lauantai 29. syyskuuta 2012

Autumn Story, A Playlist

  Untitled
(photo by alison scarpulla)

Syksyn harmaat päivät ja pitkät, pimenevät illat tarvitsevat seurakseen melankolisen soittolistan.



Woodkid - Run Boy Run
Guillemots - Outside
Don Johnson Big Band feat. Eva & Manu - Cities
Moonface - Faraway Lightning
Patrick Wolf - This Weather
JBM - Friends For Fireworks
Daughter - Youth
Lucy Rose - Place
Julia Stone - Tell Her A Story
Love Like Birds- Heavy Heart
Sharon Van Etten - Give Out
Rachael Cantu - Genius And The Wizard
Minä ja Ville Ahonen - Käytävä
Ane Brun - The Dancer 
Low Roar - Nobody Else
Other Lives - Dust Bowl III
Guillemots - Southern Winds
Active Child - Hanging On
Sébastien Schuller - Battle
Fionn Regan - Snowy Atlas Mountains
First Aid Kit - Dance To Another Tune
Firekites - Autumn Story
Husky - Animals & Freaks
Angus Stone - Broken Brights
Eva & Manu - Raise Your Head
Sóley - Pretty Face
High Highs - Ivy
Husky - Hunter
The Moody Blues - Nights In White Satin
Marissa Nadler - The Wrecking Ball Company
Emily Jane White - Frozen Heart
Benjamin Francis Leftwich - Butterfly Culture
Keaton Henson - To Your Health
Mark Lanegan Band - Deep Black Vanishing Train
Low Roar - Tonight, Tonight


 These gray days and long, darkening autumn evenings need a melancholic playlist to accompany them.

perjantai 28. syyskuuta 2012

Fanny Latour-Lambert


Ihastuin oitis ranskalaisen, 19-vuotiaan Fanny Latour-Lambertin valokuviin ja videoihin! J'adore!

 (all images by Fanny Latour-Lambert, from here and here)




I was immediately infatuated by the photographs and videos 
of the French 19-year-old Fanny Latour-Lambert! J'adore!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

A Graveyard, All Full Of Life

 Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_1

Matka vuonna 1783 perustetulle Kahlenbergerdorfin hautausmaalle (Friedhof Kahlenbergerdorf) oli äärimmäisen pitkä ja uuvuttava. Ihan kuin se ei olisi ollut jo tarpeeksi, ehdin kuvailla hautasmaalla korkeintaan viisi minuuttia, kun jouduin rankan ukkoskuuron vangiksi. Istuin pienessä sumpussa kivisillä portailla sateenvarjoni suojissa ja odotin kaatosateen loppumista. Piiskaavaa sadetta kesti noin puoli tuntia. Sateen loputtua kävelin ympäri hautausmaata litimärissä kengissäni ja sain varoa tarkkaan etten liukastunut. Kahlenbergendorfin hautausmaa oli kohtalaisen pieni, mutta tiiviisti puiden suojissa korkealla vuoren rinteellä kaukana kaikesta muusta ihan kuin oma maailmansa. Näkymät sieltä olivat huikeat ja 2000-luvun hautojen lisäksi siellä oli myös kauniita vanhoja Biedermeier-ajan hautoja. 

Jos matka hautausmaalle oli uuvuttava, oli matka takaisin jopa vaarallinen. Muistin alhaalla näkemäni kyltin, jossa varoitettiin tien kulkemisesta huonolla säällä. Sade oli tehnyt jyrkän asfalttitien todella liukkaaksi ja minulla kesti hyvin kauan tulla sitä pitkin varovasti alas paljain jaloin. Pääsin kuitenkin takaisin kylään ihan ehjin nahoin. Kun pääsin takaisin Wienin keskustaan, menin suoraa päätä hostelliin lepäämään. Harvoin sitä ennen kello kahta perjantaina on jo kavunnut jyrkkiä vuorenrinteitä muutamia kilometrejä.

Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_2
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_20Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_11
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_21 Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_12
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_6
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_9
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_13
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_10
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_8 
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_24
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_3
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_23
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_25
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_7
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_22
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_19
Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_27Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_28

Friedhof_Kahlenbergerdorf_2012_33

The journey to The Cemetery of Kahlenbergerdorf, created in 1783, was really long and exhausting. As if that wasn't enough I was caught in a severe thunder and rainshower almost immediately after reaching the cemetery. I sat crouched under my umbrella for a bout a half an hour waiting for the rain to stop.  When the rain had finally stopped I walked around the cemetery in my soaked shoes photographing and being careful not to slip. The Cemetery of Kahlenbergerdorf was fairly small but being way up in the mountain in the middle of the woods it was like a whole other world. The view from there was spectacular and amongst the graves of recent years were also really old and beautiful Biedermeier graves. 

