Elossa ollaan. Viimeiset viikot ovat olleet hektisiä eikä aikaa blogille ole oikein jäänyt. Musablogin puolella sen sijaan olen kunnostautunut. Havahduin tänään siihen, että se minkä kuvittelin ehkä maksimissaan puolentoista viikon blogitauoksi onkin todellisuudessa venähtänyt kolmen viikon hiljaiseloksi! Näihin välillä oleviin viikkoihin on mahtunut kaiken mukavan lisäksi yksi viikko flunssassa. Yritin häätää tuota epätoivottua vierasta valkosipulin, inkiväärin, hunajan, d-vitamiinin, hedelmien, vihannesten ja kasvisten sekä pakurikääpäteen avulla. Häätäminen onnistui jotenkuten, mutta tämä jatkuva kiire ja stressi pitää ilmeisesti elimistöni tiukasti terveyden ja sairauden välimaastossa. Saisi puolestani nyt keikahtaa reippaasti sinne terveyden puolelle. Tällä hetkellä asia vaikuttaa olevan juuri päinvastoin.
Kuukausi sitten vietettiin muuten pitkäaikaisimman, ei-sukulaisverta omaavan ystäväni polttareita Jyväskylässä. Kurkkukipuni oli alkanut jo edellisenä päivänä, mutta pystyin unohtamaan alkavan kipuilun melko hyvin, koska oli niiiiin hauskaa. Myöhään polttaripäivän iltana alkoi kuume kuitenkin nousta ja nauraminenkin sattui päähän. Häitä vietettiin pari viikkoa polttareiden jälkeen Jyväskylän Majakoskella ihanan tunnelmallisessa vanhassa riihessä. Häät olivat kerrassaan loistavat! Tarkempaa raporttia luvassa myöhemmin kuvien kera.
Polttareiden ja häiden välisenä aikana sain muutamaksi yöksi kylään kaksi ihanaa herraa, kun MARS-festivaali valtasi Seinäjoen, ja koin eräänä keskiviikkoaamuna myös traumaattisia hetkiä. Vielä kello 08:59 aamulla kaikki toimi moitteettomasti, mutta kun kello löi 09:00, Lippupalvelun sivut ja koko koneeni jumahti totaalisesti. Liput Tori Amos -keikalle tulivat siis myyntiin. Kun vihdoin ja viimein kirosanojen saattelemana pääsin Lippupalvelun sivuille niin kaikki paikat, jotka siis näyttivät olevan vapaina, olivatkin lopulta "Sorry! Näitä paikkoja ei enää voida varata". Yritin valehtelematta ehkä viisitoista kertaa. Lopulta sain paikat kolmannelta riviltä! Tosin ns. "väärältä puolelta", mutta tuossa vaiheessa se oli aivan sama mistä. Vielä kymmenen minuuttia lippujen oston jälkeenkin minun täytyi käydä tarkistamassa onko minulla ihan oikeasti ne liput. Naapureille ei varmaankaan jäänyt epäselväksi kaiken sen kiroamisen ja huudon jälkeen, että jokin asia meni heti aamusta tässä asunnossa pahasti pieleen. Onneksi dramaattisella näytelmällä oli onnellinen loppu.
Yes I'm alive. These past few weeks have just been so hectic that what I thought was a week and a half away from blogging turned out to be three weeks! During these weeks there have been many great events (my long-time friend's bachelorette party and wedding, MARS-festival and two lovely guests) but also something not so great. For a week I was sick with the flu and it's starting to rear its ugly head yet again.