keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Before Sunset


Katsoin Richard Linklaterin elokuvan Before Sunset (suom. Rakkautta ennen auringonlaskua) vuodelta 2004 uudelleen pitkän tauon jälkeen. Se on jatko-osa vuonna 1995 ilmestyneelle elokuvalle Before Sunrise (suom. Rakkautta ennen aamua), jossa amerikkalainen Jesse (Ethan Hawke) ja ranskalainen Celine (Julie Delpy) tapaavat toisensa ensimmäisen kerran Euroopan halki kulkevassa junassa. He viettävät yhdessä yhden romanttisen illan Wienissä, minkä jälkeen kumpikin jatkaa omille teilleen. Tuosta kummankin maailmaa mullistavasta tapaamisesta on nyt kulunut yhdeksän vuotta ja he tapaavat sattumalta uudelleen. Noin 80 minuuttia kestävä kahden ihmisen dialogi toimii, elokuva on yhtä ihana kuin muistinkin. Alla on yksi lempisitaateistani elokuvasta. Jos et ole vielä nähnyt tätä kahteen elokuvaan jakautuvaa rakkaustarinaa, niin kannattaisi. Kyseessä ei ole mikään älyttömän söpö rakkaustarina vaan todentuntuinen kuvaus siitä, miten kerran menetetyn ihmisen voi löytää uudelleen.


Jesse: I think that book that I wrote was like building something... So that I wouldn't forget the details of the time we spent together. You know, like, just as a reminder, that once, we really did meet. You know, that this was real, this happened.

Celine: I'm happy you're saying that, because I mean, I always feel like a freak because I'm never able to move on like this (snaps her fingers) you know. People just have an affair or even entire relationships..they break up and they forget. They move on like they would have changed brand of cereals. I feel I was never able to forget anyone I've been with...because each person had their own specific qualities. You can never replace anyone. What is lost is lost. Each relationship, when it ends, really damages me. I never fully recover. That's why I'm careful with getting involved...because it hurts too much. Even getting laid, I actually don't do that because I will miss of the person the most mundane things. Like I'm obsessed with little things. Maybe I'm crazy but when I was a little girl my mom told me that I was always late to school. One day she followed me to see why. I was looking at chestnuts falling from the trees, rolling on the sidewalk...or ants crossing the road, the way a leaf casts a shadow on a tree trunk. Little things. I think it's the same with people. I see them in little details, so specific to each of them that move me and that I miss and will always miss. You can never replace anyone because everyone is made of such beautiful, specific details. Like, I remember the way your beard has a bit of red in it...and how the sun was making it glow that morning right before you left. I remembered that, and I missed it. Really crazy, right?!


I watched Richard Linklater's movie Before Sunset (2004) after a long time of not seeing it. It's a sequel for Linklater's movie Before Sunrise (1995) where an American guy Jesse (Ethan Hawke) and a French girl Celine (Julie Delpy) meet for the first time in a train in Europe. They spend a romantic evening together in Vienna and afterwards go their separate ways. In Before Sunset nine years has passed since their life altering encounter and now they meet again. Approximately 80 minutes of dialogue between two people works, the movie is as wonderful as I remembered. The above conversation between them is one of my favorite quotes from the movie. If you haven't seen this beautiful love story spanning over two movies, well then, you should. It' s not an overtly cute romantic movie but a real life-like depiction of how you can rediscover a person you once lost.

9 kommenttia:

  1. Itse rakastan sitä ensimmäistä osaa yli kaiken, mutta tää toinen osa jäi väljemmäksi osin siksi, että tästä jäi vaan mieleen kaikki ne angstailut, joita itse en ainakaan oikein olisi jaksanut. Enemmän kun olisi ollut sitä randomilta tuntuvaa haahuilua positiivisessa hengessä, niin tääkin olisi varmaan maistunut paremmin. Nyt tunnuttiin liikaa vellovan siellä menneessä.

    En ole varma, muistanko totaalisen väärin, mutta ihan kuin joskus olisin kuullut jonkin huhun siitä, että ainakin Hawkella olisi halua tehdä mahdollisesti joskus kolmaskin osa, mutta saa nyt nähdä, toteutuuko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kyllä pidän enemmän Before Sunrisesta. Mä en muista kuulleeni huhua kolmannesta osasta. Olis kyllä tervetullut :)

      Poista
  2. Before Sunrise teki aikamoisen vaikutuksen kesällä 1995, kun käytiin katsomassa se tyttöystävän kanssa ollessani ensimmäisellä lyhyellä lomalla armeijasta... Myöhemmin olen nähnyt sen ainakin kaksi kertaa, se tuo aina kauniita ja haikeita muistoja. Jatko-osan olen nähnyt vasta kerran, mutta sekin oli jopa yllättävänkin hyvä, kestää varmasti uusintakierroksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, osui vähän turhankin hyvin niihin tunnelmiin...

      Poista
    2. Kyllä sekin kestää uusintakatseluita :) Ja kuten J jo mainitsi, ihana muisto :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista