torstai 22. huhtikuuta 2010

Remember Me


Kävin eilen ystävän kanssa katsomassa elokuvan Remember Me. Elokuvajulisteissa oleva kuva (yllä) lupailee hempeää romantiikkaa, mutta tämä kuva johtaa katsojan täysin harhaan. Toki elokuva kertoo kahden parikymppisen nuoren rakkaustarinan, mutta siinä samalla se on niin paljon muutakin; raaka ja riipaiseva kuvaus menetyksestä ja sen käsittelemisestä. Elokuviin kannattaa siis ehdottomasti varata nenäliinapaketti mukaan!

New Yorkissa asuva rikkaan perheen poika, 21-vuotias Tyler Hawkins (Robert Pattinson) on ollut tuuliajolla isoveljensä Michaelin itsemurhan jälkeen. Tylerin opinnot ovat katkolla ja illat kuluvat lähinnä juhliessa. Tyler ei pysty päästämään irti veljestään, vaan käy kahvilassa kirjoittamassa veljelleen kirjeitä joka päivä. Suhde  uusiin naimisiin menneeseen äitiin (Lena Olin) ja tämän kanssa asuvaan pikkusiskoon (Ruby Jerins) on erittäin hyvällä pohjalla, mutta kovan bisnesmiesisän (Pierce Brosnan) kanssa sukset menevät ristiin jatkuvasti.  Yhtenä iltana Tyler menee väliin kadulla alkaneeseen tappeluun, mutta päätyy lopulta kämppiksensä Aidanin (Tate Ellington) kanssa itsekin putkaan yritettyään selittää tapahtumia poliisietsivä Craigille (Chris Cooper). Seuraavana päivänä Aidan näkee samaisen poliisin tuovan tyttärensä Allyn (Emilie de Ravin) kouluun ja saa päähänsä, että Tylerin täytyy tutustua tyttöön kostoksi heitä väärin kohdelleelle poliisille. Tyler ja Ally rakastuvat kuitenkin oikeasti, eikä ylä- ja alamäiltä vältytä.Tälläkään kertaa en voi kertoa enempää spoilaamatta.

(kuvat: googlen kuvahaku)

Kiinnitän herkästi huomiota elokuvan musiikkiin. Tässä tapauksessa Marcelo Zabrosin säveltämä musiikki vangitsi jo ensisekunneilla, kun mitään ei vielä oltu edes näytetty. Elokuvassa oli muutenkin vahva alku, joka muutti käsityksen elokuvasta heti. Soundtrack sekä dvd tulevat varmasti päätymään omaan hyllyyni. Pattinson oli minulle elokuvan ensikohtauksestaan lähtien tupakoiva, renttu Tyler - en  huomannut yhtäläisyyksiä Edwardin rooliin Twilightissa. En ole koskaan pitänyt Pierce Brosnanista pätkääkään, mutta täytyy sanoa, että mies sopi rooliinsa todella hyvin. Samaa voin sanoa Emilie de Ravinista, jota inhosin yli kaiken Roswell-aikoina. Roolijako oli muutenkin erittäin onnistunut. Bubblen arvostelun perusteella osasin odottaa elokuvan loppuvan jotenkin kamalasti, mutta en silti osannut varautua siihen, mitä se lopulta oli. Elokuvan jälkeen käveltiin ystävän kanssa hetki aivan täydessä hiljaisuudessa. Ei vain yksinkertaisesti pystynyt puhumaan itkemättä.

Minusta traileri antaa elokuvasta liian kepeän kuvan..

3 kommenttia:

  1. Tää oli hyvä leffa, itsekin olin aika hiljaista tyttöä leffan jälkeen...Mielestäni Robsterista voi tulla vielä hyvä näyttelijä ;O) Se pikkutytön esittäjä oli huikea!

    VastaaPoista
  2. Mulla on niin suuria ongelmia tuon Robertin kanssa että boikotoin leffaa näinkin aikuismaisista syistä :D Muistin sua muuten pienellä palkinnolla, käypä kurkkaamassa :>

    VastaaPoista
  3. Mikaela: Niin todella oli. Rob veti roolinsa kyllä älyttömän hyvin, kuten myös Ruby Jerins! Kuten Bubblekin jo mainitsi, niin mielettömiä lapsinäyttelijöitä on nyt tullut paljonkin vastaan.

    Riina: Nyt meet kattomaan tän! Rob-ongelmista huolimatta :D Kaunis kiitos palkinnosta ^__^

    VastaaPoista