If the way up to the cemetery was exhausting, the way down was downright dangerous. I remembered the sign I had passed when I first started to climb my way up to the cemetery that it was forbidden to use the road in bad weather. The rain had made the road extremely slippery and it took me a long while to get down from there with bare feet. But I made it back to the village safe and sound. When I was back in the centre of Vienna I immediately went to my hostel to rest for a while.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Just A Little Further Up The Hill...

 Kahlenbergerdorf_2012_1

Elokuisena perjantaina Wienissä otin suunnaksi Grinzingin ja Kahlenbergin vaeltelun jälkeen Kahlenbergerdorfin hautausmaan, jonne oli kartan mukaan helppo löytää. Hyppäsin pois bussista keskellä moottoritietä ja kävelin alikulun kautta hyvin pieneen, lähes kuolleeseen kylään nimeltä Kahlenbergerdorf. Ainuttakaan ihmistä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Lähdin kartan osoittamaan suuntaan ja noin 500 metriä käveltyäni en todellakaan löytänyt hautausmaata, jonka kartan mukaan piti sijaita juuri siinä. Lähdin kapuamaan tietä ylös vuorelle ja tapasin melko pian kävelyllä olleen vanhan pariskunnan. Heidän vastauksensa kysymykseeni hautausmaan sijainnista oli: "Ai hautausmaa? Ei, emme tiedä sellaisesta mitään, ei ainakaan tällä puolella vuorta". Ei siis auttanut muu kuin kävellä takaisin kylään samaa reittiä kuin olin tullutkin.
  
Kahlenbergerdorf_2012_4
 Kahlenbergerdorf_2012_26
Kahlenbergerdorf_2012_3
Kahlenbergerdorf_2012_8
Kahlenbergerdorf_2012_9
Kahlenbergerdorf_2012_25
Kahlenbergerdorf_2012_7
Kahlenbergerdorf_2012_23
Kahlenbergerdorf_2012_6
Kahlenbergerdorf_2012_24
Kahlenbergerdorf_2012_29
Kahlenbergerdorf_2012_2
Kahlenbergerdorf_2012_20
Kahlenbergerdorf_2012_10

Hetken kylän kaduilla harhailtuani näin posteljoonin ja ajattelin että jos joku tietää missä se hautausmaa on niin posteljooni! Voi kuinka olinkaan väärässä, ei tiennyt posteljoonikaan. Olin jo menettää toivoni, kunnes näin valkohapsisen vanhan miehen tulevan ulos eräästä talosta. Sain kuin sainkin ohjeet hautausmaalle (jälleen saksaksi): "Ai hautausmaa. Juu, käänny kirkon luota vasemmalle ja jatka mäkeä suoraan ylös noin 1,5 kilometriä".  Matka osoittautui kovin uuvuttavaksi, mutta periksi en antanut kun sinne asti olin tullut. Niin jyrkkää mäkeä en ole eläissäni kävellyt, tai varsinkin loppumatkasta voidaan puhua jo lähes raahautumisesta. Muutaman "enää varmaan ihan vähän matkaa" -ajatuksen jälkeen olin vihdoin hautausmaan ruosteisilla, rautaisilla porteilla, joista pääsette sisään huomenna.

Kahlenbergerdorf_2012_19
Kahlenbergerdorf_2012_17
Kahlenbergerdorf_2012_11
Kahlenbergerdorf_2012_12
Kahlenbergerdorf_2012_13
Kahlenbergerdorf_2012_16
Kahlenbergerdorf_2012_15

On an August morning in Vienna I started my way towards the Cemetry of Kahlenbergerdorf. I got off the bus in the middle of the highway and walked through a small underpass to an almost dead village by the name of Kahlenbergerdorf. There were no people in sight and after walking about 500 meters to the direction my map showed I did not find the cemetery. So I started to walk up the mountainside and pretty soon met an old couple walking. Their answer to my inquiry about the cemetery was: " A cemetery? No, we know nothing about it. At least it's not on this side of the mountain". Oh well, there was no choice but walk back down to the village.

I wandered around the village and finally I saw a man delivering mail. My thought was that of course he will know about the cemetery but no such luck. I was about to lose hope when I saw an old man coming out of a house. I got the directions to the cemetery (in German): " Oh the cemetery yes! Just turn left by the church and walk up the road about 1,5 kilometers". Damned if was gonna stop now so gritting my teeth I climbed my way up there. I have never in my life walked (or dragged myself) such steep uphill but after a few "Maybe just a little further up the hill.." -thoughts I was finally at the cemetery gates.