tiistai 24. heinäkuuta 2012

Les Émotifs Anonymous


Voi kuinka ihastuin ranskalaisen Jean-Pierre Amérisin elokuvaan Les Émotifs Anonymous (suom. Anonyymit Romantikot)!  Elokuva on tehty jo pari vuotta sitten (2010), mutta pyörii tällä hetkellä leffateattereissa. Tässä suklaantuoksuisessa romanttisessa komediassa suklaatehtaan johtaja Jean-René Van Den Hugde (Benoît Poelvoorde) yrittää pelastaa konkurssin partaalla olevan tehtaansa palkkaamalla myyntitykin. Taitava suklaantekijä Angélique Delange (Isabelle Carré) hakee tehtaalta suklaamestarin paikkaa, mutta erehdyksessä hänet palkataan myyntitykiksi. Neuroottisen ujo Angéligue ei lähde korjaamaan erehdystä. Tylyltä vaikuttava johtaja on todellisuudessa itsekin erittäin ujo persoona ja pelkää lähes kaikkea. Molemmat yrittävät tulla toimeen elämää rajoittavan ongelmansa kanssa; Angélique käy tukiryhmässä ja Jean-René psykiatrilla. Lukuisten kömpelöiden yritysten jälkeen parin välille alkaa yllättäen kehkeytyä romanssi, mutta mihin näiden kahden sosiaalisia tilanteita pelkäävän ihmisen suhde voi edetä?


Suloinen elokuva nauratti ja hymyilytti jatkuvasti, vaikka todellisuudessa sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään naurun asia. Elokuvassa on myös musikaalisia vivahteita, sillä voittaakseen pelkonsa Angelique  laulaa itsekseen kappaletta "I Have Confidence" The Sound of Musicista (1965). Poelvoorde ja Carré ovat loistavia rooleissaan. Kesäpäivän piristyksenä ja kepeänä kertomuksena vakavasta aiheesta tämä elokuva toimi vallan mainiosti!


Oh how I liked Jean-Pierre Améris' movie Les Émotifs Anonymous (Romantics Anonymous)! In this romantic comedy chocolatier Jean-René Van Den Hugde (Benoît Poelvoorde) tries to save his company by hiring a new sales representative.  Angélique Delange (Isabelle Carré) applies for a job as chocolate-maker but is accidentally hired as the new sales representative. She's so pathologically shy that she can't correct the mistake. Jean-René himself is also pathologically shy but masks it as rudeness. Both try to cope with their condition; Angélique attends a help group and Jean-René goes to a psychiatrist. Unexpectedly a romance starts between the two but to where can it progress when both are debilitated by their fears?

This sweet movie made me laugh and smile throughout the movie, although in reality pathological shyness is not at all funny. The movie also has musical elements: to overcome her fears Angélique sings "I Have Confidence" from The Sound of Music (1965) to herself. Poelvoorde and Carré are magnificent in their roles. The movie is light-hearted approach to a serious subject but still a perfect way to brighten a day!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti