tiistai 6. joulukuuta 2011

Muumilaakson Marraskuu



Marraskuussa oli puhetta kaverin kanssa Tove Janssonin muumikirjoista, ja siitä ettei hän ollut lukenut niistä ainuttakaan (jos et sinäkään ole niin nyt olisi kyllä jo korkea aika). Kirjoista sopivin marraskuussa luettavaksi on tietenkin Muumilaakson marraskuu. Voi muumikirjojen lukemisen siitäkin aloittaa, vaikka kirjassa ei Muumiperhettä ole ensinkään. Heistä puhutaan vain muiden muistojen ja mielikuvien kautta. Muumitalo täyttyy marraskuussa Muumiperhettä tapaamaan tulleista vieraista. Näitä vieraita ovat Nuuskamuikkunen, Mymmeli, Hemuli, Vilijonkka, pieni Homssu nimeltä Tuhto sekä 100-vuotias Ruttuvaari (se tuskin on hänen oikea nimensä, sillä 100 vuoden iässä hän on unohtanut monien muiden asioiden lisäksi myös nimensä ja nimennyt itsensä uudelleen). Vieraat saapuvat autioon Muumitaloon ja jäävät sinne odottamaan Muumiperheen paluuta. Muumiperhe on nimittäin lähtenyt jonnekin, eikä kukaan tiedä minne.

Tänä vuonna en lukenut Muumilaakson marraskuuta marraskuussa niin kuin tapana on. Luin sen vasta nyt joulukuun puolella, mutta samapa tuo kun ulkona näyttää ja tuntuu edelleen enemmän marraskuulta kuin joulukuulta. Edellispäivänä elohopea kipusi lämpömittarissa jälleen plussan puolelle ja vettä satoi taivaan täydeltä koko päivän. Eilen sentään maa oli kuurassa ja tänä aamuna oli satanut ohut lumikerros. Jospa se pitkään odottanut talvi nyt vihdoin saapuisi jäädäkseen? Mutta lopuksi vielä Tove Janssonin kauniita kuvituksia ja muutamia lempikohtiani Muumilaakson marraskuu -kirjasta, eihän tämä nyt olisi lainkaan järkevää ilman niitä.


"Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä".

 "- Sinä et tiedä! Vilijonkka kuiskasi painokkaasti. - Sinä et tiedä mitä tässä laaksossa on liikkeellä! Vaatekaapista on päästetty karkuun erinäisiä kamaluuksia, ja nyt niitä on kaikkialla. Mymmeli nousi istumaan ja kysyi: - Senkö takia sinulla on kärpäspaperia kenkien ympärillä? Hän haukotteli ja hieroi kuonoaan. Ovella hän käännähti ja sanoi: - Ota ihan rauhallisesti vaan, ei koko laaksossa ole mitään pahempaa kuin me itse".

"- Ahaa, Ruttuvaari ajatteli. Ne ovat menneet ruokakomeroon piiloon. Hän tempaisi oven auki ja näki Mymmelin komerossa popsimassa suolakurkkuja. Mymmelin vieressä hyllyllä paloi kaksi kynttilää. - Ahaa, sinäkin äkkäsit tämän, Mymmeli sanoi. - Tuossa on kurkkuja ja tuolla kanelikorppuja. Tuo on pikkelsiä, älä ota sitä. Se on liian vahvaa vatsalle. Ruttuvaari otti heti pikkelsipurkin käteensä ja alkoi popsia. Hänestä pikkelsi ei maistunut kovinkaan hyvältä, mutta hän söi sitä uhallakin".


"Viimeinkin hän tiesi mitä tehdä, sehän oli aivan yksinkertaista! Hän hyppäisi koko talven yli, astuisi pitkän askelen suoraa päätä huhtikuuhun. Nythän ei ollut enää mitään murehtimista, ei kerrassaan mitään! Piti vain laatia viihtyisä pesä ja antaa maailman mennä menojaan. Ja kun hän heräisi, kaikki olisi juuri niin kuin pitääkin. Ruttuvaari meni ruokakomerolle ja nosti hyllyltä soppakulhon jossa oli kuusenneulasia. Hän oli iloinen ja yhtäkkiä ihan hirmuisen väsynyt. Hän meni mietteisiinsä vaipuneen hemulin ohi ja sanoi: - Hei hei! Minä lähden tästä talviunille".

 (all photos from the book, drawn by Tove Jansson)

"Sinä iltana taivas oli aivan kirkas. Ohut jää ritisi homssun tassuissa, kun hän kulki puutarhan poikki. Laakso oli pakkasesta hiljainen, ja lumiset rinteet hohtivat vaaleina". 

"Muutaman päivän päästä talvi olisi peittänyt kaikki laaksot. Talvi oli odottanut pitkään, mutta nyt sen oli aika tulla. Nuuskamuikkunen seisoi teltan edessä ja vainusi lähdön ilmassa, hän oli valmis matkaan. Kohta talvi sulkisi laakson".  

-----------------------------------------

In November I talked about Tove Jansson's Moomin books with a friend and he hadn't read any of them (if you haven't either, well, now would be high time to do so). The most appropriate Moomin book to read in November is of course "Moominvalley in November" although it doesn't have the Moomin family in it because they've gone away and nodoby knows where. Snufkin, Fillyjonk, Hemulen, Toft, Mymble and a 100-year-old Ruttuvaari have all come to see the Moomins and they stay together in Moominhouse to wait for the Moomins to come back.  

This year I didn't read the book in November like I usually do. I read it in December because it caught me off guard, time moves so fast these days. The above photos and quotes in finnish (some of my favorites) are from the book.

5 kommenttia:

  1. Oih, mä luen joka vuosi joulunalla Näkymättömästä lapsesta (jossa on niitä lyhyitä kertomuksia) kertomuksen "Hemuli joka rakasti hiljaisuutta", samaistun Hemppaan kun se joutui koko elämänsä vaan nipsaamaan tivolilippuja ja oikeasti se halus vaan olla onnellinen omassa hiljaisuudessaan:D

    VastaaPoista
  2. aini, kaikki muumikirjat on kyllä ihania ^__^ Ja voi Hemuli raukka, joka vaan kaikenaikaa joutui kuuntelemaan lasten kiljuntaa :D

    VastaaPoista
  3. mistä oot löytäny nää ihanat janssonin kuvat?

    VastaaPoista