lauantai 3. heinäkuuta 2010

The Hours


Stephen Daldryn ohjaama, Michael Cunninghamin samannimiseen kirjaan perustuva The Hours sitoo yhteen kolme naista, kaikki eri sukupolvea. Virginia Woolf (Nicole Kidman) kirjoittaa kirjaansa "Mrs. Dalloway" ja kamppailee sisäisten demoniensa kanssa. Toista lastaan odottava, masentunut kotiäiti Laura Brown (Julianne Moore) lukee juuri tuota Woolfin kirjoittamaa kirjaa. New Yorkissa asuva Clarissa Vaughan (Meryl Streep) puolestaan on saanut AIDSia sairastavalta ystävältään Richardilta (Ed Harris) lempinimen "Mrs. Dalloway". Itsemurha on kaikkien kolmen naisen elämässä keskeisellä sijalla, kaikilla kuitenkin eri tavoin; samoin biseksuaalisuus. The Hours ei ole hyvän mielen elokuva, vaan se käsittelee synkkiä teemoja. Se ei siitä huolimatta ole kuitenkaan yksinomaan surullinen elokuva.


"Someone has to die in order that the 
rest of us should value life more"

(kuvat: imdb)

Tämä elokuva vangitsee minut aina, saattaa lähes unenomaiseen tilaan. En osaa mitenkään tehdä tälle elokuvalle kirjoittamalla sen ansaitsemaa oikeutta. Katsokaa se itse, suosittelen. Kaikki kolme naista ovat rooleissaan äärimmäisen hyviä, mutta Kidman on huikea. Hän todellakin ansaitsi Oscarin Virginia Woolfin roolistaan. Pakko vielä mainita, että Laura Brownin poikaa Richieta esittävä Jack Rovello sulatti sydämeni totaalisesti. Eihän noin söpöä  ja suloista poikaa edes voi olla olemassa! Kaiken lisäksi poika näyttelee niin vakuuttavasti ja tunteellisesti, että sydän särkyy. Vielä paremman elokuvasta tekee Philip Glassin siihen säveltämä musiikki, joka sopii elokuvaan aivan täydellisesti (tämän päivän soittolistassa on elokuvasta muuten yksi biisi).



Pakko tässä on myös paneutua tarkemmin Michael Cunninghamin kirjaan, johon elokuva perustuu. Elokuva seuraa kirjan juonta erittäin uskollisesti, joten tarinasta ette tarvitse kertausta. Luen edelleen usein lempikatkelmia kirjasta, sanoja jotka pysäyttävät. 

"Jälleen hänet valtaa se unenomainen tunne (se tuntuu pahenevan), 
että hän seisoo kulisseissa, on menemäisillään näyttämölle ja 
esiintymään näytelmässä, johon hän ei ole asianmukaisesti 
pukeutunut ja jota hän ei ole riittävästi harjoitellut" 

" Hän seisahtuu muistaakseen itsensä. Vuosien mittaan hän on oppinut, 
että mielenterveyteen liittyy tietty määrä toiseksi ihmiseksi tekeytymistä"

"Kyyneleet saavat alkunsa hyvinkin mutkattomasti, 
silmien taustassa hehkuu ja näkökenttään ilmestyy kelmu"

Minulla on kirja vain suomeksi, mutta pitäisi hankkia se myös alkuperäiskielellä. Minulla on pakkomielle lukea kirjat aina alkuperäiskielellä (jos se on englanti), koska pelkään, että käännöksessä jää jotain oleellista pois eikä kirjaa tavoita millään toisella kielellä samalla tavoin.

3 kommenttia:

  1. The Hours on surullisen kaunis elokuva, joka kuten niin oivallisesti sanoit, saattaa lähes unenomaiseen tilaan. Pitääkin katsoa tuo pätkä uudestaan.

    VastaaPoista
  2. The Hours on ihana, tuo samaan aikaan surumielisyyttä ja lohdutusta, harva elokuva yltää mielestäni samaan! Koen tämän elokuvan jotenkin tosi henkilökohtaisesti ja parhaimmalta se maistuu yksin katsottuna, monet vuorosanat ovat jääneet päähän rakkaina. Aina elokuvan lopussa havahdun kyynelien valumiseen.

    "If I were thinking clearly, Leonard, I would tell you that I wrestle alone in the dark, in the deep dark, and that only I can know. Only I can understand my condition. You live with the threat, you tell me you live with the threat of my extinction. Leonard, I live with it too."

    VastaaPoista
  3. Nooruska: Niin on.

    MothMouth: Olen täysin samaa mieltä! Meinasin aluksi kirjoittaa postaukseen juuri kyseiset vuorosanat :D

    VastaaPoista