Cosy Homen ihana Saija haastoi minut esittelemään rakkaimmat esineeni. Minulle tuli Saijan tavoin heti mieleen muutama, joilla on paljon tunnearvoa ja monia, joista pidän paljon. Päädyin nyt niihin rakkaimpiin esineisiin, joihin liittyy suuri tunnearvo ja jokin tarina. Ne esineet, joita on olemassa maailmassa vain yksi kappale. Ne, jotka on tehty käsin. Tai no, jotkut ovat sellaisia, joita on jossain muitakin kappaleita, mutta jotka olen saanut lahjaksi. Suurin osa niistä on jo joskus vilahtanut blogin puolella. Nämä ovat esineitä, joista en halua koskaan luopua. Koska valokuvaaminen on näillä leveysasteilla tähän aikaan vuodesta vähintäänkin haasteellista, jouduin osaksi etsiskelemään arkistojen kätköistä vanhoja otoksia ja jakamaan rakkaimpien esineiden esittelyn osiin, jotta teidän ei tarvitsisi odottaa miljoonaa vuotta.
Isäni pelastama suuri ja vanha apteekkipullo tekstillä Liq. ferr. album. on peräisin kotikyläni lähellä sijaitsevan kaupungin apteekista. Isä taisi napata sen mukaansa silloin, kun hän oli tekemässä sähkötöitä apteekin uudistuessa eikä pulloille ollut enää käyttöä. Se on ollut meillä kotona keittiön hyllyllä siitä lähtien. Vinguin sitä itselleni jo monia vuosia sitten, mutta lupaa ei hellinnyt. Pari vuotta sitten nappasin sen vähän niinkuin salaa kokoelmiini. Ei isä siitä kai suuresti pahastunut, ei ainakaan ole sanonut mitään, hahaa.
Valkoisen kirjoituskoneen päällä makoileva pieni, suloinen, posliinista valmistettu bambifiguuri on valmistujaislahja työkavereilta, ja erittäin mieluinen sellainen! Posliinisia bambifiguureja minulla on tällä hetkellä jo 12 (oho!), mutta tämä on ensimmäisiä ja kovin tärkeä. Kun kyseiset työkaverit jäävät joskus taakse, seuraa bambi varmasti mukanani.
Caitlin Shearerin originaali maalaus on rakkaista esineistäni - näistä ja myöhemmin esiteltävistä - ainut, jota en ole saanut lahjaksi, ja joka ei ole aiemmin kuulunut jollekin läheiselleni. Ihastelin Sea Witch -printtiä Caitlinin nettikaupassa ikuisuuden, mutta kun olin aikeissa mennä ostamaan sen, sitä ei ollutkaan enää tarjolla. Odottelin sen uutta saapumista kauan, kauan.. Kunnes eräänä päivänä huomasin originaalin olevan myynnissä suurella alennuksella. Tilasin sen sillä sekunnilla!
Toiseksi viimeisessä kuvassa näkyy kulma äitini vanhasta, suuresta puukehyksisestä Finnmirrorin peilistä. Se on suuri kokovartalopeili, jonka halusin itselleni omaan huoneeseeni jo ylä-asteella. Silloin toki asuin vielä kotona, mutta se seurasi mukanani kun sitten aikoinaan muutin omaan asuntoon. Äitini työskenteli ompelijana koko lapsuuteni ja peili on niitä peruja. Peilin kulmaan olen muutama kuukausi sitten kiinnittänyt vanhan valokuvan itsestäni, jossa tiskaan perheeni ensimmäisen asunnon keittiössä. Rakastin kuulemma pienenä tiskaamista. En rakasta enää. Vanhat valokuvat sen sijaan ovat kovin rakkaita muistoja. Tuon kyseisen valokuvan takana lukee "Marille! T. Jonna". Vein sen ystävälleni Marille meidän rakentamaamme metsämajaan joskus ala-asteella (tai jo ennen sitä?). Siellä se vietti pari viikkoa majan suojissa kestäen syysmyrskyt ja rankkasateet lähes vaurioitumatta. Se päätyi onneksi takaisin minulle, enkä minä sitä nyt enää Marille antaisi, sori muru!
Cosy Home's lovely Saija challenged me to share my most beloved objects. Here's part one that consists of an old apothecary bottle (Liq.ferr.album.) my dad once rescued, a lovely bambi figurine that was a present from my co-workers, an original painting by Caitlin Shearer, my mom's old wood-framed mirror and an old photograph. Yes, that's me at the age of three or four (?)!
