perjantai 19. elokuuta 2011

The Tree Of Life


Kävin muutama viikko sitten Lontoossa ollessani katsomassa Terrence Malickin The Tree of Lifen. Elokuvassa ei juuri ole loogisesti tai kronologisesti etenevää synopsista. Elokuva rakentuu 1950-luvulla elävän perheen ympärille, jonka kolmea poikaa joskus väkivaltainenkin isä (Brad Pitt) pitää tiukassa kurissa äidin (Jessica Chastain) ollessa hellempi. Ajassa edestakaisin hyppivää tarinaa käydään enimmäkseen läpi perheen vanhimman pojan kautta, jota aikuisena esittää Sean Penn. Elokuva kuvaa elämän kulkua syntymästä kuolemaan.

(photos: allmoviephoto, IMDb (c) Fox Searchlight)
 
Yli kaksituntinen elokuva on paikoin visuaalisesta kauneudestaan huolimatta puuduttuva. Hidastempoisessa elokuvassa on hyvin vähän dialogia, ihmisäänet hukkuvat suurimmaksi osaksi muiden äänien alle tai kuullaan kuiskauksina. Ajassa edestakaisin hyppivä elokuva asettaa haasteen katsojalle myös siinä, että se sisältää paljon elokuvan keskiössä olevan perheen tarinaan kuulumatonta unenomaista visuaalista materiaalia luonnosta, maailman synnystä. Elokuva vaatii katsojaltaan paljon ja jättää jälkeensä paljon kysymyksiä. Katsomisen arvoinen se kuitenkin on.


I went to see Terrence Malick's The Tree of Life when I was in London. It's very hard to descripe the synopsis of the movie because it doesn't really have one. The movie centers around a 1950s family in which Brad Pitt plays the stern, sometimes violent dad and Jessica Chastain the loving mother of three brothers. The story, jumping back and forth in time, is told through the eldest of the brothers, played as an adult by Sean Penn.

The movie is very visual. A lot of shots of beautiful nature, of small moments such as the movement of light in trees, hands, over furniture. There's almost no dialogue at all, human sounds are mostly drowned out by everything else and half of the speech is in whispers. This made it quite difficult to follow the movie at times. The story also jumpes back and forth in time and many of the characters aren't named. Ultimately it's a movie about life: the beginning, course and the end of it. The movie leaves you with a lot of questions and is quite odd at times. Although it was visually very beautiful there were a lot of things that were a bit tiring. The movie is over two hours long  and demands a lot of its viewer, it is by no means an easy movie. But worth watching.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan kiinnostavalta! Näin joskus tuon trailerin elokuvissa käydessäni, ja se herätti kiinnostukseni. Aina ei tietysti oma pää jaksa sellaista haahuilevaa otetta ja unenomaisessa, suorastaan abstraktissa tarinassa haahuilua vailla päämäärää, mutta kyllä sillekin on paikkansa. :) Ja sinänsä oikeassa mielentilassa pidän siitäkin sitten kyllä kovasti. Muistan kun kävin katsomassa Gaspar Noen Enter the Voidin, se vasta olikin "unenomaista" :P En sinänsä ihmettele, miksi tyyppejä lähti kesken kaiken teatterista :D

    VastaaPoista
  2. Maria: Kannattaa kyllä katsoa, mutta varautua haahuilevaan menoon :D Itse en ole Enter the Voidia nähnyt, mutta Elokuvablogin Päivi sanoi, että tämä muistutti sitä.

    VastaaPoista