Kävin huhtikuussa ystäväni kanssa kuvauskierroksella Beelitz-Heilstättenin hylätyssä parantolassa, joka sijaitsee Brandenburgissa, noin tunnin päässä Berliinistä. Beelitz-Heilstättenin parantolan rakentaminen aloitettiin vuonna 1898 ja sen suunnittelivat arkkitehdit Heino Schmieden ja Julius Boethke.
Kahdensadan hehtaarin alueelle levittäytyvä parantola on jaettu neljään
samankokoiseen alueeseen ja sen alkuperäinen tarkoitus oli hoitaa
pääasiassa tuberkuloosipotilaita, joiden määrä Berliinissä
kasvoi räjähdysmäisesti. Noin kuudestakymmenestä rakennuksesta koostuvassa parantolassa hoidettiin kerralla noin 1200 potilasta
raikkaassa ilmassa metsän keskellä. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan
aikana Saksan armeija otti parantolan haltuunsa muuttaen sen
sotasairaalaksi. Vuonna 1916 Adolf Hitleriä hoidettiin parantolassa
jalkavamman vuoksi. Se ei kuitenkaan jäänyt Hitlerin ainoaksi
kosketukseksi parantolaan, sillä natsien valtakaudella parantola toimi
myös epäinhimillisten ihmiskokeiden tyyssijana. Toisen maailmansodan
jälkeen puolestaan Neuvostoliiton joukot ottivat parantolan omaan
käyttöönsä. Venäläisten lähdettyä Beelitzistä vuonna 1995 suurin osa
kompleksista jäi hylätyksi. Pieniä osia parantolasta käytetään vielä
tänäkin päivänä neurologiseen tutkimukseen ja kuntoutukseen, mutta
suurin osa seisoo edelleen hylättynä. Beelitz-Heilstättenin parantolan
hylättyjä osia on käytetty monissa elokuvissa (mm. Pianisti, 2002) ja musiikkivideoissa (mm. Rammstein).
Vuosina
1989-1991 parantolan aluetta terrorisoi useita naisia raiskannut ja murhannut sekä yhden vauvan murhannut transseksuaali sarjamurhaaja Wolfgang Schmidt (The Pink Giant, The Beast of Beelitz), joka vuonna 2001 muutti nimensä Beate Schmidtiksi. Vaaleanpunaiset alusvaatteet ruumiisiin merkiksi jättänyt Schmidt saatiin kiinni vuonna 1991 ja tuomittiin 15 vuodeksi vankilaan sekä vankeuteen psykiatrisessa sairaalassa. Vuonna 2008 hänestä julkaistiin elokuva Der Rosa Riese.
Pääsimme valtavasta kompleksista vain pieneen osaan eli naisten parantolaan (Frauenklinik). Saimme tutkiskella aluetta ja sen kolmea rakennusta (tai siis itse asiassa kahta, koska kolmas oli jo suljettu) viisi tuntia täysin vapaasti lukittujen porttien takana. Naistenparantolan alue on Beelitz-Heilstättenin sairaalan vanhinta osaa.
Se otettiin käyttöön vuonna 1902. Sen kolmea rakennusta yhdistää
maanalainen labyrinttimainen tunnelisto, johon tosin emme
kokonaisuudessaan päässeet. Jumankauta olisin kyllä mennyt! Muutamamissa
sysipimeissä kellareissa tosin seikkailimme taskulamppujen kanssa. Pelko tosin hiipi pitkin selkärankaa varsinkin puoliksi avonaisten ovien kohdalla, mutta sysäsin sen taka-alalle ja menin suin päin pimeyttä kohti. Päivä oli lämmin ja erittäin aurinkoinen, mutta sisällä rakennuksissa oli ajoittain kylmäkin. Onneksi olimme ohjeistuksen mukaan varanneet lämmintä vaatetta mukaan taskulamppujen, tukevien kenkien, peittävien vaatteiden ja eväiden lisäksi. Sanat eivät mitenkään riitä kertomaan, kuinka tajunnanräjäyttävän mahtava kokemus Beelitzissä käyminen oli! Olisin voinut olla siellä vaikka koko päivän, tai vaikka viikon (en tosin yöllä, joku raja sentään!).
