tiistai 14. kesäkuuta 2011

Melancholia


Kävin viikonloppuna katsomassa Lars von Trierin uusimman elokuvan: Melancholia. Kahteen osaan jakautuva elokuva kertoo maapalloa uhkaavasta tuhosta, lähestyvästä Melancholia-nimisestä planeetasta ja omanlaisista tuhoistaan erään perheen sisällä. Ensimmäinen osa keskittyy perheen sisarusparin nuorempaan, Justineen (Kirsten Dunst), joka on juuri menossa naimisiin. Justinen ja Michaelin (Alexander Skarsgård) häitä kuitenkin varjostaa Justinen kaiken syövyttävä melankolisuus. Häät järjestänyt sisar Claire (Charlotte Gainsbourg) ja tämän mies John (Kiefer Sutherland) yrittävät pitää juhlapaikalla kaiken ojennuksessa, Claire tukea sisartaan myös henkisesti. Elokuvan toinen puoli seuraa Clairea, joka pelkää kuollakseen  Melancholian osuvan Maahan, vaikka tähtitiedettä harrastava mies kuinka yrittää vakuutella kaikkien laskelmien puoltavan sitä, että planeetta vain ohittaa Maan. Justine puolestaa omassa sisäisessä melankoliassaan toivottaisi lopullisen tuhon tervetulleeksi.

(sources: kirstenimages.com)

Melancholia on visuaalisesti huikaiseva elokuva, ja mestariteos kaikilta osin. Se taiteilee visuaalisesti poikkoilevan käsivarakameralla kuvatun ja hidastetun, maalauksellisen kuvan välillä. Elokuvaa on vaikea pukea sanoiksi. Melancholia jättää jälkeensä epämääräisen, kalvavan ahdistuksen, jota ei pääse pakoon. Astuminen elokuvateatterista tukahduttavan kuumaan auringonpaisteeseen, ihmisvilinään ja äänekkääseen puheensorinaan oli melkeinpä tuskallista. Teki mieli vain olla hiljaa pimeässä, yksin. Se toive kyllä toteutuikin, mutta vasta seuraavana päivänä. En saanut yöllä nukuttua kuin pari tuntia ja heräsin aamulla päätähalkovaan migreeniin, joka kaatoi minut sängyn pohjalle totaaliseen pimeyteen koko päiväksi. Liekö Melancholialla ollut noin suuri vaikutus.


Last weekend I went to see Lars von Trier's Melancholia. It's a masterpiece but it leaves you distressed for a long time after it's over. I'm having trouble finding the words to descripe the movie. Watch it, that's all I can say. But be warned that this is by no means a feel-good-movie!

4 kommenttia:

  1. Melancholiaa todellakin tuntui olevan vaikea pukea sanoiksi. Sitä piti mutustella jonkin aikaa, ennen kuin osasi sanoa mitään. Ihan uskomattoman hieno elokuvahan se on, mutta tuskin toimii ihan kaikille, sen verran haastavakin kun se on.

    VastaaPoista
  2. Paivi: Niinpä. Tosin kyhäsin jotain kehiin jo parin päivän päästä, ehkä siksi oli vieläkin vaikeampi saada ajatuksiaan kirjoitettuun muotoon. Joo ja ei tosiaan ole helpommasta päästä tämä elokuva.

    VastaaPoista
  3. Mä mutustelin tätä leffaa melkein pari viikkoa ennenkuin sain kirjoitetuksi jutun ;O) Ja vaikka annoin 5 tähteä, en tiedä jaksaisinko katsoa ihan heti uudestaan...omituinen tekele..

    VastaaPoista
  4. Ursula: Jos en ois kirjottanu melkeen heti, ni en varmaan ois saanu kirjotetuksi ollenkaan :D Omituinen todellakin, mutta mä melkein tahtoisin jo nähdä uudelleen! Vaikka onkin aivan pirun ahdistava..

    VastaaPoista