hieman muuttuneet sitten alkuaikojen.

-->

Suosikkilevyni bändin tuotannosta on kaikkien aikojen levyjen omaan top vitoseenikin yltävä Neon Ballroom, joka on kerta kaikkiaan huikea levy. Tällä hetkellä aussirokkarit ovat studiossa nauhoittamassa kuudetta levyään. Odotan innolla, mitä pojat saavat aikaan. Studioalbumien lisäksi bändi on julkaissut singlejä, live- ja best of –levyjä sekä dvd-julkaisuja, jotka kaikki löytyvät omasta hyllystä. Hyllystä löytyy myös Johnsin sivuprojektit. Suurin aukko Silverchair-kokoelmassani on sinkku nimeltä "Findaways". Kyllä sekin sinne tiensä vielä joskus löytää.

-->

-->

Silverchair ei suinkaan ole Johnsin ainut musiikillinen projekti. Vuonna 2000 Johns julkaisi Paul Macin (joka kuuluu nykyään Silverchairin livekokoonpanoon) kanssa EP:n nimellä I Can’t Believe It’s Not Rock. Myöhemmin tästä parivaljakosta kehkeytyi The Dissociatives, jossa myös The Presetsin pojat soittivat. Nyt Johnsin on raportoitu tekevän yhteistyötä The Sleepy Jacksonin Luke Steelen kanssa akustisen poplevyn parissa, mutta ainakaan toistaiseksi tälle sivuprojektille ei ole tiedossa julkaisupäivämäärää. Harmi, sillä se kuulostaa kiinnostavalta. Viime vuonna Johns tuotti australialaisen punkbändi The Scaren uusimman Oozevoodoo-levyn ja täytyy sanoa, että ihan hyvältä kuulostaa, vaikka en mikään punkin ystävä olekaan. Bändin muut pojat ovat myös olleet tuotteliaita Silverchairin ulkopuolella. Gilliesin sivuprojekti kulki nimellä Tambalane ja Joannou puolestaan tuotti The Mess Hallin toisen levyn "Feeling Sideways". Kaikki yllämainitut kuuluvat siihen suunnattomaan määrään musiikkia, jota kuuntelen.

-->

Jo kymmenen vuoden ajan Silverchair on ollut minulle se ykkösbändi. Kaksi vuotta sitten näin pojat vihdoin ja viimein livenä Lontoon Carlind Academy Brixtonissa, mikä oli jotain sanoinkuvaamatonta. Eturivi. Maailman paras biisi ”Emotion Sickness” loistavana liveversiona. Kyyneleet silmiin saanut uskomattoman kaunis versio ”Anas Song”ista. Pitkäaikaisin ja suurin julkkisihastukseni Daniel Johns parin metrin päässä ilman paitaa. Tarvitseeko sanoa enempää?! Ennen keikkaa tapasimme Twilight Colan Bubblen kanssa Chrisin ja Benin, joiden kanssa pääsimme yhteiskuvaankin. Daniel huiteli jossain, mikä oli ehkä hyvä asia siinä mielessä, että jos kyseinen herra olisi ollut paikalla, olisin luultavasti pyörtynyt tai saanut jonkinlaisen kohtauksen :D Näpit irti naiset, se mies on minun! (no..toivossa on hyvä elää :D)

-->

-->