Parantolakompleksiin on suunnitteilla laaja saneraaustyö vuosille 2014-2015. Naistenparantola joutuu saneerauksen alle 30.7.2014 lähtien eikä kuvauskierroksia sinne voida järjestää enää ehkä koskaan, sillä paikan tulevaisuudesta ei ole mitään varmaa tietoa. Beelitz-Heilstättenin parantolan alueelle meneminen on ankarasti kiellettyä ilman erillistä lupaa ja paikka on kuulemma erittäin hyvin vartioitu. Olen äärimmäisen onnellinen, että pääsin kokemaan osan paikasta vielä kaikessa rappioituneessa upeudessaan! Samalla kuitenkin tajuan, kuinka pienen osan parantolasta näin.. Mahtavinta olisi tietysti palata muutaman vuoden takaiseen aikaan, jolloin paikka oli vielä täysin vartioimaton aavekaupunki. Aikakone, anyone?
Ja jos luulitte, että tämä oli tässä, niin erehdyitte pahan kerran. Ainakin pari postausta kuvatulvan kera vielä tulossa!
This April my friend and I went to a photo tour of the abandoned Beelitz-Heilstätten Sanatorium. The building of the Beelitz-Heilstätten Sanatorium started in 1898 and it was designed by architects Heino Schmieden and Julius Boethke. The Sanatorium was originally meant to treat the mushooring number of tuberculosis patients taking over Berlin. It housed places for 1200 patients and provided fresh air in the middle of the woods of Brandenburg. Beelitz-Heilstätten Sanatorium complex consists of about 60 buildings in an area over 200 acres. The area is divided into four equal-size parts. It became a city unto itself, having its own post office, nursery, bakery, butcher shop, stables, etc. During the first and second World
Wars it was converted into a military hospital. Adolf Hitler was treated for his leg wound there in 1916. This was sadly not the only contact Hitler had with the place because during the Nazi
reign it was also the place for many inhuman experiments. After WWII the Russians took over the place and used it as a Soviet military hospital. Then, after the Russians left the place in 1995 it was pretty much left to decay. Some small parts of the complex are still used today for neurological research and rehabilitation but most of the complex has been abandoned and parts of the abandoned complex have been used in movies (f.e. The Pianist, 2002) and music videos (f.e. Rammstein).
The years 1989-1991 were a time of terror for women living near Beelitz-Heilstätten Sanatorium. A transsexual serial killer by the name of Wolfgang Schmidt (The Pink Giant, The Beast of Beelitz) murdered an infant and raped and murdered several women. Schmidt left pink lingerie on the bodies as a trademark. Schmidt was caught in 1991 and sentenced to 15 years in prison
and detention in a psychiatric hospital. A movie called Der Rosa Riese about the serial killer was
released in 2008.
The tour took us only to the Women's Sanatorium (Frauenklinik) where we were free to explore the grounds and three buildings (actually two, because one of them was boarded up). It was a warm and sunny day but inside the buildings it was quite cold, especially in the dark cellars which we explored armed with flashlights. Words can't express how mind-blowingly awesome this experience was! Easily one of
the coolest things I've ever experienced. I could have spent
there the whole day..or a week (not at night though!).
The premises have been sold to a buyer who's allegedly trying to make into a healt resort and major works have been scheduled for 2014-2015. Photo tours for Women's Sanatorium cease in 30.7.2014 and it's unknown whether they will ever be offered again as the future for the place is officially unknown. Now it's strictly forbidden to enter the grounds without a permission and I hear the grounds are heavily guarded. I'm so glad I got to experience the place in it's beautiful decaying glory! At the same time I also realize how small a part of Beelitz I actually saw.. Most awesome would be to go back in time and visit the complex when it was totally unguarded and essentially a ghost town. So, a working time machine anyone?
If you thought that this was it, you thought wrong. Still much more photos to come!
